Karvan verran parempia kohtaamisia

Karvan verran parempia kohtaamisia

Iäkäs pariskunta ulkoilee syksyllä koiran kanssa. Nainen kantaa koiraa sylissä.

On tavallinen tiistaipäivä Ikäinstituutin toimistolla. Kukaan ei kuule, kun käytävällä nuuskuttaa ja hipsuttaa pieni villakoira. Kunnes ensimmäisestä huoneesta kuuluu ilahtunut kiljahdus: ”Moi Villa, söpöliini! Ootko tullut tänään mamman kanssa töihin?” Pian muistakin huoneista kurkistaa päitä ja ihmiset kerääntyvät käytävälle hetkeksi rapsuttelemaan karvaista kollegaa ja juttelemaan tälle.  Pienen toimistokoiran kohtaamisen jälkeen ihmiset palailevat kirjallisten töidensä ja kokoustensa ääreen taas hymyssä suin.

Kotimatkalla vastaan tulevat isä ja pikkupoika lähestyvät villakoiraa, joka on aina valmis tekemään tuttavuutta. Mustiin pukeutunut nuori ottaa kuulokkeet korviltaan ja kysyy, saako koiraa rapsuttaa. Iäkäs nainen kauppakasseineen pysähtyy hetkeksi lepertelemään koiralle, joka nauttii saamastaan huomiosta. Bussissa monen uupunut ilme kirkastuu heidän nähdessään kanssamatkustajana uteliaan pikkukoiran. Iltaretkellä ihmisten suut kääntyvät hymyyn, kun vastaan tulee repussa tai kuljetuskorissaan pyöräilevä koira.

Kohtaamiset koiran kanssa tuovat spontaania iloa ja hyvää mieltä perheenjäsenten lisäksi monen muunkin ihmisen päivään. Huonostakin päivästä voi tulla karvan verran parempi, kun kohtaa iloisesti häntää heiluttavan koiran katseen. Koiran tuomaa iloa ja liikettä halutaan jakaa iäkkäille Ikäinstituutin Tossut ja tassut liikkeelle -hankkeessa, jossa koiranomistajia innostetaan ryhtymään ulkoiluystäviksi lähistöllään asuville iäkkäille. Vapaaehtoisia koulutetaan iäkkäiden ulkoilun avuksi seitsemässä hankekaupungissa.

Koirien määrä on ollut jatkuvassa kasvussa viime vuosina. Koirissa ja koiranomistajissa on valtava potentiaali hyvän tekemiseen. Toivottavasti uudenlainen, omiin arkirutiineihin helposti sujahtava vapaaehtoistoiminta innostaa koiranomistajia mukaan hankekaupungeissa ja toimintaa päästään viemään eteenpäin laajemminkin. Jos muodollinen vapaaehtoistoiminta ei ole oma juttu, voi tassukaverin kanssa tarjota ulkoiluapua myös suoraan tuen tarpeessa olevalle naapurille.

Nainen istuu ja halaa villakoiraa.
Kirjoittanut

Ulla Pohjanmaa

suunnittelija, Ikäinstituutti. Kirjoittaja on keski-iässä geronomiksi kouluttautunut koiranomistaja, joka ruuhkavuosia eläessään ja noin 7000 koiralenkin jälkeen sai ajatuksen omaan elämäntilanteeseen soveltuvasta matalan kynnyksen vapaaehtoistoiminnasta. Ajatuksen tiimoilta kehittyi Tossut ja tassut liikkeelle -hanke, jossa kirjoittaja tällä hetkellä toimii suunnittelijana.