Vanhustyö-lehti

Pakina:

KETTULAN KYLÄSSÄ TAPAHTUU – Elokuvailta

Sanelma huomasi kaupan ilmoitustaululla mainoksen uudesta elokuvasta. Kuppi kahvia ja leivos, rakas! Pelko suuren rakkauden menetyksestä ja uudesta toivosta luki juoni kerronnassa.

Sanelma innostui ja osti saman tien kaksi lippua leffaan, itselleen ja tietysti Elmerille. Liput ostettuaan hän soitti naapurilleen ja kertoi ihanasta yllätyksestään. Elmeri oli ensin ihan hiljaa ja sai sitten yllättäen yskänpuuskan, mutta aikansa kakisteltuaan hän lupautui Sanelman seuraksi.

Illan tultua Sanelma päristeli posket hehkuen autollaan kohti Kettulan kylän teatteria, kunnes huomasi tutun hahmon kävelevän tiellä.

– Varmaan kaupalle menossa, Sanelma tuumasi ja jarrutti niin että renkaat vinkuivat.

– Hyppäähän kyytiin, jätän sinut kaupalla pois kyydistä, jatkan sitten elokuviin.

– Mitä? Elokuviin?, Maija puuskahti, – Sinnehän minäkin olen menossa.

– Mitä ?! voi jestas sentään, jo on päiviin eletty. Nämähän ovat minun treffit!, pääsi Sanelmalta samalla, kun hän kaasutti autoaan.

Rannan Maija hädin tuskin ehti istua auton kyytiin, niin tuohtunut Sanelma oli menetetystä

illasta.

– Kuinka sinä osaatkin Maija aina olla samassa paikassa, kun ei pitäisi? Ihmetteli Sanelma ääneen.

Perillä alkoi taistelu istuinpaikoista, kun he saapuivat näytökseen. Se vasta oli äänekäs farssi.

–  Istumapaikka numerot ovat varmasti väärässä järjestyksessä, sanoi Sanelma puhisten

ja oli samalla talloa useamman varpaat katsomossa. Ongelman ratkaisu löytyi, kun Elmeri saatiin lopulta yhteisestä sopimuksesta istumaan heidän keskelleen.

Onneksi elokuva oli värikäs ja mukaansa tempaiseva, niin että unohtui kaikki murheet.

– Voi ,olipa surullinen loppu, nyyhkytti Rannan Maija nenäliinaansa, kun he tulivat ulos teatterista.

– Höpsistä, tunnetta pitää olla ja tuisketta! Huudahti Sanelma ja kiiruhti autolleen.

Kotimatka meni rattoisasti ja jokaisella oli iloinen mieli haikeasta elokuvasta huolimatta.

Sanelma oli tyytyväinen, kun oli saanut Elmeriltä käsivarteen hipaisun.

– Olikohan se miehen kaino tapa kiittää hyvästä seurasta? tuumi Sanelma tyytyväisenä, kun huristeli autollaan kotiin päin.

Teksti ja kuva: Tuulia Marjanen

Vanhustyö-lehti on ajan hermolla

Vanhustyö-lehti seuraa edelleen vanhuusalan kehitystä ja ilmiöitä, nostaa esille iäkkäiden oman äänen sekä kertoo kehittämistoiminnan tuloksista ja tutkimuksista.

Vanhustyö-lehden sisältö on suunnattu vanhustyön ammattilaisille ja päättäjille, mutta tuomme myös ikääntyneiden oman äänen. Siinä on käytännön esimerkkejä ja asiantuntijapuheenvuoroja, jotka käsittelevät ikääntymistä laaja-alaisesti.

Vanhustyö-lehti

• toimii tukena vanhuusalan henkilöstön koulutuksessa ja kehittämisessä
• toimii lähdemateriaalina opetuksessa
• auttaa pysymään ajan tasalla vanhustyössä
• sopii myös omaishoitajille ja ikääntyneille ihmisille.