Historia

Historia

Käytännön toimet Vanhustyön keskusliiton perustamiseksi lähtivät käyntiin helmikuun 2. päivänä 1949, kun joukko vanhustyötä harrastavia henkilöitä kokoontui keskustelemaan vanhenemiseen ja vanhusväestöön liittyvistä kysymyksistä.

Huomattavaksi puutteeksi todettiin se, ettei vanhustyötä tekevillä tahoilla ole olemassa työtä koordinoivaa ja yhteydenpitoa helpottavaa yhteistyöjärjestöä.

Perustamiskokouksessa 1949 nimeksi päätettiin Vanhainsuojelun keskusliitto – Centralförbundet för de gamlas väl. Keskusliiton suomenkielinen nimi muutettiin vuoden 1974 sääntöuudistuksen yhteydessä nykyiseen muotoonsa Vanhustyön keskusliitto – Centralförbundet för de gamlas väl ry.

Vuodesta 1991 Vanhustyön keskusliiton toimisto on toiminut Malmilla osoitteessa Malmin kauppatie 26.

Laajemman historiikin Vanhustyön keskusliiton toiminnasta on koonnut dosentti Kari Pitkänen kirjaansa ”Puoli vuosisataa vanhustyötä – Vanhustyön keskusliitto 50 vuotta” (1999).

Vanhustyön ja liiton virstanpylväitä

1865 Helsinkiin perustettiin ensimmäinen yksityinen sairaskoti, Hedvig Sofia Hemmet, josta tuli myöhemmin vanhainkoti. Yksityinen vanhainkotiverkosto alkoi rakentua Suomeen 1800-luvun loppupuolella.

1879 annettiin vaivaishoidon asetus: kunnille kehotus perustaa köyhäinhoidon tarpeisiin erityisiä työhuoneita.

1922 tuli voimaan köyhäinhoitolaki: se korosti kuntien velvollisuutta huolehtia vanhuksistaan.

1937 säädettiin kansaneläkelaki (uusi kansaneläkelaki säädettiin 1956).

1949 toimet Vanhustyön keskusliiton perustamiseksi lähtivät käyntiin helmikuun 2. päivänä. Joukko vanhustyötä harrastavia henkilöitä kokoontui keskustelemaan vanhenemiseen liittyvistä kysymyksistä. Ajatus yhteistyöjärjestön perustamisesta sai alkunsa vanhenemisen tieteellisistä tutkimustoimintaa edistävästä Societas Gerontologica Fennica ry:n piiristä. Liiton perustajayhteisöjä oli kuusitoista. Vanhainsuojelun keskusliitto perustettiin Säätytalolla 22.4.1949.

1950-luku

Aluksi toiminta oli hyvin Helsinki-keskeistä ja sitä pidettiin ”rouvasväen touhuna”.

1952 perustettiin Vanhusten neuvonta- ja kotiaputoimisto.

1953 – 1958 toimi Vanhain työ -myymälä.

1954 järjestettiin ensimmäinen valtakunnallinen Vanhustenpäivä.

1959 liiton jäsenmäärä oli 35.

1960-luku

Vanhainsuojelun keskusliiton työn painopisteinä olivat yksityiset vanhainkodit ja niille annettu mentorointi.

1964 liitto perusti Suomen Punaisen Ristin ja Väestöliiton kanssa Kotiapukeskuksen, jonka tehtävänä oli kehittää maahan vanhusten kotiavustajatoimintaa. Ensimmäiset kotiavustajat valmistuivat huhtikuussa 1964.

1965 käynnistyi liiton vetämä vanhusten työllisyyskokoilu Riihimäellä, Janakkalassa ja Hausjärvellä.

1966 liiton ajama kotiavustaja-toiminta saatiin lakiin, kun laki kunnallisesta kotihoitoavusta tuli voimaan.

Toiminnanjohtajana oli Verneri Louhivuori.

1970-luku

1972 liitossa selvitettiin järjestöjen vanhustyössä olevien henkilöiden koulutustarvetta ja luotiin pohja koulutustoiminnalle.

1972 alkaen lokakuun toinen viikko on ollut valtakunnallinen Vanhustenviikko.

1973 kuuden kunnan (Iisalmi, Lappeenranta, Riihimäki, Pielavesi, Somero ja Taipalsaari) vanhusten palvelutarvetta selvittävän kokeilun myötä maahan saatiin kotipalvelujen tukipalvelujärjestelmä.

1974 Vanhainsuojelun keskusliiton nimi muutettiin muotoon Vanhustyön keskusliitto – Centralförbudet för de gamlas väl ry.

1977 Kotiapukeskus lopetti toimintansa ja kotipalvelun kehittäminen siirrettiin Vanhustyön keskusliiton tehtäväksi. Kotiapukeskus toi tullessaan sata uutta työntekijää liittoon.

Toiminnanjohtajana Tertta Sundholm.

1980-luku

1980-luku piti sisällään aktiivista koulutustoimintaa, eläkkeelle valmennusta, palveluautotoimintaa ja projektiluonteista vanhainkotien kehittämistä.

1984 tehtiin VALTAVA-uudistus. Valtio antoi uudet ohjeet osallistumisestaan kuntien sosiaalipalvelujen kehittämiseen.

1988 avattiin maamme ensimmäinen dementoituneiden vanhusten päiväpaikka Helsingissä yhteistyössä Alzheimer-keskusliiton kanssa. Samana vuonna alkoi VASARA-projekti, jonka avulla lähdettiin kehittämään vanhainkoteja palvelutaloiksi.

1989 Vanhustyön keskusliiton jäsenmäärä oli 219.

1990-luku

1990-luvulla pohdittiin paljon vanhustyön sisältöä ja laatua sekä aloitettiin Hyvä Ikä -messujen järjestäminen.

1994—1998 toteutettiin liitossa ensimmäinen, laaja vanhusten päivä- ja viriketoiminnan kehittämiseen keskittynyt projekti. Projektiin osallistui kaikkiaan 2500 kotona, palvelutalossa tai vanhainkodissa asuvaa vanhusta.

1999 liiton jäsenmäärä oli 323.

Toiminnanjohtajana Pirkko Karjalainen.

2000-luku

2000-luvulla alkoi nousta vaikuttamistyön painoarvo. Lakiesitys vanhusten asemasta ja oikeudesta saada palveluja oli käsittelyssä. Liitto oli mukana IkäMamu-toiminnassa ja MielenMuutos-projektissa. Liitto sai historiansa merkittävimmän rahoitustuen RAY:ltä.

2000 aloitti toimintansa Korjausneuvonta.

2002—2006 Geriatrisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishanke.

2004 liitto eriytti kotipalvelutoiminnan ja perusti VTKL-palvelut Oy:n.

2009 jäsenmäärä oli 344.

2010-luku

2010-luvulla liitossa aloitti lukuisia uusia toimintoja: Ystäväpiiri, Omahoitovalmennus sekä SeniorSurf. Vaikuttamistoiminta näkyi lukuisina sote-uudistukseen, valinnanvapauteen ja asiakasmaksuihin annettuina lausuntoina.

2012 laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista.

2015 perustettiin virikkeellisen toiminnan tukemiseen Vahvike-aineistopankki.

2016 kotipalvelutoimintaa harjoittava VTKL-palvelut Oy myytiin Helsingin Diakonnissalaitokselle.

2018 Vanheneminen.fi hanke edistämään omaehtoista varautumista vanhuuteen.

Toiminnanjohtajat Satu Helin ja Anni Lausvaara (2018-).

Lähteet:

Kari Pitkänen, Puoli vuosisataa vanhustyötä – Vanhustyön keskusliitto 50 vuotta

Vanhustyön keskusliiton toimintakertomukset

Jaakko Tuomi