Luonto kansallisena voimavarana

Monet aiemmille sukupolville itsestäänselvyydet ovat uhanalaistuneet. Tällaisia ovat esimerkiksi puhtaat uimavedet, jäätyvä meri ja talviset hiihtoretket. Mutta myös keskittymiskykyä, läsnäoloa, merkityksellisyyden tunnetta ja sisäistä rauhaa saa jo hakea, kun elämisen tavat muuttuvat. Luonnossa liikkumisesta ja olemisesta on tässä apua. Luonnon hyvää tekeviä vaikutuksia tunnetaan yhä paremmin, tieteellisestikin. Kotimaan luonnossa olo saattaa myös vähentää kestämätöntä kulutusta, vaikkapa kaukomatkoja.

Moni kaipaa myös kansallista yhtenäiskulttuuria. Kansa on ollut jakaantumassa samasta veneestä erilaisiin paatteihin ja pursiin. Luonto voi toimia tässäkin yhdistävänä tekijänä. Se on hyvä yhteinen puheenaihe. Mitä eläimiä on näkynyt, onko satanut paljonkin lunta ja mikä polku vie täällä uimapaikalle?

Ympäristöministeriön tänä vuonna teettämä kysely suomalaisten luontosuhteesta osoitti, että kodin lähistön viheralueet ja puistot ovat tärkeintä aluetta suomalaisille, niin lapsille ja nuorille kuin varttuneille. Kun omat mahdollisuudet lähteä kauas kodista ovat rajalliset, on lähellä oleva luonto arvossaan. Omaa pihaa piti tärkeimpänä eläkeläiset. Erityisesti opiskeluikäiset olivat löytäneet päiväretkille kauempanakin oleviin luontokohteisiin, esimerkiksi kansallispuistoihin.

Myös valtiovalta on havahtunut tilanteeseen. Valtioneuvosto hyväksyi toukokuussa 2022 periaatepäätöksenä Kansallisen luonnon virkistyskäytön strategian 2030. Se on laatuaan ensimmäinen Suomessa ja valmisteltu laajapohjaisessa yhteistyössä. Yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi on nostettu lähiluonnon saavutettavuus. Virkistyskäytön mahdollisuuksia pyritään varmistamaan koko elämänkaaren ajalle – yhdenvertaisesti ja kiinnittäen huomiota esteettömyyteen. Erityisesti lapsia, nuoria ja heikommassa asemassa olevia halutaan auttaa luontoon. Luonnossa liikkumisella tavoitellaan hyötyjä kansanterveydelle, mutta myös kansantaloudelle.

Kansallinen strategia voi toteutua myös meistä jokaisen omassa toiminnassa. Isovanhemmilla, sukulaisilla, kummeilla ja ystävillä on erinomaiset – joskus parhaat – mahdollisuudet johdattaa kädestä pitäen lapsia luonnon äärelle. Luonnon aarrearkun kantta voi availla yhdessä, vaikka samalla kuuluisi vähän narinaakin.

Luonto on suomalaisille kansallinen ylpeydenaihe. Se on voimallaan muokannut meitä. Olemme olleet pitkään luontokansaa, kalliomaalauksetkin siitä kertovat. Mutta ei ole lainkaan selvää, että luonnossa kulkemisen ja olemisen perinne kulkee eteenpäin. Tämän perimämme ja voimavaramme siirto seuraaville sukupolville on haastavaa, mutta mitä arvokkainta.

---

Blogi on osa Vanhustenviikon blogisarjaa Yhdessä luontoon – joka iän oikeus.