Yhteiskehittäminen osana järjestöjen työtä

Järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan välille piirretään usein yhtäläisyysmerkki. Järjestöt ovatkin kansalaisyhteiskunnan tunnetuin järjestäytynyt muoto, ja siksi yhdessä tekeminen istuu hyvin järjestöjen työtapoihin. Monesti järjestöissä tehdään uraauurtavaa kehittämistyötä, josta viestitään liiankin ujosti. Käytössä olevia, osallistavia työtapoja kannattaisikin tuoda esiin enemmän. 

Viime vuosina myös yritysmaailmassa on enenevissä määrin alettu puhua yhteiskehittämisestä, jota hyödynnetään paljon palvelumuotoilussa, kaupunkisuunnittelussa ja tuotekehityksessä. Yhteiskehittämisessä on kaikessa yksinkertaisuudessaan ajatuksena, että uuden palvelun, tuotteen tai ratkaisun suunnitteluun osallistetaan kaikkia osapuolia: työntekijöitä, asiantuntijoita, yhteistyökumppaneita ja ennen kaikkea myös asiakkaita. Tällöin voidaan vastata mahdollisimman hyvin kaikkien tarpeisiin. 

Yhteiskehittämistä tehdään nimensä mukaisesti yhdessä, ilman hierarkkista asetelmaa, jolloin kaikkien sana on saman arvoinen. Yhteiskehittäminen sisältää prosessina vuorovaikutusta ja keskustelua eri ryhmien välillä, ja johtaa lopputulokseen, jossa kaikkien osapuolten näkemykset on huomioitu. Kuullut ja opitut näkyvät myös prosessin lopputulemassa. 

Yhdessä tekemistä vai yhteiskehittämistä – onko sillä väliä? 

Termit saattavat joskus tuntua rajoittavilta tai pelottavilta. Aikaa saattaa kulua pohdintaan: onko tämä nyt tarpeeksi hienoa, jotta sitä kutsuisi kehittämiseksi, saati sitten yhteiskehittämiseksi? 

Kehittäminen voi kuulostaa sanana isolta, mutta toimintana sen ei aina tarvitse sitä olla. Monet meistä tekevät kehittämistä työssä jatkuvasti. Kehittämisen ei aina tarvitsekaan tarkoittaa projektiluonteista toimintaa, sillä monesti työtapoja, prosesseja ja toimintaa kehitetään tasaisesti muun työn ohessa. Siksi esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan kehittäminen yhdessä vapaaehtoisten kanssa on monessa järjestössä vakiintunut pysyväksi työtavaksi. Usein mukana saattaa olla myös vapaaehtoistoimintaan osallistuvia asiakkaita ja muita sidosryhmiä. Yhteiskehittämistä siis tehdään usein lähes huomaamatta, joko projektiluontoisesti tai pysyvämmin.  

Joskus onkin hyvä pysähtyä miettimään omia työtapoja, jotta paljastuu, missä yhteiskehittämistä voisi hyödyntää, mutta myös siksi, että tulisi näkyväksi, missä yhdessä tekemistä ja kehittämistä jo tapahtuu. Rimaa ei kannata asettaa liian korkealle, vaan yhteiskehittämisen ja yhdessä tekemisen tapoja voi soveltaa omaa työtä parhaiten tukevalla tavalla. 

Miksi yhteiskehittäminen?

Yhteiskehittämisen prosessi on monesti yhtä tärkeä kuin sen lopputulema. Yhteiskehittäminen prosessina voi toimia tapana sitouttaa jäseniä, vapaaehtoisia ja asiakkaita mukaan toimintaan – ja sen lopputulema voi olla monessakin mielessä kestävämpi kuin vain työntekijöiden tekemän kehittämistyön hedelmät. 

Usein työntekijä saattaa ajatella, ettei asiakkaita tai sidosryhmiä viitsi vaivata palautelomakkeita tai puhelinkeskusteluja enempää toiminnan kehittämisellä. Joskus on kuitenkin tarpeellista kaikille osapuolille päästä keskustelemaan ohjatusti ja hallitusti esimerkiksi tietyn ongelmakohdan sujuvoittamisesta. Ongelma ratkeaa kaikkia parhaiten palvelevalla tavalla, työntekijän perspektiivi laajenee, ja muiden kehittämisessä mukana olevien kokemus osallisuudesta vahvistuu. Toiminta on helpompi tuntea omaksi, kun sen kehittämiseen on saanut osallistua.  

Vanhustyössä yhteiskehittämisen voidaan ajatella olevan erittäin luonnollinen ja kestävä tapa edistää aktiivista ikääntymistä: ikäihmiset osallistuvat usein mielellään ja antavat oman panoksensa heitä ja heidän ympäristöään koskevien palvelujen, käytäntöjen ja toimintatapojen kehittämiseen, oli kyse sitten vapaaehtoistoiminnan, terveyspalvelujen tai senioreille suunnatun kulttuuritarjonnan kehittämisestä. 

Yhteiskehittämistä à la SeniorSurfin etäopastus 

Kun SeniorSurfin Ikädigituki-hanke käynnistyi vuonna 2022, oli selvää, että hankehakemuksessa määritellyn ”yhden luukun digiopastuspalvelun” prosesseja, toimintatapoja ja viestintää lähdetään kehittämään yhdessä vapaaehtoisten digiopastajien ja asiakasseniorien kanssa, hyödyntäen myös pitkäaikaisten yhteistyökumppanien työntekijöiden kokemusta ja tietämystä.

Ensimmäisen vuoden aikana hankkeessa järjestettiin muun muassa etätyöpajoja, joissa digiopastajat kehittivät yhdessä hankkeen työntekijöiden kanssa muun muassa etäopastuspalvelun prosesseja. Lisäksi järjestettiin asiakastyöpajoja, joissa seniorien kanssa kehitettiin yhdessä palvelun asiakasviestinnän sisältöjä sekä haastateltiin yhteistyökumppanien työntekijöitä etäopastuksen hyvien käytäntöjen mallintamiseksi. 

Tämän jälkeen yhteiskehittämistä on hankkeessa tehty esimerkiksi digiopastajien kanssa etäopastuksen kehitysryhmässä sekä asiakasseniorien kanssa SeniorSurfin materiaalipankin uudistamisprojektin työpajoissa. 

Koska yhteiskehittäminen on ollut vahvasti läsnä Ikädigituki-hankkeessa ja SeniorSurfin etäopastuksen kehittämisprosessissa, päätimme kirjoittaa aiheesta blogisarjan, joka julkaistaan SeniorSurfin verkkosivulla. Tammikuun 2025 aikana julkaistaan tämän tekstin jatkoksi 2–3-osainen kirjoitussarja, jossa käsitellään tapausesimerkkien avulla, miten yhteiskehittämistä on Ikädigituki-hankkeessa toteutettu, ja mitä hankkeen aikana on yhteiskehittämisestä opittu. 

Seuraa siis SeniorSurfin verkko- ja Facebook-sivua, jotta pysyt mukana yhteiskehittämismatkallamme. Lisätietoa: www.seniorsurf.fi