Ajankohtaista

Ympäristö vanhustyön voimavarana

Istutukset ja eläimet elävöittävät pihaa

Vanhustyössä ympäristöä on hyvä tarkastella aistittavuuden ja toimintamahdollisuuksien kannalta. Hyvä ympäristö tarjoaa elämyksiä ja monenlaista tekemistä, vaikka toimintakyky olisi rajoittunut. Iäkkäille luonto on tärkeä hyvinvoinnin lähde.

Ympäristö koostuu luonnosta sekä rakennetusta että sosiaalisesta ympäristöstä. Siihen, miten yksilöllisiä elämäntaitoja ja voimavaroja voidaan käyttää, ympäristöllä on suuri vaikutus. Vanhustyössä onkin tärkeää ymmärtää, millaisia merkityksiä iäkkäät ympäristöönsä liittävät ja miten he tulkitsevat sen pohjalta omia kykyjään ja toimintamahdollisuuksiaan.

Ympäristön vaikutus hyvinvointiin kasvaa ikääntymisen myötä. Toimintakyvyn heikkeneminen ja sairaudet muuttavat kykyä havainnoida ympäristöä ja sitä, kuinka ympäristössä pystyy toimimaan ja olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Lähiympäristö on yksilön minäkuvan muodostumisen ja itsemääräämisen kannalta ratkaiseva. Osaamisen ja onnistumisen kokemukset toiminnan kautta vahvistavat pystyvyyden tunnetta ja myönteistä minäkuvaa. Itsemäärääminen toteutuu mielipiteen ilmaisujen, valintojen ja oman tahdon mukaisen tekemisen kautta. Osallisuutta syntyy puolestaan yhdessä olon, kokemusten jakamisen ja yhteisen toiminnan avulla. Näihin hyvinvoinnin tekijöihin voidaan vaikuttaa ympäristön sisällön ja rakenteen kautta.

Iäkkäille ympäristön viihtyisyys ja siisteys ovat tärkeitä. Esteettiset kokemukset herättävät kiinnostuksen ympäristöön ja voivat lievittää yksinäisyyttä ja alakuloa. Ympäristön kauneuden merkitys on etenkin muistisairaiden iäkkäiden elämänlaadulle huomattava. Helppo hahmotettavuus ja kulkureittien esteettömyys edesauttavat turvallista liikkumista. Hyvässä ympäristössä on tarjolla mielekästä ja merkityksellistä tekemistä, jonka avulla tarpeettomuuden tunne voi vähentyä.

Elinvoimaa luonnosta

Yhteys luontoon tukee erityisesti iäkkäiden hyvinvointia, sillä sen vaikutukset voivat lievittää monia ikääntymisen muutoksia. Vanhetessa aistitoiminnot hidastuvat ja herkkyys stressille kasvaa. Keskittyminen ja ympäristön havainnointi vaikeutuu. Rakennetussa ympäristössä nämä muutokset tuottavat helposti ongelmia arjen sujumiseen. Sen sijaan luonnossa iäkkäät kokevat usein rauhoittuvansa ja ajatustensa kirkastuvan.

Elämänhalun lähteenä luonto on tärkeä. Luonto tuo esiin ilmiöitä, jotka antavat elämään toivoa ja luovat uskoa tulevaisuuteen. Olemassaolon tunne vahvistuu aistikokemusten herättämien tunteiden ja muistojen avulla. Mahdollisuus ylläpitää luontosuhdetta asuinympäristössä tuleekin turvata kaikille toimintakyvystä riippumatta.

Hyvinvointiin vaikuttaminen

Luonnossa stressi lievittyy ja mieliala kohenee, mikä auttaa raskaissa elämäntilanteissa. Aistirikas ympäristö aktivoi ja vireystila kohoaa. Luontoympäristöä on helppo hahmottaa, koska se herättää tunnevasteita, joita pystyy tulkitsemaan ilman vaativaa tiedonkäsittelyä. Luonto ei myöskään kuormita tiedonkäsittelyä rakennetun ympäristön tavoin. Tämän vuoksi luonto rauhoittaa ja siellä on helppo liikkua ja toimia.

Iäkkäiden asuinympäristöissä tulisi olla paljon luontoa, sillä se motivoi liikkumaan ja parantaa ympäristön laatua. Kun luonto on helposti saavutettavissa, iäkkäät liikkuvat enemmän. Fyysisen toimintakyvyn ylläpidon ohella luonnossa liikkuminen edistää mielen hyvinvointia ja vähentää masentuneisuutta. Liikkuessa myös mahdollisuudet tavata toisia lisääntyvät. Kaupunkiympäristössä ilman epäpuhtaudet, melu ja helleaallot haittaavat eniten iäkkäiden ihmisten terveyttä, mutta kasvillisuuden avulla näitä haittoja voidaan vähentää. Lisäksi altistuminen luonnon mikrobeille vahvistaa immuunipuolustusta.

Luontoa arkeen

Luonnosta on hyvä nauttia usein. Päivittäisen ulkoilun tulisi kuulua jokaisen iäkkään arkeen. Ulos kannattaa mennä aina, sillä pelkästä pihalla oleskelusta saa jo monia terveyshyötyjä lyhyessäkin ajassa. Monipuolinen kasvillisuus tarjoaa runsaasti aistikokemuksia ja virittää keskustelua. Puut ja värikkäät kukkaistutukset luovat viihtyisyyttä ja houkuttelevat eläimiä seurattavaksi. Silloin kun ei ole mahdollista mennä ulos, luontoa tulisi pystyä seuraamaan ikkunoista.

Kiinnostava ympäristö on hyvä motivaattori liikkeelle lähtemiseen. Kasvien ja eläinten avulla on helppo lisätä erilaisia toimintamahdollisuuksia sekä sisätiloihin että ulos. Niiden hoitaminen on monelle mieluista ja tuttua tekemistä, joka luo rakennetta ja sisältöä päivään. Istutuksia voidaan suunnitella ja toteuttaa yhdessä. Marjapensaat ovat helppoja kasvattaa ja tuottavat satoa lähes itsekseen. Kanat ovat kotiutuneet monen hoitokodin pihalle kuopsuttamaan. Lampaita ja ponejakin saattaa olla pysyvästi tai ainakin kesäasukkaina. Niitä on mukava esitellä vierailijoille, jotka viihtyvät paremmin, kun on yhteistä tekemistä.

Teksti: Erja Rappe, Ikäinstituutti


Artikkeli on julkaistu Vanhustyö-lehdessä 4/2021.