Ajankohtaista

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Minkä luonnon ja menneen maailman kaipuun tuo Eino Leinon runo herättääkään meissä suomalaisissa. Suomalaisen sydämen ja sielun laulu tulee luonnosta. Me suomalaiset olemme korona-aikana tunteneet kiitollisina luonnon lohdutuksen. Yksinäisyys ja eristyneisyys eivät ole tuntuneet niin ahdistavilta, kun on saanut seurustella luonnon kanssa ja aistia sen tuoksuja, ääniä ja värejä. Kansallispuistot ja retkeily ovat kokeneet renessanssin. Luonto on noussut korona-aikana uuteen arvoon.

Luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksien tutkimus on oikeastaan yllättävän nuorta. Luontokokemukset ovat yhteydessä hyvinvointiin, vähäisempään stressiin ja luonnon tiedetään edistävän mielenterveyttä. Asuminen vihreillä alueilla, luonnon lähellä lisää ihmisten liikuntaa, se vähentää 2-tyypin diabetesta ja laskee verenpainetta. Suomalaisten huippututkijoiden mukaan tiheät kontaktit maahan ja luontoon vähentävät allergiaa, erilaisia hiljaisia tulehdustiloja sekä niihin liittyviä sairauksia ja ne parantavat immuniteettia. Liika hygieenisyys voi lisätä allergia- ja astmariskiä. Tutkimusten mukaan lasten tulee saada möyriä maassa ja kurassa sekä tehdä hiekkakakkuja. Asuminen luonnon lähellä saattaa olla myös yhteydessä vähäisempään verisuonitauti- ja syöpäkuolleisuuteen. Luontokokemuksia onkin alettu monin tavoin myös käyttää sosiaali- ja terveydenhuollossa muun hoidon tukena. Esimerkiksi Sipoon terveyskeskuksessa toteutetaan metsäkävelyitä diabetesta sairastaville, masentuneille ja stressaantuneille.  Moniin kuntiin on perustettu terveysluontopolkuja. Kunnat ja kolmannen sektorin järjestöt ovat järjestäneet erilaista luontoperustaista toimintaa sekä seminaareja luonnon terveysvaikutuksista.

Myös ikääntyneille ja ympärivuorokautisessa hoidossa asuville on järjestetty luontokokemuksia hyvinvoinnin tueksi. Tieteellisissä tutkimuksissa tuo luontokokemus on yleensä ollut puutarhanhoitoa tai lemmikkiterapiaa. Tieteellinen tutkimus on kuitenkin tässä suhteessa vielä kovin nuorta, havainnoivaa ja aineistot pieniä. Kokeellisia vertailututkimuksia on vielä hyvin vähän. Hyvin vähän tiedetään mitä ovat luontokokemusten vaikutukset ikääntyneiden yksinäisyyteen.

Luonto on osoittautunut erityisen tärkeäksi voimavaraksi COVID-19 pandemian aikana, kun liikkumista on rajoitettu ja varsinkin ikääntyneillä on rajoitettu kontakteja. Luontokokemukset ovat lohduttaneet ja parantaneet. Luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutusten tutkiminen – erityisesti yksinäisillä ikääntyneillä – olisi nyt erittäin ajankohtaista ja tärkeää. Luontotutkimuksen ajankohtaisuutta korostaa myös ilmastomuutos ja luonnon monimuotoisuuden katoaminen. Luonnon välttämättömyys ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille tulee osoittaa tieteellisesti ennen kuin on liian myöhäistä, jotta päättäjät osaisivat ottaa tosissaan luonnonsuojelun merkityksen.

Luontokokemus on sidoksissa kulttuuriin ja ihmisen aiempaan kokemuspiiriin, ns. sukupolvikokemuksiin. Me kaikki nautimme luonnosta omalla yksilöllisellä tavallamme. Luonnon tuomat aistimukset ovat meille jokaiselle erilaisia. Ei ole olemassa yhtä luontokokemusta. Toiselle se voi olla aisteja avaavia kevään tuoksuja, toiselle omalla palstalla möyrimistä tai kukkien hoitoa. Joillekin samoilu metsässä voi olla se juttu. Jotkut kokevat hienoimmat elämyksensä oman lemmikkieläimensä kanssa. Monille vanhempien polvien ihmisille se on kosketusta omaan menneisyyteen ja oman sukupolven kulttuuriin – on se sitten maaseutuyhteiskuntaa, kalastusta, metsästystä, marjastusta, sienestämistä tai jotain muuta. Se voi jollekin olla myös pelottavia kokemuksia esimerkiksi metsään eksymisestä.  Tai kaikkea näiden väliltä. Luonto ei jätä kylmäksi.

Luontokokemus voi siis olla monenlainen. Sen ei välttämättä tarvitse olla viikon patikointiretki Koilliskairaan vaan se voi olla myös lintubongausta kotoa ikkunan takaa tai upeita luontoelokuvia TV:stä. Mikä on merkityksellistä ikäihmisille? Miten vanhemmat sukupolvet kokevat luonnon? Heillä voi olla jotain tärkeää kerrottavaa jo häviävästä luonnon monimuotoisuudesta ja maailmasta. Ikääntyneiden luontokokemuksia pitäisi nyt alkaa tutkia puhtaalta pöydältä: haastattelemalla eri sukupolvia, erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä eri puolilta Suomea. Monenlaiset luontokulttuuriset elementit ovat jo lähes kadonneet: perhosniittyjä on enää vähän, maatalous on erikoistunutta eikä maataloissa enää ole sitä kotieläinten kirjoja mitä oli ennen vanhaan, missä ovat kottaraisparvet tai ne vanhat pihat ja niiden vanhat kukkapenkit, joissa oli palavaa rakkautta, särkynyttä sydäntä ja tarhaneilikkaa ihanana värien sekamelskana. Mitä meiltä on painumassa unohduksiin ikääntyneiden sukupolvien mukana? Tätä pitää selvittää ikäihmisiltä itseltään ennen kuin se on myöhäistä. Suomalaisilla on perinteisesti ollut vahva luontosuhde, ja sen takia on tärkeää tutkia minkälaiset luontokokemukset sykähdyttävät ja hyödyttävät juuri suomalaisia ikäihmisiä.

Korona-aikana monet ikäihmiset ovat olleet eristyksissä ja yksinäisyys on muuttunut vähäisten kontaktien myötä piinaavaksi ja lohduttomaksi ja toimintakykykin on heikentynyt liikkumattomuudessa. Meillä tulee olemaan iso koronavelka maksettavana sosiaali- ja terveydenhuollossa. Jo pitkältä ajalta tutkimuksesta tiedetään varsin hyvin, että yksinäisyyden kokemus heikentää terveyttä ja hyvinvointia. Yksinäisyys ahdistaa ja masentaa. Se heikentää myös muistitoimintoja ja on yhteydessä muistisairauteen. Sen terveyttä heikentävät vaikutukset lisäävät myös kuolemanvaaraa. Luonto ja me kanssaihmiset voimme auttaa yksinäisyydessä. Me voimme mahdollistaa yhteyden luontoon niillä ikääntyneillä, jotka ovat liikuntarajoitteisia tai muuten eivät pääse itsenäisesti luonnon kanssa kosketuksiin. Kysykäämme ikäihmiseltä ja kaverilta, mitä luonto hänelle merkitsee ja miten ja missä hän kokee hyvinvointia. Tee hyvä työ ja vie hänet hänen omien luontokokemustensa äärelle. Ikääntyneet ovat saaneet nyt koronarokotuksensa ja ulkona tartuntavaara on pieni.

Helsingin Yliopisto on aloittamassa Vanhustyön keskusliiton kanssa yhteistyössä RECETAS-nimisen EU-hankkeen, jonka tavoitteena Suomessa on saattaa ympärivuorokautisessa hoidossa asuvia vanhuksia luontokokemusten äärelle ja tuottaa heille hyvinvointia ja lievittää heidän yksinäisyyttään. Hanke on viisivuotinen ja siinä on mukana 11 maata. Aloitamme selvittämällä palvelutaloissa asuvien ikäihmisten luontokokemuksia, mitä ne ovat ja mitä ne heille merkitsevät. Teemme ison kyselytutkimuksen ja kysymme: mikä merkitys luonnolla on heille? Mikä estää ja mikä edistää ympärivuorokautisessa hoidossa asuvien ikäihmisten luontoelämyksiä? Mitä he toivoisivat luontoelämyksiltä? Palvelutaloissa voi olla vaikea päästä ulos, kun useimmat ovat riippuvaisia vähäisen henkilökunnan avusta. Aiomme myös toteuttaa 150 ikäihmisille ryhmissä tapahtuvan luontoperustaisen intervention. Se tapahtuu ryhmäkokoontumisina kerran viikossa kolmen kuukauden aikana, ja tutkimme miten se vaikuttaa tutkittavien hyvinvointiin, miten se auttaa ikääntyneitä tutustumaan toisiinsa ja lievittääkö se heidän yksinäisyyttään. Tutkimme myös ryhmätoiminnan vaikutuksia muistitoimintoihin, uneen ja terveyteen. RECETAS hanke yhdistää korona-ajan jälkeen kaksi hyvin ajankohtaista aihetta: luonnon ja yksinäisyyden tutkimuksen.

Arkikokemus on, että luonto tuo hyvinvointia. Se parantaa, lohduttaa, stimuloi aistejamme ja antaa sellaisia elämyksiä, mitä ei mistään muualta voi saada. Luonnossa on usein meidän oma sielunmaisemamme. Mikä se sinulla on? Onko se meren saariston eri säissä väriään muuttavat rantakalliot, joita aallot joko piiskaavat tai hyväilevät? Vai onko se syliinsä sulkeva havumetsä, jossa kuusiäiti levittää turvallisia alaoksiaan? Entä sieltä korkealta kalliolta avautuva huikea kansallismaisema auringossa kimaltaville suomalaisille sinisille järville ja vihreisiin metsiin? Vaiko ruskassa kylpevä kaira, jossa porot samoavat ikivanhoilla tuntureilla? Minulle se on Pohjanmaan lakeus, jossa voi katsoa jokilaaksoa, viljavia peltoja ja latomerta pitkälle, oikein pitkälle. Siellä vietin lapsuuteni kesät. Siellä näkee kauas ja mieli lepää.

Kaisu Pitkälän juhlapuhe Vanhustenpäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa Ähtärissä sunnuntaina 3.10.2021.

Kaisu Pitkälä on emerita yleislääketieteen professori Helsingin Yliopistosta. Hän on urallaan kehittänyt ja tutkinut erilaisia ikääntyneiden hoito- ja kuntoutusmalleja, myös muistisairaille ja ympärivuorokautisessa hoidossa asuville. Hän on aloittamassa Vanhustyön keskusliiton kanssa yhteistyön, jossa tutkitaan luontoelämysten vaikuttavuutta ympärivuorokautisessa hoidossa asuvilla ikäihmisillä.