Ajankohtaista

Hallituksen painopisteinä ovat iäkkäiden toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen. Riittävän varhain tarjottavilla tukipalveluilla tuetaan asiakkaiden toimintakykyä ja siten lykätään säännöllisen kotihoidon tarvetta.

Suomi on yksi maailman nopeinten ikääntyvistä maista. Tilastokeskuksen mukaan 75 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä oli vuonna 2021 noin kymmenen prosenttia, ja määrän ennustetaan kasvavan 14 prosenttiin vuonna 2030 ja 16 prosenttiin vuonna 2040. Tämä merkittävä väestörakenteen muutos asettaa vanhustyölle sekä haasteita että tarjoaa uusia mahdollisuuksia.

Iäkkäiden tarpeet vaihtelevat

Liian usein iäkkäistä puhutaan vain palveluja tarvitsevana joukkona, vaikka säännöllisten sote-palvelujen tarpeessa on vain pieni osa iäkkäästä väestöstä.

Iäkkäiden ihmisten tarpeet ovat yhtä moninaiset kuin heidän taustansakin. Vanhuus ei ole yhtenäinen tila, vaan iäkkäiden keskuudessa on huomattavaa vaihtelua terveydentilassa, toimintakyvyssä ja elämänvaiheissa. Heidän roolinsa aktiivisina yhteiskunnan jäseninä, kuluttajina, isovanhempina, järjestöjen jäseninä ja jatkuvuuden välittäjinä on aliarvioitu ja liian usein heidät nähdään vain palveluiden tarvitsijoina.

Terveys ja hyvinvointi etusijalla

Hallituksen painopiste on selkeä: iäkkäiden toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen on keskiössä. Terveelliset elämäntavat, kuten aktiivisuus, oikeanlainen ravitsemus, mielen hyvinvoinnin tukeminen, osallisuuden, aktiivisuuden ja sosiaalisten suhteiden vahvistaminen ja yksinäisyyden vähentyminen, ovat avainasemassa. Elinikäisen oppimisen ja turvallisuutta edistävien toimien merkitys korostuu, kun pyritään vähentämään sairauksia ja pitkittämään itsenäistä elämää.

Hallituksen strategia tukee iäkkäiden toimintakykyä monin tavoin. Esimerkiksi muistisairauksien varhainen tunnistaminen ja hoito sekä monipuoliset kulttuuri- ja liikuntapalvelut edistävät niin fyysistä kuin henkistäkin terveyttä. Kuntien terveyden edistämisen määrärahojen korotus ja ”Suomi liikkeelle” -ohjelma ovat konkreettisia askelia kohti tervettä ikääntymistä.

Hallitusohjelman mukaisesti kuntien terveyden edistämisen määrärahaa on lisätty vuosille 2024–2027 27 M€. Raha kohdennetaan iäkkäiden ihmisten toimintakyvyn, kotona pärjäämisen ja omaishoitajien tukemiseen

Palvelurakenteen uudistaminen

Vanhusten palvelujärjestelmä on kokenut merkittäviä muutoksia. Hajautetusta järjestelmästä on siirrytty yhä enemmän keskitettyihin ja integroituihin palveluihin. Tämä muutos on välttämätön, sillä iäkkäiden palvelutarpeet kasvavat samalla kun resurssit ovat rajalliset. Uudistuksessa keskeistä on palvelujen saatavuuden ja laadun varmistaminen.

Ympärivuorokautisen palveluasumisen resurssit ovat kireällä, ja henkilöstömitoituksen säätely on herättänyt keskustelua. Laadukkaan hoidon turvaaminen edellyttää riittävää ja osaavaa henkilökuntaa, mutta taloudelliset ja henkilöstöresurssien haasteet vaativat joustavia ratkaisuja.

Ympärivuorokautisen palveluasumisen laadun ja asiakasturvallisuuden varmistamiseksi sen henkilöstön määrästä suhteessa toimintayksikön asiakkaisiin on säädetty lailla. Sekä taloudellisten että henkilöstöresurssien niukkuuden vuoksi on hallitus päättänyt väljentää numeerista mitoitusta siten, että edellytetty vähimmäismitoitus on 0,6 työntekijää asiakasta kohden vuoden 2025 alusta lähtien. Mitoitus on kuitenkin edelleen sen verran korkea, että se pääsääntöisesti riittää turvaamaan asiakasturvallisen hoidon ja huolenpidon toteutumisen. Kyse on kuitenkin vähimmäismitoituksesta, joten asiakkaiden palvelutarpeen niin edellyttäessä mitoituksen tulee olla korkeampi.

Kotona asumisen tukipalveluja, kuten ateria-, siivous- ja pyykkipalveluita tulisi antaa tarpeen mukaan matalalla kynnyksellä tukemaan iäkkäiden ihmisten kotona asumista. Riittävän varhain tarjottavilla tukipalveluilla voidaan myös tukea asiakkaiden toimintakykyä ja siten lykätä säännöllisen kotihoidon tarvetta.

Kotihoidon vuorokauden ajasta riippumattomat palvelut mahdollistavat kotona asumisen silloinkin, kun on tarve yöaikaisille käynneille ja toisaalta se mahdollistaa ruuhkahuippujen tasaamisen joltakin osin aamuvuorosta. Työn tutkimus on lisäksi osoittanut, että aamun tuntien ruuhkahuipun tasoittuminen kotihoidossa vähentää kotihoidon henkilöstötarvetta.

Lisäämällä yhteisöllistä asumista kotihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen väliin voidaan purkaa painetta kotihoidosta niiden asiakkaiden osalta, joilla on runsaasti käyntejä kaikkina vuorokauden aikoina ja toisaalta myös tarjota tarpeisiin vastaavat palvelut osalle niistä asiakkaista, jotka ovat nyt sijoittuneet ympärivuorokautiseen palveluasumiseen vaihtoehtojen puuttuessa.

Ympärivuorokautinen palveluasuminen voidaan keskittää niille asiakkaille, joiden toimintakyky ja terveydentila edellyttävät henkilöstön jatkuvaa läsnäoloa. Näitä paikkoja ei kuitenkaan ole mahdollista vähentää, jotta palvelua on tarjolla sitä tarvitseville.

Omaishoidon rooli korostuu yhä enemmän, ja sen tukemiseen on kiinnitetty huomiota lainsäädännöllisesti sekä käytännön palveluiden kautta. Omaishoitajat tarvitsevat tukea jaksamiseensa, ja heille tulee tarjota tarpeenmukaisia palveluita kuten terveystarkastuksia ja vapaapäiviä.

Perhehoitajien roolin vahvistaminen omaishoitajien vapaiden joustavassa jaksottamisessa useammalle päivälle tulisi tunnistaa nykyistä paremmin.

Henkilöstön saatavuus ja koulutus

Henkilöstöpula on yksi suurimmista haasteista vanhustyössä. STM:n Hyvän työn -ohjelma pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen.
Ohjelma sisältää henkilöstöä koskevan tietopohjan ja ennakoinnin parantamiseen liittyviä toimia ja koulutusmäärien lisäämistä ja koulutuksen rakenteiden kehittämistä. Ohjelmassa myös edistetään ammattihenkilöstön mahdollisuuksia keskittyä asiakastyöhön ja selkiytetään henkilöstön työnjakoa, parannetaan ammattihenkilöstön mahdollisuuksia keskittyä omaa osaamistaan vastaavaan työhön muun muassa lisäämällä tukipalveluiden ja avustavan henkilöstön käyttöä, uudistetaan ammattihenkilöstöä koskeva lainsäädäntö ja laajennetaan rekrytointia mm. lisäämällä kansainvälistä rekrytointia.

Ohjelman yhtenä tavoitteena on parantaa työn veto- ja pitovoimaa ja työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen tueksi on käynnistetty alueellisia valmennusohjelmia. Ohjelman toimenpiteiden etenemistä seurataan puolivuosittain vuoden 2027 loppuun saakka.

Vapaaehtoistyön merkitys

Vapaaehtoistyö on tärkeä osa vanhustyötä. Se ei ainoastaan tuo iloa ja sisältöä iäkkäiden ihmisten elämään, vaan on myös arvokasta tukea ammattilaisten työlle. Vapaaehtoistyö mahdollistaa osallisuuden ja aktiivisen osallistumisen yhteiskuntaan, mikä on olennaista henkisen hyvinvoinnin kannalta.

Vapaaehtoistoimijat voivat olla monin tavoin tukemassa iäkkäiden asiakkaiden hyvinvointia sellaisissa toimissa, jotka eivät edellytä sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillista osaamista, kuten esimerkiksi ystävätoiminnassa.

Vapaaehtoistoiminnassa mukana oleminen ja vapaaehtoisena toimiminen on itsessään hyvinvointia edistävä tekijä. Hyöty tulee esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan kautta karttuvista sosiaalisista suhteista, päivärytmistä ja kokemuksesta olla tarpeellinen. Vapaaehtoistoiminta mahdollistaa yhteiskuntaan kiinnittymisen, yhteiskunnallista osallisuutta, mielekästä tekemistä, toimijuutta ja valtaistumista.

Vapaaehtoistoiminnan avulla voidaan myös aktiivisesti edistää yhteisöllisyyttä, vähentää yksinäisyyttä ja ennakkoluuloja sekä lisätä sukupolvien välistä kanssakäymistä.

Kohti tulevaisuutta

Vanhustyön kenttä on murroksessa. Väestön ikääntyessä on entistä tärkeämpää tunnistaa ja arvostaa iäkkäiden ihmisten moninaisuutta ja potentiaalia yhteiskunnan aktiivisina jäseninä. Samalla on kehitettävä palvelurakennetta, henkilöstön valmiuksia ja tukiverkkoja, jotka mahdollistavat iäkkäiden hyvän elämänlaadun ja toimintakyvyn ylläpitämisen. Tulevaisuuden vanhustyössä korostuvat ennakoiva ote, laadukkaat palvelut ja jokaisen yksilön kunnioitus.

Teksti: Kaisa Juuso, sosiaali- ja terveysministeri

---

Artikkeli on julkaistu Vanhustyö-lehdessä 2-3/2024.

Kaisa Juuson kuva Lauri Heikkinen.