Ajankohtaista

Helsinki säästää kotihoidon virtuaalikäynneillä jo miljoonia euroja. Tekniikka voi myös parantaa hoitoa, kunhan ratkaisut lähtevät asiakkaan tarpeista. Laitteiden ja järjestelmien kehittäminen vaatii kuitenkin riittävästi resursseja sekä kunnissa että yrityksissä.

Teksti: Hanna Säntti, MustRead

Maakuntien välillä on vielä isoja eroja

• Ovi- ja liesivahdit ja muut turvajärjestelmät, lääkerobotit, kotihoidon virtuaalikäynnit ja monet muut laitteet ja järjestelmät ovat jo kypsää teknologiaa.
• Maakuntien välillä on THL:n mukaan suuria eroja siinä, miten teknologiaa hyödynnetään kotihoidon apuna.
• Päijät-Hämeessä, Etelä-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Kymenlaaksossa tekniikkaa käytetään jo paljon. Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla vasta heräillään asiaan.
• Teknologian haitat ja hyödyt pitää punnita jokaisen asiakkaan kohdalla erikseen. Tärkeää on, että teknologia lisää asiakkaan turvallisuudentunnetta.
• Laitteet ja järjestelemät sopivat oikein säädettyinä jopa muistisairaille.
• Kun tekniikkaa otetaan käyttöön, pitää miettiä myös hoitotyön rakenteet ja prosessit.
• Omaisten, päättäjien ja henkilökunnan asenteet hidastavat edelleen teknologian käyttöön ottamista.
• Teknologian käyttöön ottamiseen pitää uskaltaa panostaa riittävästi. Hyödyt tulevat usein vasta pienen viiveen jälkeen.
• Kun käyttöön saadaan oikeat laitteet oikeille asiakkaille, tarjolla voi olla miljoonasäästöjä.

Mummolle tabletti käteen ja hoitajalle luurit päähän, etäyhteys päälle ja klik, kotihoidon virtuaalikäynti on valmis alkamaan. Käynnin aikana hoitaja voi muistuttaa lääkkeen ottamisesta, patistaa lounaalle tai järjestää jumppatuokion – ja tietysti tarkkailla samalla myös vanhuksen vointia.

Näin toimii virtuaalinen kotihoito Helsingissä, jossa etäkäyntejä kertyy jo noin 24 000 kuukaudessa. Tabletti on säännöllisessä käytössä runsaalla puolella asiakkaista.

Etähoidon edelläkävijöihin kuuluvat myös Päijät-Häme ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote, joissa 60 prosentilla kotihoidon asiakkaista on tabletti. Eksotessa  verkkoyhteys käynnistyi viime vuonna noin 5 000 kertaa kuukaudessa.

Onko kyse hyvästä mutta tehokkaasta hoidosta vai pelkästä kustannusjahdista?

Hyvästä hoidosta, vakuuttavat ainakin ne, jotka ovat palveluita pitkään kehittäneet.

”Toivoisin, että omaiset ja muut huolestuneet tutustuisivat ennen kuin tuomitsevat. Etäpalvelut ovat lisänneet vanhusten turvallisuudentunnetta, kun yhteyden hoitajaan saa mihin vuorokauden aikaan hyvänsä”, sanoo Helsingin etelän palvelualueen johtaja Arja Peiponen, jonka erityisvastuualueisiin kuuluu kotihoidon kehittäminen.

Helsingin saaman palautteen mukaan virtuaalikäynti voi tuntua asiakkaista jopa henkilökohtaisemmalta kuin etapilta toiselle kiirehtivän hoitajan piipahdus. Verkon välityksellä voi osallistua myös mielenterveys- ja päihderyhmiin. Parhaimmillaan tabletti voi avata maailman uudestaan myös niille, jotka eivät pysty lähtemään kodistaan.

”Lisäämme koko ajan yhteistyötä kulttuuripuolen kanssa. Olemme striimanneet konsertteja ja asiakkaamme pääsivät virtuaalisesti käymään Ellen Thesleffin näyttelyssä.”

Tärkeää silti on, että tekniikan hyödyt ja haitat punnitaan jokaisen asiakkaan kohdalla huolellisesti erikseen, muistuttaa Kuntaliiton erityisasiantuntija Anna Haverinen. Lääkerobotti voi esimerkiksi olla erinomainen apuväline hoitotyössä, mutta Oulun tuoreiden kokemusten perusteella se sopii vain noin 20 prosentille kotihoidon asiakkaista.

”Teknologian käyttöön ottaminen onnistuu vain, kun asiakas tuntee olonsa turvalliseksi. Hänen pitää oikeasti hyötyä tekniikasta. Menee ihan pieleen, jos kaikki pakotetaan ottamaan kaikkia laitteita.”

Tehokkuus kasvaa kolminkertaiseksi 

On silti helppo ymmärtää, miksi kuntien ja valtion kiinnostus etähoidon lisäämiseen kasvaa koko ajan.

Yksi lähihoitaja ehtii päivän aikana tekemään Eksoten laskelmien mukaan runsaat 10 perinteistä kotikäyntiä. Etäkäyntejä hoituu samassa ajassa 30–40, jos kohta kotikäyntien työlistat ovatkin yleensä vaativampia.

Pysäyttäviä ovat muutkin aiheeseen liittyvät luvut. Helsingissä yhden kotikäynnin hinta on noin 40 euroa. Virtuaalikäynti laskee summan 5 euroon, kun ajomatkat ja parkkipaikan etsimiset voi unohtaa.

Kuukaudessa tämä tarkoittaa noin 840 000 euron säästöä. Vuodessa puhutaan jo yli 10 miljoonasta eurosta.

Bonuksena tulevat vielä ajokilometrit, jotka ovat vähentyneet noin 120 000 kilometrillä kuukaudessa. Säästöjä kertyy pelkissä polttoainekuluissa pyöreästi 10 000 euroa kuussa. Jos mukaan laskee Autoliiton tapaan myös autoilun muut kulut, säästö nousee satoihin tuhansiin euroihin vuodessa.

”Virtuaalikäynnit ovat myös ekologisesti hyvä vaihtoehto”, Peiponen muistuttaa.

Miljoonien ja satojen miljoonien säästöjä?

Tekniikan hankkiminen ja ylläpitäminen sekä henkilöstön kouluttaminen vaatii kuitenkin myös isoja investointeja.

Helsingissä ikääntyneiden palvelualue käyttää erilaisten teknisten apuvälineiden ja -järjestelmien hankintaan ja ylläpitämiseen noin 3,4 miljoonaa euroa vuodessa. Summassa on kotihoidon lisäksi mukana myös ikääntyneiden hoitamiseen sairaaloissa ja kuntouksessa tarvittavaa tekniikkaa. Kotihoidonkin osuuteen sisältyy virtuaalitekniikan lisäksi myös esimerkiksi paikannukseen ja ruoka- ja lääkeautomaatteihin liittyviä laitteita ja palveluita.

Pelkkä silmäys lukuihin kertoo oleellisen. Tekniikan valjastaminen hoitotyön avuksi säästää kaupungilta miljoonia euroja vuodessa. Valtakunnan tasolla pelkästään kotihoidossa voi siis muhia jopa satojen miljoonien säästöpotentiaali.

Kun tekniikan mahdollisuuksia hahmottelee koko sote-sektorilla, säästöjen suuruusluokka voi nousta jopa miljardeihin. Tekniikkaa ja tietojärjestelmiä hyödyntämällä sote-sektorilla voitaisiin säästää tulevaisuudessa jopa neljä miljardia euroa vuodessa, arvioi kansanedustajille puhunut valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki keväällä 2018. Hän perusteli suurta säästöpotentiaalia juuri Eksoten kokemuksilla.

Valtiovarainministeriön laskelmia tosin kritisoitiin tuoreeltaan katteettoman suuriksi ,eikä esimerkiksi VATTIn johtava tutkija Mika Kortelainen pitänyt uskottavana, että Eksoten kokemuksista voisi suoraan johtaa valtakunnallista säästöpotentiaalia.

Ei silti ihme, että teknologian käytön lisääminen sote-palveluissa oli viime hallituskaudella yksi kärkihankkeista. Yksi rahoitusta saaneista kokeiluista oli Pohjois-Karjalan Siun Soten ”Arvokasta vanhenemista omatoimisuutta tukemalla (AVOT)” –hanke, jossa testattiin virtuaalitekniikkaa, turvateknologiaa, lääkeautomaattia ja chat-palvelua.

”Opimme, että kun teknologiaa otetaan käyttöön, pitää nähdä iso kuva. Tekniikan käyttöön ottaminen vaatii rahaa mutta myös prosessien ja rakenteiden miettimistä”, summaa oppeja AVOT-hanketta vetänyt Kati Nygren.

Hoivateknologian hyödyntämistä on yritetty kirittää myös sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton vuonna 2017 laatimassa vanhustenhoidon laatusuosituksessa.

Siinä nostetaan esiin robotisaation parempi hyödyntäminen asiakkaiden hyvinvoinnin ja turvallisuuden sekä sosiaalisen toimintakyvyn lisäämiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi lääkkeiden koneellista annosjakelua ja lääkekerobotteja, virtuaaliyhteyksiä, hyvinvointi-TV:tä ja turvarannekkeita.

Johtamisen tehostamisesksi kuntia patistetaan ottamaan käyttöön toiminnanohjausjärjestelmiä, jotka parantavat suunnittelua ja vapauttavat lisää aikaa asiakastyöhön.

Mutta missä kunnat nyt menevät? Ovatko ne ottaneet suositukset tosissaan?

Isoja eroja maakuntien välillä 

Ovat ja eivät, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuosi sitten julkaisema yhteenveto Vanhuspalveluiden tila -tutkimuksesta.

• Erilaiset kulunseuranta- ja valvontalaitteet ovat jo laajasti käytössä Suomen kunnissa.
• Automaattisia palohälytyksiä tekeviä järjestelmiä käytetään vasta harvoin.
• Etä- ja virtuaalihoidossa yhdet ovat jo pitkällä, toiset tuskin aloittaneetkaan.
• Kaikkiaan 41 prosentilla kotihoidon asiakkaista on käytettävissään myös etä- ja/tai virtuaalipalveluita.
• Toimintakykyä tukevien pelien ja seurarobottien käyttö on vielä lapsenkengissä.

Maakunnista pisimmällä ovat usein Päijät-Häme, Etelä-Karjala, Etelä-Pohjanmaa ja Kymenlaakso. Satakunnassa, Varsinais-Suomessa, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa moni ratkaisu odotti vielä käyttäjäänsä, vaikka joitakin mahdollisuuksia hyödynnettiin jo hyvin.

Siun Soten AVOT-hankkeeseen laitetut rahat eivät kuitenkaan valuneet hukkaan. Pohjoiskarjalaiset ovat käyttäneet alkuvuoden turvapuhelinpalveluiden kuntoon laittamiseen koko 14 kunnan ja 168 000 asukkaan alueella, ja seuraavaksi vuorossa on virtuaalisten kotikäyntien vakiinnuttaminen kotihoidon arkeen. Käyttöön jäivät myös lääkeautomaatit ja neuvontaan keskittyvä chat-palvelu, kertoo Nygren.

Toiminnan koko logiikka pitää muuttaa

Ikäteknologioiden mahdollisuuksista on puhuttu jo pitkään. Käytännössä edistyminen on kuitenkin ollut hidasta.

Mistä se johtuu? Ja minkä kaiken pitää muuttua, kun tekniikka pestataan kunnolla hoivapalveluiden rengiksi?

Kuntaliiton Haverinen puhuu muutoksen laajuudesta ja vaikeudesta kokemuksen syvällä rintaäänellä. Hän aloitti pestinsä Kuntaliitossa vasta tänä syksynä ja johti sitä ennen toistakymmentä vuotta Oulun vanhuspalveluita. Noina vuosina Ouluun yhdistyivät Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo ja Yli-Ii.

Keskeistä Haverisen mukaan on miettiä työn prosessit uusiksi ja käyttää kotihoidon suunnittelussa toiminnanohjausjärjestelmää. Se mahdollistaa käyntien suunnittelun niin, että asiakas esimerkiksi saa lääkkeensä mahdollisimman oikea-aikaisesti, kun aiemmin huomio keskittyi lähinnä ajokilometrien optimoimiseen.

”Kaiken pitää lähteä asiakkaan tarpeista, ja vaikka näin kuvittelisi aiemminkin olleen, toimintaa on usein sanellut enemmänkin työn logiikka. Oikea-aikaisuus voi esimerkiksi vähentää käyntejä päivystyksessä. Nämä kustannussäästöt huomaa kuitenkin vain kokonaisuutta katsomalla.”

Toiminnanohjausjärjestelmä on THL:n mukaan käytössä yli 70 prosentilla Suomen kunnista.

Kännykkäkaupunki Oulussa myös mobiiliteknologia otettiin tietysti avuksi jo kauan sitten. Kännykän mukana kulkevat kaikki tarvittavat taustatiedot ja työlista niin, että hoitaja voi karauttaa aamuun ensimmäiselle käynnille suoraan kotoaan.

Asenteet jarruttavat yhä kehitystä

Hoivateknologiasta ei voi puhua puhumatta myös asenteista. Niissä olisi yhä korjaamisen varaa niin omaisilla, päättäjillä kuin itse hoitajillakin. Vanhukset sen sijaan suhtautuvat tekniikkaan yleensä myönteisesti, kunhan saavat rauhassa tutustua palveluihin.

”Asenteet ovat se ensimmäinen kompastuskivi. Kun näitä ratkaisuja esittelee päättäjille tai yleisölle, kysytään helposti, miksei mieluummin palkata lisää henkilökuntaa”, Haverinen kuvaa.

Samoihin ennakkoluuloihin on törmännyt myös Helsingin Peiponen, joka jo vuonna 2005 oli mukana testaamassa esimerkiksi älymattoon ja sensoreihin perustuvaa turvajärjestelmää Inno-Kusti-hankkeessa Kustaankartanon vanhainkodissa.

”Henkilökunta ja tekniikka laitetaan helposti vastakkain, vaikka näin ei ole. Laitteiden tehtävä on täydentää ja auttaa hoitotyötä”, hän linjaa.

Yhden lähihoitajan palkkakustannukset sivukuluineen ovat pyöreästi 50 000 euroa vuodessa. Laitteita ja järjestelmiä hankittaessa summa hupenee nopeasti. Se saa päättäjät usein epäröimään.

Haverisen ratkaisu tähän oli valmistella hankinnat mahdollisimman huolellisesti. Se vaatii yleensä myös ratkaisujen kokeilemista ennen varsinaista hankintaa. Oulussa esimerkiksi lääkerobotteja testattiin vuositolkulla.

”Kun lopulta päätimme edetä, laskimme todella tarkkaan, millaisia säästöjä voimme saada tekniikalla aikaan.”

Siun Soten Nygrenin kokemus on hyvin samankaltainen.

”Ne, jotka päättävät euroista, haluavat tietää tarkasti, millaisia hyötyjä investoinnista on. Hyödyt tulevat hoivatyössä usein kuitenkin pienellä viiveellä. Investoinnit pitäisi pystyä tekemään tänään, jotta voimme säästää huomenna.”

Leveät hartiat helpottavat kehittämistä

Sote-uudistuksen valmistelussa suomalaiset ovat kyllästymiseen asti kuulleet, että palveluiden järjestämiseen tarvitaan ”nykyistä leveämmät hartiat”. Teknologian kohdalla slogan on enemmän kuin totta.

Hyvä esimerkki tästä on Helsinki, jossa vastuut on pystytty jakamaan niin, että kaikki voivat keskittyä omaan ydinosaamiseensa. Kotihoito ostaa tarvitsemansa palvelut kaupungin omalta palvelukeskukselta, joka vastaa laitteiden ja järjestelmien hankinnasta, testaamisesta, käyttöönotosta ja koulutuksesta sekä ylläpidosta.

Tämä on osoittautunut Arja Peiposen mukaan loistomalliksi.

”Oleellista onnistumisessa on ollut, että emme alkaneet kotihoidossa itse räpeltämään vaikkapa laitteiden asennusten kanssa. Meillä on tekninen tuki koko ajan saatavilla, kun sitä tarvitsemme.”

Pienissä kunnissa resurssit ovat tietysti paljon niukemmat. Siun Soten ja Eksoten esimerkit kuitenkin osoittavat, että voimat yhdistämällä tekniikka saadaan käyttöön sielläkin, missä väkeä ja resursseja on vähemmän.

”Yhteistyötä pitää kuitenkin tehdä yli toimialarajojen. Ja yhteistyötä pitäisi tehdä enemmän myös valtakunnallisesti. Nyt käy vielä helposti niin, että kaikki tekevät samat virheet, vaikka voisivat oppia toisiltaan”, muistuttaa Nygren.

Työn alla onkin parhaillaan valtakunnallinen malli siitä, millaisia asioita hoivateknologian hankinnassa ja käyttöön ottamisessa olisi hyvä ottaa huomioon.

Hoivatekniikan kehittäminen on hidasta

Hoivatyön tehostamiseen tarvittava tekniikka on periaatteessa jo pitkälti olemassa. Käytännössä laitteet ja järjestelmät eivät silti aina palvele hoitotyötä niin kuin pitäisi.

”Palveluita kehitetään usein niin insinöörivetoisesti, että tekniikka ei käytännössä toimi niin kuin pitäisi. Se johtaa helposti pilottiväsymykseen”, arvioi Haverinen.

Samat lastentaudit ja pulmat tunnistaa myös Helsingin Peiponen.

”On erittäin tärkeä, että tekniikka testataan hyvin etukäteen ja selvitetään, että järjestelmät ovat varmasti skaalautuvia myös silloin, kun ne otetaan käyttöön isommalle porukalle.”

Pitkän kokemuksensa perusteella Peiponen arvioi, että hoivatekniikka on edennyt hitaammin kuin olisi voinut kuvitella. Moni syistä näyttää kiertyvän rahaan.

Kuntaliiton Haverinen on esimerkiksi juuri laatinut Kuntaliiton vastausta hallituksen hoitajamitoitukseen liittyvää lakiehdotukseen. Esitys uhkaa hänen mukaansa nyt johtaa siihen, että se vähentää hoivakotien kannustimia ottaa käyttöön uutta teknologiaa.

”Jos hoitajamitoituksesta tulee yölläkin täysin velvoittava, palvelun tuottajilta menee motivaatio investoida älymattoihin ja liikkumista seuraaviin anturoihin, joilla työtä voisi järkevästi tehostaa. Tekniikan käyttöön ottamisesta pitää saada myös rahallista hyötyä.”

Toinen kehitystä hidastava asia ovat monien teknologiaa kehittävien yritysten niukat resurssit. Hoitotyöhön sopivien laitteiden kehittäminen on hidasta ja vaivalloista puuhaa ja vaatii riittävän leveitä hartioita myös yrityksiltä.

”Kokeilimme Inno-Kusti-hankkeessa korealaisia hoivarobotteja, mutta ne osoittautuivat vielä aika raakileiksi. Eivätkä taida olla vieläkään kunnolla markkinoilla”, muistelee Peiponen.

Oma ongelmansa on myös se, etteivät yritykset aina ihan hahmota, miten monipolvisia organisaatioita kaupungit ja sotetoimijat ovat ja miten monenlaista yhteistyötä tekniikan käyttöönottaminen kunnissa vaatii. Kunnissa pilottihankkeiden opit taas hyödynnetään usein heikosti.

Tabletti sopii muistisairaallekin

Selvää on, että tekniikalla voi tehostaa hoitotyötä, mutta missä ja miten paljon?

Evan muutama vuosi sitten julkaisemassa Robotit töihin –pamfletissa arvioitiin, että erilaisten rutiinitöiden siirtäminen roboteille voisi vapauttaa sairaan- ja lähihoitajien aikaa varsinaiseen hoivatyöhön niin paljon, että työtä voitaisiin tehostaa jopa 20 prosentilla.

”Pitkän arkikokemuksen perusteella uskon ihan oikeasti, että isot säästöt ovat mahdollisia. Mutta se vaatii, että meidän pitää kääntää ajattelumallimme niin, että alamme perustella, miksi esimerkiksi kotihoidon käynnin pitää olla fyysinen”, sanoo Haverinen.

Tärkeintä hoivateknologian hyödyntämisessä on, että jokaisen asiakkaan tilanne punnitaan erikseen. Ne asiat, jotka pitää hoitaa asiakkaan kotona, hoidetaan kuten ennenkin, korostavat niin Haverinen, Peiponen kuin Nygrenkin.

”Palveluiden pitää lähteä asiakkaan edusta.”

Kokemus on osoittanut, että tabletti sopii hyvin monenlaisten asiakkaiden käyttöön.

”Esimerkiksi muistisairaus ei välttämättä ole este etäkäynnille”, sanoo Peiponen.

Muistisairaskin pärjää tabletin kanssa, kun se on ohjelmoitu niin, ettei laitetta saa helposti solmuun. Järjestelmä sallii Helsingissä myös niin sanotun pakotetun yhteyden, vaikka käyttäjä olisi tapaamisen unohtanut.

Oma kysymyksensä on kuitenkin se, kuka laitteet ja järjestelmät maksaa. Helsingissä esimerkiksi tabletit ovat osa kotihoidon normaalia arkea ja kulut kuuluvat asiakasmaksuun.

Yksinäisyys on iso ongelma, mutta…

Monelle vanhukselle kotihoitaja voi olla päivän tai viikon ainoa vierailija. Onko vaarana, että teknologia vie mummuilta ja papoilta viimeisetkin inhimilliset kontaktit?

Ei, vastaa Haverinen tiukasti.

”Kotihoito ei ole oikea tapa hoitaa yksinäisyyttä. Terveydenhoidon ammattilaisten työtunnit pitää käyttää siihen mihin he ovat saaneet koulutuksenkin eli hoitotyöhön.”

Vanhusten yksinäisyys on iso ongelma, mutta ratkaisuja pitää esimerkiksi etsiä järjestöjen ja seurakuntien suunnasta, jotka jo nyt tekevät saralla paljon arvokasta työtä.

Kun vanhukset tottuvat virtuaalikäynteihin, läsnäolon tuntu voi olla jopa voimakkaampi kuin hoitajan pikakäynnillä. Teknologia voi myös vahvistaa ja luoda jopa uusia sosiaalisia suhteita, muistuttaa Peiponen.

”Helsingissä hoitaja voi esimerkiksi koota virtuaalisen lounaspiirin ja lukea siinä samalla päivän lehteä koko porukalle.”

”Se, että sairaalat ovat täynnä modernia teknologiaa, on jo itsestäänselvyys. Nyt meidän pitää oppia ajattelemaan, että myös hoivatyössä voi käyttää tekniikkaa hyväksi”, sanoo puolestaan Haverinen.

---

Palveluiden tarve kasvaa nopeasti

• Joka viides suomalainen on nyt yli 65-vuotias, kymmenen vuoden kuluttua jo joka neljäs. Vuonna 2050 jopa kolmannes suomalaisista on täyttänyt 65 vuotta.
• Yhdeksän kymmenestä 75 vuotta täyttäneestä asuu kotonaan. 85 täyttäneistäkin neljä viidestä asuu kotona.
• Toimintakyky alkaa yleensä heiketä viimeistään 80 vuotiaana.
• Joka kolmas 85 vuotta täyttänyt sairastaa muistisairautta.
• Kotihoitoa saaneiden vanhustalouksien määrä kasvoi 17 prosentilla vuosien 2010–2017 välillä.
• Ikääntyminen nostaa terveyden- ja pitkäaikaishoidon menoja Suomessa EU:n arvion mukaan noin 2,1 prosenttia suhteessa BKT:hen.
• Vuoden 2016 tasolla tämä tarkoittaisi noin neljän miljardin euron menolisäystä.

Lähde: VTT ja VM

---

Juttua varten on haastateltu myös THL:n Teija Hammaria, STM:n Jukka Lähesmaata, VTT:n Marketta Niemelää ja Kuntaliiton Tarja Mylläristä. 

Juttu on julkaistu Mustreadissa 22.11.2019.