Ajankohtaista

Viruksesta voimme pestä kätemme mutta vastuusta emme

Maassamme on 870 000 yli 70-vuotiasta henkilöä, joille on asetettu epidemian aikaisia rajoituksia. Kun ajatellaan heidän lähipiiriään, omaisiaan, hoitajia, palveluntuottajia, järjestöjä, eri tahojen asiantuntijoita sekä viranomaisia ja päättäjiä, niin huoli ikääntyvistä ihmisistä ja vanhuksista koskettaa käytännössä kaikkia meitä suomalaisia jollakin tavalla.

Yli 70-vuotiaiden väestönosa on hyvin heterogeeninen joukko. Suuri osa heistä on hyväkuntoisia ja aktiivisia kansalaisia, joilla on edelleenkin paljon annettavaa yhteiskunnalle. Epidemian aiheuttamat huolet ja myös ratkaisukeinot ovat erilaisia heille, jotka selviytyvät itsenäisesti kotonaan kuin heille, joiden arki on riippuvaista palvelun ja hoidon saamisesta.

Ikääntyneistä ihmisistä kaikkein hauraimmat ovat hoivakodeissa ja heitä on noin 45 000 henkilöä. Kun mukaan lasketaan laitospaikat sekä omais- ja perhehoidon piirissä olevat vanhukset, niin puhutaan jo yli 50 000 henkilöstä – se on saman verran kuin esimerkiksi koko Mikkelissä on asukkaita.

Käytetään voimavarat hyviin ja rohkeisiin tekoihin.

Meidän on tehtävä kaikkemme selvitäksemme kunnialla arvokkaan vanhuuden turvaamisesta niin kansakuntana kuin yksittäisinä kansalaisinakin, myös poikkeusoloissa. Toisten tekemien virheiden osoittelemisen ja syyllisten etsimisen sijaan nyt on aika käyttää voimavarat hyviin ja rohkeisiin tekoihin. Itse kukin voisi ehkä kysyä itseltään, mitä juuri minä voisin tehdä vanhusten hyväksi.

Mitä arvokas vanhuus sitten tarkoittaa, kun ollaan hoivakodissa ja fyysinen, psyykkinen sekä sosiaalinen toimintakyky on alentunut ja muistisairaus on voinut tuoda muutoksia ihmisen persoonalliseen olemukseen? Silloinkin vanhusta on kohdeltava aikuisena ihmisenä ja kohtaamisten tulee olla vanhusta arvostavia. Hoitotahdon mahdollisimman varhain tapahtuva laatiminen ja ajoittain tehtävä tarkistaminen helpottaa itsemääräämisoikeuden toteuttamista. Konkreettisten arjen asioiden kirjaaminen hoitotahtoon auttaa hoitajia kohtaamaan jokaisen asukkaan yksilönä, jolla on ainutkertainen persoona ja elämänhistoria.

Elämän loppuvaiheessakin on saatava hyvää hoitoa.

Arvokas vanhuus ei tarkoita samaa kuin elämän pitkittäminen kaikin mahdollisin keinoin. Hauraan vanhuksen kuljettaminen paikasta toiseen, outo sairaalaympäristö tai raskas tehohoito saattaa tuottaa enemmän kärsimystä kuin hyvinvointia. Elämä päättyy vääjäämättä kuolemaan ja arvokkaaseen vanhuuteen kuuluu myös hyvä kuolema. Silloin pyritään huolehtimaan turvallisesta ja rauhallisesta saattohoidosta. Epidemian myötä hoivakodeissa on järjestetty eristettyjä tiloja ja suojavarusteita, jolloin omaisten on ollut mahdollista olla ainutkertaisella saattomatkalla mukana.

Elämän loppuvaiheen hyvä hoitaminen vaatii työntekijöiltä erityistä osaamista ja koulutustarvetta on esimerkiksi saattohoitopassin suorittamiseen, jolloin varmistettaisiin oireenmukaisen hoidon ja saattohoidon toteutus Käypä hoito -suositusten mukaiseksi.

Yhteydenpitoa läheisiin mahdollistetaan uusin keinoin.

Arvokkaaseen vanhuuteen kuuluu myös mahdollisuus yhteydenpitoon omaisten ja läheisten kanssa. Tähän on hoivakodeissa nopeasti kehitetty luovia ratkaisuja: hoitajat ovat vieneet vanhuksen ulkoilemaan ja samalla omaiset ovat voineet tulla pihalle turvallisesti tervehtimään, on kehitetty parvekekohtaamisia ja oven suussa tai ikkunan läpi tapahtuvia tapaamisia. Joissakin hoivakodeissa on jättitabletteja, johon kuvapuhelinsovelluksella saadaan luonnollisen oloinen yhteys ja viimeisimpänä on otettu käyttöön jopa siirrettäviä kontteja, joissa vanhus voi kohdata omaisensa lasiseinän ja mikrofonin turvin ja viettää vaikka yhteisen kahvihetken.

Nyt kun monet yritykset pohtivat sopivia tapoja tehdä lahjoituksia riskiryhmiin kuuluvien ihmisten hyväksi, niin esimerkiksi jättitabletin tai kontin hankinta voisi olla suurenmoinen kädenojennus monelle hoivakodille.

On ollut puhetta, että rajoitustoimet ovat jatkumassa vielä kuukausien ajan. Päättäjiltä odotetaan nyt tarkkaa harkintaa niiden perusteluista, etteivät rajoitukset johda perustuslain takaamien ihmisoikeuksien loukkaamiseen.

Toiminnanjohtaja Anni Lausvaaran kuva
Anni Lausvaara, Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja