Ajankohtaista

Esperi-case oli vain jäävuoren huippu. Kun yhä useampi suomalainen elää yhä iäkkäämmäksi, hoivapalveluita tarvitaan lisää. Jos hoivaan ei ohjata lisää rahaa, edessä on raju eriarvoisuuden kasvu tai harmaat hoivamarkkinat, arvioi gerontologian professori Marja Jylhä.

Teksti: Hanna Säntti, MustRead

”Esperi Hoivakoti Ulrikan toiminta on keskeytetty.”

Vuosi sitten Valviran sivuille ilmestyy tiedote, jonka otsikko kertoo tärkeimmän. Esperi Caren omistaman hoivakodin toiminnassa on ollut niin suuria puutteita, ettei sosiaali- ja terveysalaa valvova viranomainen näe enää muuta vaihtoehtoa kuin keskeyttää koko toiminnan.

Lumipallo lähtee vyörymään. Vanhustenhoidon kriisi lävähtää juuri eduskuntavaalien alla suomalaisten silmille yhdellä tiedotteella.

Vuotta myöhemmin Ulrikan toiminta on päätetty lakkauttaa pysyvästi ja Esperi on saanut Valviralta ukaasin laittaa toimintansa kuntoon kaikissa yksiköissään. Ryvettynyt hoivayhtiö yrittää yhä epätoivoisesti puhdistaa mainettaan, ja Yle jopa näyttää suorana tilaisuuden, jossa Esperin nimittämä ulkopuolinen laaturyhmä kertoo havaintojaan yhtiön toiminnasta.

Suunta on oikea, mutta matka kuopan pohjalle tippuneesta kriisiyrityksestä edes maan pinnalle on pitkä, pyörittelee ryhmän puheenjohtaja, geriatrian emeritusprofessori Jaakko Valvanne diplomaattisesti.

Esperi on jäävuoren huippu

Samana päivänä toinen suomalaisen vanhenemistutkimuksen konkari vastaa puhelimeen Tampereella. Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhä ei ole ehtinyt seuraamaan Esperin tilaisuutta, mutta se ei nyt haittaa. Jylhä on tutkinut suomalaisvanhuksia niin pitkään, ettei yksi laaturaportti hetkauta näkemyksiä suuntaan tai toiseen.

Hoivakriisinkin Jylhä ennusti jo vuosi ennen varsinaista hulinaa.

”Kohut eivät ole sattumia, vaan vanhustenhoitoon liittyvien päätösten kautta systemaattisesti tuotettuja. Totta kai yksittäisessä tapauksessa voi sanoa, että palvelun tarjoaja on toiminut huonosti, mutta kyllä tämä heijastaa koko ongelmaa”, sivalsi hän Aamulehden haastattelussa maaliskuussa 2018.

Samoilla linjoilla Jylhä on edelleenkin.

”En ollut yllättynyt, kun hoivakohu alkoi, sillä huono tilanne oli ollut alaa seuraavien tiedossa jo pitkään. Asia nousi esille, kun Valviralta lopulta paloivat hihat ja tiedotusvälineet ymmärsivät ottaa viestin vastaan ja pitää asiaa sen jälkeen sitkeästi esillä”, Jylhä kiittelee.

Esperin toiminnassa on toistuvasti ollut jopa potilasturvallisuuden vaarantavia puutteita, mutta valvoja on joutunut puuttumaan usein myös Attendon toimintaan. Kyse onkin Jylhän mukaan vain jäävuoren huipusta, osasta laajempaa ongelmaa, mistä kertoo jo sekin, että tietoja erilaisten hoivayksiköiden epäkohdista on noussut esiin koko viime vuoden ajan.

”Se on tietysti masentavaa, mutta vie pitkän aikaa ennen kuin tilanne paranee.”

Kunnat ovat halunneet ostaa halvalla

Puhetta ja otsikoita vanhusten hoivakurjuudesta on riittänyt, mutta entä teot? Onko suunta saatu vuoden aikana kääntymään Suomessa kohti parempaa?

”Nyt tulee pitkä vastaus!” varoittaa Jylhä naurahtaen ja aloittaa ”luennoimisen”.

Ensin on hänen mukaansa ymmärrettävä, miksi tilanne on päässyt sellaiseksi kuin on.

Ensimmäinen syy kurjuuteen on ”tavattoman nopea hyvin vanhojen ihmisten määrän kasvu, jota ei ole otettu riittävän vakavasti”.

Toinen syy on politiikan pidempi jatkumo. Pari edellistä hallitusta on tehnyt päätöksiä, joiden tavoite on ollut säästää vanhusten hoivasta ”miljoonia ja miljardeja”.

”Hoivasta säästämisestä on tullut keskeinen keino tasapainottaa julkista taloutta.”

Kolmas syy löytyy ympärivuorokautisen hoivan ulkoistamisesta pitkälti yksityisten yritysten hoitoon.

Vaikka hoivan järjestäminen periaatteessa kuuluu valtiolle, vastaavat kunnat käytännössä palveluista. Huono yhtälö on ollut valmis, kun talousahdingossa pyristelevät kunnat ovat halunneet ostaa palvelut mahdollisimman halvalla ja markkinaosuuksia valtaavat isot hoivayhtiöt ovat aluksi suostuneet myymään hoitoa halvalla – jotta voisivat sitten myöhemmin nostaa hintoja.

”Ei tämä ole mikään yllätys, eikä tätä voi lukea pelkästään yritysten syyksi. On saatu sitä, mitä on tilattu”, Jylhä sanoo.

Hoivan tarve ei katoa mihinkään

Räikeimmät palveluihin liittyvät väärinkäytökset on vuoden aikana varmaankin saatu korjattua, arvioi Jylhä. Kunnat saattavat professorin mukaan olla nyt myös pikkuisen varovaisempia kilpailutuksissaan.

Valtakunnan tasolla ylintä päätäntävaltaa taas käyttää uusi hallitus.

”Nykyisen hallituksen ohjelma on erilainen kuin parin vanhemman. Vanhusten palveluista puhutaan muutenkin kuin säästökohteena. Konkreettisia tekoja hallitukselta on kuitenkin nähty vasta vähän.”

Hallituksen esitys ympärivuorokautisen hoivan 0,7 ihmisen hoitajamitoituksesta on toki lausuntokierroksella. Muutoksen on kuitenkin tarkoitus tulla voimaan vasta vuonna 2023, eli uudistuksen kulut jäävät seuraavan hallituksen murheeksi.

Eikä hoitajamitoitus auta niitä, jotka tarvitsisivat ympärivuorokautista hoivaa, mutta eivät sitä saa. Eikä niitä, joiden luona kotihoito ennättää käydä vain häthätää kääntymässä.

”Vanhusten hoiva on kuin ilmapallo, jota yrittää puristaa keskeltä käsien väliin. Kun yhdessä kohtaa puristaa, toisessa kohtaa pullistuu. Ei se hoivan tarve mihinkään katoa.”

Entistä iäkkäämpiä ja raihnaisempia

Suomalaisten harmaantumisesta on puhuttu hartaasti, mutta silti asiaan ei Jylhän mukaan ole herätty riittävän vakavasti. Yksi syy voi olla se, että muutos on yksinkertaisesti niin nopeaa, että sitä voi olla vaikea hahmottaa.

Kun Suomi itsenäistyi, koko maassa oli noin 5 000 yli 85-vuotiasta kansalaista. Nyt heitä on 154 000, ja parinkymmenen vuoden kuluttua noin 340 000.

”Eliniän kasvu tarkoitti pitkään sitä, että lapsikuolleisuus vähenee ja sitten sitä, että keski-ikäisten kuolleisuus vähenee. Nyt se tarkoittaa, että vanhusten elinikä pitenee.”

Samalla myös ikäryhmien sisäinen ikärakenne muuttuu. Yli 85-vuotiaiden ryhmään kuuluu koko ajan enemmän niitä, jotka ovat jo yli 90-vuotiaita.

Niin sanotut nuoret vanhat, eli 65–75-vuotiaat, ovat kyllä keskimäärin selvästi parempikuntoisia ja terveempiä kuin aiemmin. Mutta kaikkein vanhimmat ovat edelleen raihnaisia ja huonokuntoisia. Ja mitä vanhemmaksi he elävät, sitä raihnaisemmiksi he käyvät, sillä sellaista on elämä.

”Kun ihmiset elävät hyvin vanhoiksi, sitä enemmän he tarvitsevat hoivaa viimeisinä vuosinaan”, Jylhä muistuttaa.

Jylhä on tutkinut todella iäkkäiden tamperelaisten elämää 1990-luvun puolivälistä saakka esimerkiksi Tervaskannot+90-projektissa. Valtaosa näistä tervaskannoistakin elää vielä omassa kodissaan oman näköistä elämäänsä, jonka keskeinen sisältö ei ole iän tuoma avuntarve.

Väistämätöntä silti on, että iän lisääntyessä lisääntyvät myös krooniset sairaudet, kuten erilaiset muistisairaudet. Muistisairauksien vaatima hoitotarve taas on professorin mukaan sellaista, ettei sitä saa millään selitettyä pois.

”Jos vanhuspolitiikka perustuu tämmöiselle optimismille, jossa vain toistellaan, että kaikki voivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään, se on diipadaapa-keskustelua.”

Heitteillejätöt tulevat lisääntymään

Hoivakohut ovat systemaattisesti tuotettuja. On saatu sitä, mitä on tilattu.

Kovia lausuntoja, mutta mitä Jylhä niillä tarkemmin ottaen tarkoittaa?

”On hurja juttu, että samalla kun hoivan tarve on kasvanut, poliitikot ovat päättäneet vähentää ympärivuorokautisen hoivan tarjontaa.”

Yksi keskeinen muutos on ollut vanhuspalvelulain muuttaminen Alexander Stubbin (kok.) sixpack-hallituksen aikaan vuonna 2014 niin, että ympärivuorokautisen hoivan kriteereitä kiristettiin. Esimerkiksi inhimillisen elämän takaaminen vanhukselle ei enää ole peruste laitoshoivalle. Merkittävää oli Jylhän mukaan myös se, että lainmuutoksen perusteluosaan kuuluvassa taulukossa ohjataan selkeästi vähentämään ympärivuorokautista hoivaa.

Iäkkäiden palvelujen kattavuus ja asiakasmäärät 2011–2017

Painopistettä on haluttu siirtää kotihoitoon, mutta senkin kattavuus on vähentynyt suhteessa iäkkäiden määrään.

”On minusta aivan ilmeistä, että jos tämä meno jatkuu, selkeät heitteillejätöt tulevat lisääntymään. Entistä enemmän ihmisiä alkaa löytyä eksyksissä kaduilta tai huonokuntoisina kodeista.”

Suomi käyttää hoivaan vähän rahaa

Suomessa vanhusten hoitoon käytetään tutkimusten mukaan suhteellisesti noin kolmannes vähemmän rahaa kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä tarkoittaa melkein miljardi euroa vähemmän rahaa.

Jylhä on julkisissa esityksissään luonnostellut erilaisia, raflaaviakin vaihtoehtoja siitä, mitä vanhustenhoidossa voi olla edessä, jos tilanne säilyy ennallaan:

1. Jatketaan nykylinjalla. Heitteillejätöt ja epäinhimilliset tilanteet yleistyvät. Hoitokodit jakautuvat kahteen ryhmään: toiset tuottavat huonoa julkista hoitoa halvalla, toiset irtautuvat julkisesta järjestelmästä ja alkavat hoitaa hyvin niitä, jotka kykenevät maksamaan 6 000 euroa kuukaudessa. Seurauksena jyrkkä eriarvoisuus ja perheiden ja työssäkäyvien kasvavat ongelmat.
2. Suunnataan hoitoon enemmän julkisia varoja, vaikka veroja nostamalla.
3. Suunnataan hoitoon enemmän julkisia varoja mutta säädetään hoitomaksuihin selvä progressio, jossa otetaan huomioon sekä tulot että omaisuus.
4. Säädetään erillinen hoitovero.
5. Aletaan tuoda Suomeen laittomia, epävirallisia hoitajia Itä-Euroopasta ja Kaukoidästä, kuten Etelä-Euroopassa tapahtuu.

Harmaata hoivaa vanhuksille?

”Kakkonen on tietysti suosikkivaihtoehtoni. Ihmiset ovat myös useissa gallupeissa vastanneet, että vanhusten hoivaan pitäisi ohjata lisää rahaa, vaikka se tarkoittaisi verojen nousua. Yhä useammat ihmiset alkavat tuntea selkänahassaan sen, mitä palveluiden rapautuminen tarkoittaa.”

Progression lisäämistä professori arvelee vaikeaksi rastiksi, koska esimerkiksi kokoomus vastustaa asiaa johdonmukaisesti.

Yksi vaihtoehto voisi olla joissakin maissa käytössä oleva hoivavero, jota kerätään työeläkemaksun tapaan.

”Sekin on vaikea vaihtoehto”, Jylhä sanoo ja jatkaa, ettei pidä mahdottomana sitäkään, että vanhusten hoidosta tulisi Suomessakin harmaa sektori.

”Se, että vanhukset hoidetaan Etelä-Euroopassa kotona, perustuu Itä-Euroopasta ja muista köyhistä maista tuleviin, usein harmaisiin hoitajiin.”

Kuka ottaisi vanhusten asiat agendalle?

Jylhä on pitkän uransa varrella keskustellut paljon poliitikoiden kanssa. Tutkijan viesti hyvin vanhojen ja hyvin paljon palveluita tarvitsevien määrän kasvusta on otettu vastaan, mutta politiikan agendalle asia ei ole kunnolla murtautunut.

Väestörakenteesta kannetaan kyllä huolta, mutta huomion on vienyt syntyvyyden dramaattinen aleneminen.

”Meidän poliittinen järjestelmämme on kieltäytynyt ottamasta näitä vanhusten kokonaishoitoon liittyviä kysymyksiä asialistalle. Vanhuksia ei pidetä tärkeinä, eikä heillä näytä olevan samoja oikeuksia perustuslain takaamiin peruspaveluihin kuin muilla.”

Raha ei kuitenkaan ole ainoa pulma. Myös pätevistä hoitajista on krooninen pula. Esperin laaturaportin julkistamistilaisuudessa hätä rekrytoinneista oli jo niin suuri, että yritysjohto vaikutti puhuvan lähinnä hoitajille.

Tiedot alan jättäneiden hoitajien määrästä ovat ristiriitaisia, mutta tutkimusten mukaan moni hoitaja joka tapauksessa ainakin harkitsee alan vaihtamista.

”Tilanne voisi helpottua, jos vanhusten hoitoon saataisiin positiivinen kierre. Ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevat saisivat hoitopaikan ja kotihoitoon lisättäisiin resursseja, jolloin työstä tulisi helpompaa ja mielekkäämpää. Ja kyllä kai meidän pitäisi vakavasti miettiä myös ulkomaisen työvoiman tuloa”, Jylhä sanoo.

Varovasti virtuaalipalveluiden kanssa

Vanhusten paremmalla kuntoutuksella hoivan tarvetta voitaisiin ehkä vähentää ja siirtää, jos kuntoutus olisi todellista ja systemaattista. Joissakin tapauksissa ratkaisu voisi löytyä uudenlaisista asumisratkaisuista, jotka tukisivat kotona pärjäämistä.

”Asiasta on kyllä puhuttu paljon, mutta käytännössä edistyminen on ollut hidasta.”

Kotihoidossa avuksi on otettu teknologiaa, jonka turvin osa käynneistä voidaan tehdä virtuaalisesti. Helsingissä ja muissa virtuaalipalveluja kehittäneissä kunnissa usko tekniikkaan vaikuttaa vankalta.

”Ensimmäinen intuitiivinen ajatus on se, ettei ihmiskontaktia voi korjata koneella. Lääkemuistutuksissa tai turvallisuuden luomisessa virtuaalikäynti voi toki toimia hyvin. Täytyy kuitenkin miettiä tarkasti, mihin tekniikka sopii ja mihin ei”, Jylhä sanoo.

“Muistisairas esimerkiksi voi nyökytellä koneen ääressä, mutta unohtaa asian saman tien, kun yhteys sulkeutuu.”

Eliniän pidentyminen tuo hienoja asioita

On Jylhän mielestä paradoksaalista, että eliniän pitenemistä tarkastellaan usein vain ongelmien kautta. Ikäihmisten määrän lisääntyminenhän kertoo, että Suomessa on onnistuttu juuri niissä asioissa, joihin yhteiskuntapolitiikka on tähdännytkin.

Eliniän piteneminen on myös lisännyt inhimillistä rikkautta monella tapaa.

”Avioliitot ovat ennätyksellisen pitkiä, sisaruussuhteet kestävät pidempään kuin koskaan, yhä useampiin perheisiin kuuluu monia sukupolvia, jotka voivat nauttia toistensa seurasta”, professori muistuttaa.

Ja niitä hyviä vanhuusvuosia on enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Vuonna 1953 syntynyt professori kuuluu periaatteessa itsekin niin kutsuttuihin nuoriin vanhoihin, jos kohta asiaa ei ainakaan Jylhän työtahdista huomaa.

”Minähän olen vielä täydessä työn touhussa! Viikolla teen 14-tuntisia ja viikonloppuna 8-tuntisia työpäiviä”, hän huudahtaa.

Asiaan saattaa tämän vuoden aikana kuitenkin tulla hienoinen muutos, sillä Jylhä on suunnitellut pikkuhiljaa vähän keventävänsä virallisia vastuitaan. Tutkimuksesta professori ei silti aio luopua.

”Olen ollut jo väitöskirjastani lähtien kiinnostunut esimerkiksi koetun terveyden ja eliniän välisestä yhteydestä. Koettu terveys ennustaa nimittäin hämmästyttävän hyvin elinikää eli ne, jotka kokevat terveytensä hyväksi, myös elävät pisimpään.”

Vähäisellä vapaa-ajallaan Jylhä lukee elämäkertoja ja historiaa, käy klassisen musiikin konserteissa ja kävelee paljon. Eli nauttii elämästään.

”Ja kyllä minä matkustan mielelläni erityisesti Italiaan, vaikka lentäminen onkin nykyään synti.

---

Professori Marja Jylhä

• Lääketieteen tohtori ja Tampereen yliopiston gerontologian professori vuodesta 2004.
• Ryhmänjohtaja Suomen Akatemian ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikössä (CoE AgeCare).
• Toiminut aiemmin Tampereen yliopiston terveystieteiden professorina ja vararehtorina.
• Sai vuonna 2018 Societas Gerontologica Fennica ry:n Eeva Jalavisto -palkinnon ansiokkaasta tutkimustyöstä.
• Harrastaa lukemista, historiaa, klassista musiikkia ja kävelee paljon.

---

Juttu on julkaistu MustReadissa 27.1.2020.