Ajankohtaista

Moikka moi!

Täällä kirjoittelee geronomi (AMK)-opiskelija Mari. Olin tänä syksynä viitisen viikkoa harjoittelussa Vanhustyön keskusliiton SeniorSurf -toiminnassa. Harjoittelun aikana pääsin tutustumaan digiosallisuuden edistämisen jännittävään maailmaan.

Mitä se sellainen digiosallisuus sitten on? Ennen harjoittelua ajattelin, että se on ikäihmisten auttamista digipulmissa. Harjoittelun myötä ymmärrykseni on laajentunut. Digiosallisuus ei koske ainoastaan ikäihmisiä, vaan se on ilmiö, joka vaikuttaa kaikkien ihmisten elämään. Kaikilla ihmisillä on digipulmia, mutta myös vahvuuksia, jotka voivat auttaa toimimaan digimaailmassa entistä paremmin.

Koska digiosallisuus on laaja käsite, joutuu jokainen sen parissa työskentelevä toimija löytämään oman näkökulmansa sen edistämiseen. SeniorSurfissa keskitytään ikäihmisten digiosaamisen kasvattamiseen koulutuksen, tiedotuksen ja keskustelun luomisen keinoin. Erityisesti SeniorSurfin alaa on ikäihmisten digiopastusta järjestävien organisaatioiden tukeminen. Näitä organisaatioita ovat muun muassa kunnat, kirjastot ja erilaiset yhdistykset, joista osa on nimenomaan ikäihmisten tietotekniikan käytön edistämiseen erikoistuneita. Organisaatiot tekevät paljon yhteistyötä, joten niiden on tärkeää verkostoitua keskenään. Tähän SeniorSurf tarjoaa mahdollisuuksia valtakunnallisen SeniorSurf-verkoston avulla.

Lisäksi SeniorSurf ohjaa SurfAreena-verkkotapaamisia ja Facebook-ryhmää vapaaehtoisille vertaisdigiopastajille. Vertaisdigiopastajat ovat ikäihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita tietotekniikasta ja muiden ihmisten auttamisessa sen parissa. Vertaisuudella on monia hyviä puolia digiopastuksessa. Ensinnäkin ikääntyvä opastaja usein ymmärtää nuorta paremmin sitä, että ikäihminen tarvitsee enemmän aikaa ja toistoja oppiakseen. Hän tietää, että monet digisanat ovat opastettavalle vieraita ja vaativat avaamista. Ikääntyvä opastaja toimii myös roolimallina siitä, että vanhakin oppii.

Vielä nykyäänkin ihmiset saattavat ihmetellä, että mihin ikäihminen edes tarvitsee digitaitoja. Siihen voisi vastata, että riippuu ikäihmisestä. Pankki- ja virastoasioiden hoitamisen lisäksi netin avulla voi esimerkiksi pitää helpommin yhteyttä läheisiin ihmisiin, tehdä ruokaostokset vaikka olisi kipeänä, etsiä ohjeita käsitöihin sekä allekirjoittaa kansalaisaloitteita. Eikä siinä vielä kaikki. Osa tietotekniikasta innostuneista ikäihmisistä julkaisee omia TikTok-videoita siinä missä nuorisokin. Netti tarjoaa siis hyötyä, viihdettä ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Digitaidot auttavat myös toimimaan netissä turvallisemmin. Monia ikäihmisiä ymmärrettävästi pelottaa huijaukset ja muut tietoturvariskit. Siksi ikäihmisiä on tärkeää rohkaista netin käyttöön ja opettaa tunnistamaan vaaroja.

Vaikka digi on hyvä juttu ja mahdollistaa paljon, on tärkeää pohtia myös digitalisoituvan yhteiskunnan nurjia puolia. Tietotekninen kehitys on nopeaa, ja sen vauhdissa pysyminen ei onnistu kaikilta. Jos ihmisellä ei ole mahdollisuutta tai hän ei halua käyttää tietotekniikkaa ja internetiä, hän joutuu helposti syrjään yhteiskunnasta. Digi pitäisi nähdä yhtenä työkaluna eikä ratkaisuna kaikkiin maailman ongelmiin.

Tunnelmia harjoittelusta

Palaan nyt oman harjoittelun tunnelmiin. Harjoittelu toteutui suurimmaksi osaksi etänä. Tämä tarjosi hyvän mahdollisuuden oman ajanhallinnan harjoittamiseen. Osallistuin harjoittelun varrella SurfAreena-tapaamiseen, SeniorSurf-verkoston palaveriin, yhteistyökokoukseen Sininauhaliiton Digiosallisuutta asunnottomille- hankkeen kanssa sekä SeniorSurfin Ikädigituki-hankkeen työpajoihin ikäihmisille. Näistä erityisesti viimeksi mainitut työpajat olivat erittäin antoisia, sillä niissä pääsi kohtaamaan itse ikäihmisiä ja kuulemaan heidän ajatuksiaan digiasioista.

Viimeisellä harjoitteluviikolla pääsin mukaan Hyvä Ikä -messuille. Työstin harjoittelun aikana monenlaista materiaalia, kuten keskustelukortteja erilaisten ihmisten kohtaamisesta digiopastuksessa. Harjoittelu oli erittäin antoisa, idearikas ja rohkaiseva. Tästä kiitän ohjaajaani Tiinaa, SeniorSurfin Ninaa, Emmaleenaa ja Eeroa, muita Vanhustyön keskusliiton työntekijöitä, harjoittelua kanssani puurtanutta opiskelijakaveriani Maaritia sekä kaikkia muita, jotka harjoittelun myötä pääsin kohtaamaan.