Laatukäsikirja luo raamit hyvälle elämän loppuvaiheen hoidolle
Julkaistu: 13.10.2022
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Laatukäsikirja elämän loppuvaiheen hoitoon iäkkäiden ihmisten palveluissa tukee vanhuspalveluyksiköitä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittämisessä ja auttaa vahvistamaan työntekijöiden osaamista.
Keväällä julkaistu Laatukäsikirja havainnollistaa, millaista laadukas elämän loppuvaiheen hoito on ja mistä osa-alueista se muodostuu. Hoidon tuottamisen vaiheet kuvataan asiakkaan kuulemisesta ihmiskeskeisen hoidon suunnitteluun ja toteutukseen. Läpi käydään laatujohtaminen, laadun mittaaminen ja seuranta.
Käsikirja sopii niin esihenkilöille kuin käytännön hoitotyöntekijöille ja kaikkiin vanhuspalveluyksiköihin.
Tarkistuslistat auttavat hoidon suunnittelussa
Yksiköille käsikirja toimii laadukkaan hoidon suunnittelua tukevana käytännön työkaluna.
– Elämän loppuvaiheen hoidon suunnittelussa on paljon huomioitavaa. Käsikirjan tarkoituksena on selkiyttää suunnittelua ja auttaa luomaan prosesseista toimivia. Huomio kiinnitetään ennakoivaan otteeseen ja elämän loppuvaiheen ennakoivan suunnitelman merkitykseen, kertoo THL:n johtava asiantuntija Teija Hammar.
Käsikirjassa hoidon laatu on purettu indikaattoreiksi, joita voi käyttää myös tarkistuslistana. Laatuindikaattoreita seuraamalla saadaan esiin esimerkiksi asiat, joissa yksikköön tarvitaan lisää osaamista.
– Toiminnan tarkastelu laatuindikaattorien kautta auttaa hahmottamaan kokonaisuuden ja tuo ilmi mahdollisia ongelmia – se auttaa näkemään, mihin erityisesti pitää tarttua. Prosessien selkiyttäminen auttaa myös henkilöstön jaksamiseen, sanoo THL:n tutkija Pirita Forsius.
Osaaminen helpottaa hoitajan työtä
Työntekijöille käsikirja näyttää, mitä hyvään hoitoon tarvitaan ja mitä siinä pitää osata.
– Se auttaa esimerkiksi tunnistamaan, koska ihminen lähestyy elämän loppuvaihetta, jossa hän tarvitsee yksilöllistä palliatiivista hoitoa, Hammar sanoo.
Asiakkaan kuolema vaikuttaa aina myös hoitajaan. Laatukäsikirjan avulla hoitajat saavat työvälineitä käsitellä elämän loppuvaiheen hoitoa ja kuolemaa. Se ohjaa käymään kuolemaan liittyviä asioita läpi työyhteisössä ja auttaa tiedostamaan asiat, joissa työtovereilta kannattaa hakea tukea.
Käsikirja avaa myös läheisten roolia hoidossa ja auttaa toimimaan heidän kanssaan.
– Vuorovaikutus läheisten kanssa on olennainen osa elämän loppuvaiheen hoitoa. Hoitajat kaipaavat usein työkaluja siihen. Käsikirja auttaa perustelemaan läheisille, miksi hoidossa tehdään tietynlaisia ratkaisuja. Hyvää hoitoa on välttää kärsimystä lisääviä hoitotoimenpiteitä tai tarpeettomia siirtoja sairaalaan. Tärkeintä on kuolevan ja hänen läheisensä kohtaaminen ja läsnäolo, Hammar muistuttaa.
Kaikkea ei tarvitse osata itse, mutta pitää osata varautua
On tärkeä tiedostaa, miten paljon yksikössä osataan itse ja millaisissa asioissa tarvitaan ulkopuolista apua. Jokaisessa yksikössä pitää osata tunnistaa tilanteet, joissa palliatiivinen konsultaatio on tarpeen ja tietää, kuinka niissä toimitaan. Yllättäviin tilanteisiin varaudutaan ennalta.
– Prosessit pitää suunnitella etukäteen. Kun tilanne on päällä, ei ole aika selvittää, onko asiakkaalla elvytyskielto tai mistä palliatiivisen hoidon erikoislääkäri löytyy, sanoo Forsius.
– Käsikirja ohjeistaa kirjaamaan elämän loppuvaiheen ennakoivaan hoitosuunnitelmaan, miten kunkin asiakkaan kohdalla toimitaan missäkin tilanteessa: miten häntä hoidetaan ja kenelle missäkin tilanteessa soitetaan. Ennakoivaan hoitosuunnitelmaan merkitään, millaisissa tilanteissa läheiset haluavat yhteydenottoja ja mistä numerosta palliatiivisen hoidon erityisosaajan saa kiinni. Hammar kertoo.
Palliatiivisen hoidon osaamista tarvitaan kaikissa vanhuspalveluissa
Palliatiivisella hoidolla lievitetään kärsimystä ja vaalitaan elämänlaatua, jotta kuolemaan johtavaa sairautta sairastava potilas voisi elää aktiivista elämää mahdollisimman vähäisin oirein. Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe.
Suomalaiset kuolevat iäkkäänä. Käytännössä kaikki ympärivuorokautisen hoidon asiakkaat tarvitsevat palliatiivista hoitoa. Kansallisen tavoitteen mukaan hoito pitää tarjota siellä, missä iäkkäät asuvat. Siksi kaikki vanhuspalveluissa työskentelevät sote-ammattilaiset tarvitsevat palliatiivisen hoidon ja saattohoidon perusosaamista.
Selvitysten mukaan iäkkäiden palveluissa tarvitaan lisää osaamista etenkin kivunhoitoon, vuorovaikutukseen, läheisten kohtaamiseen ja oireiden hoitoon.
THL:n Saattohoitopassi-verkkokoulu on tiivis täydennyskoulutus, jonka voi suorittaa itsenäisesti omaan tahtiin. Sosiaali ja terveysministeriön suosituksen mukaan yksiköissä, joissa kuolevien potilaiden hoito on osa päivittäistä toimintaa, ammattilaisten on todennettava osaamisensa Saattohoitopassilla tai vastaavalla todistuksella.
Lisätietoja Saattohoitopassista: thl.fi/saattohoitopassi
Teksti: Elli Alarotu, Pirita Forsius ja Teija Hammar, THL
Artikkeli on julkaistu Vanhustyö-lehdessä 4/2022.