Ajankohtaista

Iän perusteella ei voi sanoa kenestäkään, miten hyvä tai monipuolinen digipalveluiden käyttäjä hän on. Helposti käytettävät palvelut ja digituki auttavat monia ihmisiä pärjäämään. Digituessa auttavat kuuntelutaito, kärsivällisyys, selkokielisyys ja tietämättömyyden ymmärtäminen.

Ruokakauppa on yksi hieno arjen kokemusten havainnointipaikka. Viimeksi asioidessani suuremmassa kaupassa, kiinnitin erikseen huomiota ympärillä oleviin ihmisiin ja heidän asiointitapoihinsa. Oli hienoa seurata, miten monenlaisia tapoja ja tottumuksia meillä on, ja miten monenlainen asiointi tänä päivänä on mahdollista. Edelläni kassajonossa oli nuorempi henkilö, joka maksoi kaikki ostoksensa näyttämällä kelloaan maksupäätteelle. Viereisellä itsepalvelukassalla oli iäkäs henkilö, joka maksoi puhelimellaan. Minä keski-ikäisenä jonottelin kassalle pankkikortin kanssa ja edelläni oli seniori, joka kaivoi lompakkoa ja käteistä esiin.

Iän perusteella ei voi sanoa kenestäkään, miten hyvä tai monipuolinen digipalveluiden käyttäjä hän on. Kun suunnitellaan seniorien digiosallisuuden vahvistamista, tämä on hyvä pitää mielessä. Älä oleta, että kaikki innostuvat uusista digipalveluista. Älä myöskään oleta, että kukaan ei innostu.

Digiosallisuus ja digituki

Digitalisaatio on edennyt vauhdilla ja tuonut yhä moninaisempia tapoja asiointiin. Elämme yhteiskunnassa, joka muuttuu ja kehittyy. Kun teknologia kehittyy, kehittyy myös sanasto ja tarpeet. Osallisuuden lisäksi on alettu puhua digiosallisuudesta, joka on osallisuutta digitalisoituneessa yhteiskunnassa. Digiosallisuus muodostuu muun muassa digitaidoista, digilaitteista, digituesta sekä osallisuuden tunteesta.

Digitaalisuudesta, digitaidoista ja digiosallisuudesta puhutaan nykyään paljon. Digitaalisuus on läsnä elämän eri osa-alueilla ja sen osuus vain vahvistuu tulevaisuudessa. Digitalisaatio nopeuttaa asiointia, tiedonkulkua ja yhteydenpitoa. Parhaimmillaan se luo myös uusia mahdollisuuksia vähentää yksinäisyyttä ja vahvistaa ihmisten yhdenvertaisuutta valtakunnallisesti.

Digitaitojen ja -laitteiden puuttuessa voi kuitenkin käydä päinvastoin ja ihminen voi jopa syrjäytyä. Digisyrjäytymiseen liittyvät muun muassa mahdollisuuksien puute sähköiseen asiointiin, ajankohtaisten keskustelujen seuraamiseen ja tiedon löytämiseen tai itseä koskevaan päätöksentekoon osallistumiseen ja yhteydenpitoon. Joka tapauksessa vähäiset digitaidot johtavat helposti siihen, että henkilö joutuu käyttämään enemmän aikaa ja rahaa asioidensa hoitamiseen kuin digitaitoinen henkilö.

Helposti käytettävät palvelut ja digituki auttavat monia ihmisiä pärjäämään. Digituki on digilaitteiden sekä digipalveluiden käytön opastusta. Nykyään digituki on jo mukana monessa juhlapuheessa, ja sen merkitys aidosti ymmärretään. Harvoin enää oletetaan, että jokainen kansalainen vain alkaa itsestään käyttää erilaisia digilaitteita ja -palveluita.

Toiset omaksuvat uudet tavat helposti, jotkut ovat kiinnostuneita kokeilemaan ja opettelemaan ja osa haluaa tehdä kuten ennenkin. Me ihmiset olemme erilaisia, ja niin ovat myös mahdollisuutemme. Loppujen lopuksi digiosallisuuteen vaikuttavat myös läheisten tuki, taloudellinen tilanne, aiemmin opitut taidot ja vaikkapa asenteet.

Yhteiskuntamme digitalisoituminen ei ole loppumassa, joten meidän on yhdessä keksittävä keinoja, joilla parantaa digitaalista yhdenvertaisuutta, ja myös toteuttaa keksimämme. Tätä ei yksikään toimija voi tehdä yksin, aito yhteistyö on paras lääke – tähänkin.

Miten seniorit oikeasti pärjäävät digimaailmassa?

Suomessa on senioreita – eli yli 65-vuotiaita ihmisiä – lähes 1,3 miljoonaa. Siihen määrään mahtuu yhtä monta erilaista elämäntarinaa. Osa senioreistamme on ollut suunnittelemassa ja kehittämässä yhteiskuntamme ensimmäisiä digitaalisia palveluita ja on yhä erittäin kiinnostunut uusista suuntauksista. He ovat digitaalisesti osaavia ja innostuneita.

Osa iäkkäistä ihmisistä ei ole taas koskenutkaan tietoteknisiin laitteisiin. Heitä oli Tilastokeskuksen mukaan 280 000 vuonna 2021. Suurin osa senioreistamme kuuluu jonnekin näiden kahden ryhmän välimaastoon. He käyttävät arjessaan jonkin verran digilaitteita ja -palveluita. He myös tarvitsevat välillä apua niiden käytössä.

Digi- ja väestötietovirasto (DVV) on tehnyt selvityksiä kansalaisten digitaidoista. Heidän digitaitoraportissaan (2022) nostettiin digirohkeus keskeisimmäksi havainnoksi. DVV:n mukaan ”Digirohkeus tarkoittaa itseluottamusta, jonka avulla ihminen uskaltaa kokeilla ja ottaa käyttöön uusia tai päivittyneitä digitaalisia laitteita ja palveluita tai kehittyä niiden käytössä. Pohjimmiltaan kyse uskalluksesta kohdata digitalisoituva arki.”. Havainto tukee digituessa huomattua ilmiötä. Hyvin usein digitukihetket alkavat sanoilla: ”Minä olen niin tyhmä, etten osaa enkä varmaan edes opi!” Kyllä ihminen oppii, mutta erityisesti iäkkäämmät ihmiset kokevat usein itsensä osaamattomiksi, ja kokevat siitä myös häpeää.

Iso osa digitukijoiden tehtävästä on rohkaista opastettavia ja vahvistaa heidän itseluottamustaan sekä rohkeutta kokeilla ja opetella uutta. Toki varsinaisia digitaitojakin opetellaan paljon. Eniten vapaaehtoisilta digiopastajilta kysytään apua älylaitteiden peruskäyttöön. Heti sen jälkeen kysytyimpiä aiheita ovat sähköpostin käyttö, laitteiden tallennustilan hallinta, päivitykset sekä uuden laitteen hankinta. Vapaaehtoisten digiopastajien apu on monelle kullan arvoista.

Vaikka ihminen ei ikinä olisi käyttänyt tietotekniikkaa, se ei tarkoita, ettei hän voisi olla siitä kiinnostunut. Päin vastoin, iso osa haluaisi tutustua digin tuomiin mahdollisuuksiin. Yksin täysin uuden asian ja toimintatavan oppiminen voi olla kuitenkin kenelle tahansa meistä turhan ahdistava ja toisaalta tylsä asia. Yhdessä oppiminen on mukavampaa, kun samalla löytää myös ne konkreettiset hyödyt, joita uusista taidoista voi saada.

Tilastokeskuksen (Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö, 2022) mukaan 65–74-vuotiaista 78 prosentilla on omassa käytössä kosketusnäytöllä varustettu puhelin, kun 75–89-vuotiaiden prosenttiosuus on 42 prosenttia. Osa senioreista pärjää siis hyvin digimaailmassa ja osa elää kuin digimaailmaa ei olisikaan. 90-vuotiaista tai vanhemmista emme oikeastaan tiedä lukuja, sillä valitettavasti tutkimuksissa heiltä ei asiaa kysytä.

Omat ja naapurin asenteet

Monesti me ihmiset teemme kuten olemme tottuneet tekemään. Hyväksi havaittu tapa on helpoin tapa. Toisinaan olemme kuitenkin valmiita astumaan mukavuusalueen ulkopuolelle ja ottamaan vastaan suosituksia uusista ja erilaisistakin tavoista. Jos kuulemme puolestaan negatiivisia kommentteja jostain tuotteesta tai palvelusta, asettaa se meille ennakkoluuloja.

Kun vaikkapa kotihoidon työntekijä menee asiakkaan kotiin ja manailee kovaäänisesti digitaalisia työvälineitään ja seuraavaksi yrittää saada asiakkaan tutustumaan etähoivan ratkaisuihin, yhtälö on hankala. Meidän pitää aina miettiä, miten siirrämme omia asenteitamme eteenpäin. Tai jos ensimmäinen ajatuksemme on, ettemme voi testata uusia digipalveluita suoraan seniorien kanssa, ehkä ongelma onkin omissa asenteissamme eikä kohderyhmässä.

Entä miten me itse toimimme omaisina? Kiellämmekö vanhemmiltamme sosiaalisen median käytön, kun he eivät siellä kuitenkaan osaa oikein olla tai annammeko vanhentuneita ja toimimattomia laitteita isovanhemmille, kun he eivät kuitenkaan parempia tarvitse?

Seniorit kysyvät säännöllisesti Vanhustyön keskusliitosta, että mistä löytää vapaaehtoisia digiopastajia, sillä omat aikuiset lapset ovat kieltäytyneet opastamasta saatesanoilla “et sinä sitä tarvitse etkä kuitenkaan osaa sitä oikein käyttää”.

Teimme Vanhustyön keskusliitossa senioreille kyselyn kesällä 2022 liittyen digilaitteiden ja -palveluiden hankintaan. Kyselyyn vastanneet seniorit toivoivat myyjiltä ennen kaikkea kuuntelutaitoa, kärsivällisyyttä, selkokielisyyttä ja ymmärrystä tietämättömyydelle. Ei siis mitään varsinaisesti uutta ja yllättävää – vaan taitoa kohdata ihminen ihmisenä.

Pitäisikö meidän työikäisten katsoa hieman useammin peiliin ja pohtia: Miten minä voin olla seniorien digiosallisuuden edistäjänä? Voinko tehdä jotain, etten ainakaan ole estämässä seniorien pääsyä digimaailmaan?

 

Lue lisää SeniorSurf-toiminnasta

Teksti: Tiina Etelämäki, johtava asiantuntija, SeniorSurf-toiminta, Vanhustyön keskusliitto

---

Artikkeli on julkaistu alun perin Vanhustyö-lehdessä 3/2023.