Mikä myöhäiskeski-ikä?
Julkaistu: 14.4.2021
Myöhäiskeski-ikä oli piristävin uusi käsite, jonka itse opin väestöpoliittisen selvitystyön aikana. Väestöpoliittisen tiedepaneelin puheenjohtaja, professori Marja Jylhä korostaa, että on korkea aika muuttaa tapaamme ajatella ikää ja vanhenemista. 65—75-vuotiaita ei nykytiedon valossa kannata kohdella vanhoina vaan myöhäiskeski-ikäisinä.
Jos ihmisen elämä olisi kuminauha, se on viime vuosisatojen aikana sekä vahvistunut että venynyt. Yhä useampi jää eloon, elää keski-iän jälkeen yhä pidempään ja toimintakykyisempänä, ja kuolee korkeassa iässä. Kuolleisuus vauraiden maiden yleisiin sairauksiin kuten syöpiin ja diabetekseen laskee ja ihmiset elävät sairauksien kanssa kauemmin kuin ennen.
Toiveajattelusta huolimatta ikä ei ole ”vain” numero. Silti iän merkitys terveyden ja kognitiivisen toimintakyvyn kannalta on dramaattisesti toinen kuin edellisillä sukupolvilla. Terveydenhoidon ja terveellisten elämäntapojen parantumisen myötä tämän päivän 70-vuotias eroaa 1950-luvun 70-vuotiaasta.
Tutkijat ovat myös arvioineet, että mikäli viime vuosikymmenten kehitys jatkuu, väestötason kognitiivinen suoritustaso nousee aina vuoteen 2040-luvulle asti. Näin siis huolimatta siitä, että ikärakenne vanhenee ja että ikä heikentää kognitiivisia kykyjä. Olemme siis keskimäärin fiksumpia ja nopeaälyisempiä kuin vanhempamme ja isovanhempamme olivat samassa iässä! Korkeampi älykkyys edistää myös terveellisiä elämäntapoja ja toimintakykyjä.
Myöhäiskeski-iällä on suuria merkityksiä väestöpolitiikalle. Kun jatkossa puhumme työllisyydestä, kuntouttamisesta tai jatkuvasta oppimisesta, ei ole enää syytä asettaa näiden ylärajaksi 65 ikävuotta. Toimintakyvyn kannalta suomalaisten ”parasta ennen” ei ole 50 tai 65, vaan aikaisintaan 75, ja usein sitäkin myöhemmin.
Anna Rotkirch
Teksti on osa Vanhustyö-lehdessä 2/2021 julkaistua Anna Rotkirchin artikkelia Vanheneminen on etuoikeus.