Kuuluuko iäkkäiden ääni?
Julkaistu: 19.9.2023
Vanhustyön keskusliitto tutki viime vuoden keväällä suomalaisten ikäasenteita ja suhtautumista ikääntymiseen ja ikääntyneisiin. Vastauksia saatiin reilu 2000.
Kyselyssä selvisi, että suomalaiset suhtautuvat omaan ikääntymiseen myönteisesti, mutta yhteiskunnan taholta suhtautuminen koettiin kielteisempänä ja vastaajat nostivat esiin yhteiskunnan rakenteissa olevan ikäsyrjinnän. Ikäsyrjintää koettiin eri ikäluokissa, ei vain iäkkäiden osalta. Itse asiassa iäkkäimmät itse olivat tyytyväisempiä kuin nuoremmat.
Koskaan missään ei kysytä mielipidettäni.
Kyselyn vastaajina olivat yli 16-vuotiaat mannersuomalaiset. Huomionarvoista on, että kyselyssä ei ollut yläikärajaa ja vanhin vastaaja oli 97-vuotias. Iäkkäiden ihmisten mielipiteitä on siis mahdollista kysyä ja niitä kuulla. Sen eteen pitää vain nähdä hieman vaivaa. Ei ole mitään syytä mielipidekyselyissä, gallupeissa tai palveluiden suunnittelussa jättää kysymättä yli 75-vuotiailta.
En koe että sanomisillani olisi painoarvoa koska en ole tuottava.
Vanhuutta kuvaavilla termeillä luodaan mielikuvaa ja arvostusta
Vanhuudesta ja ikääntyneistä ihmisistä käytetyillä sanoilla on merkitystä. Niillä luodaan mielikuvaa ja niihin on latautunut arvoja. Tärkeää on miettiä aiheyhteyttä, jossa sanaa käytetään sekä kysyä henkilöltä itseltään, millä termillä hän toivoo itseään kutsuttavan.
Kyllä käytetyillä termeillä on merkitystä. Kaikkia eläkeikäisiä ei mielestäni sovi puhutella vanhuksina eikä iäkkäinä. Eläkeläisiä on hurja kirjo eri toimintakykyisiä ja biologisessa iässä olevia henkilöitä. Yhtäältä yhteiskunnallisessa keskustelussa tulisi käyttää termejä, joita ilmaisevat arvostusta ja jotka nyt tulkitaan myös positiivisesti. Toisaalta taas mielestäni sanoilta vanha tai vanhus tulisi poistaa negatiivista leimaa. Miksi vanha-sana ihmiseen liitettynä viestii negatiivista?
Tehdään iästä numero!
Kirjoittaja: Merja Lankinen, viestintäjohtaja, Vanhustyön keskusliitto
Kirjoitus on julkaistu alunperin Kuntamarkkinoiden blogina 8.9.2023