Ajankohtaista

Jäimme noin 10 vuotta sitten yhtä aikaa pois työelämästä mieheni kanssa ja mietimme mitä järkevää voisimme alkaa tekemään vapaa-ajallamme. Silloin oli sopivasti Vanhalla Ylioppilastalolla Vapaaehtoismessut.

Jotenkin VTKL valikoitui kaikkien hyvien ehdokkaiden joukosta osaksi varmaan siksi että mieheni halusi toimintaa vanhempien ihmisten seurassa. Kävimme kurssin VTKL:n Malmin toimipisteessä ja jo silloin huomasimme kurssin hyödyllisyyden kohdallamme, koska mieheni äiti oli jo hyvin vanha ja käyttäytyi tavalla, mitä emme aina ymmärtäneet. Kurssi antoi meille siis jo heti ymmärrystä. Myös minulle vaikka oma äitini oli kuollut aiemmin.

Oma äitini asui Keski-Suomessa ja voi loppuaikoina tosi huonosti. Itse asuin Helsingissä enkä voinut kovin usein matkustaa häneen luokseen. Eli tunsin huonoa omaatuntoa ja ajattelin että joskus voisin auttaa jotain vanhusta yksinäisyydessä.

Vapaaehtoisena toimiminen on antanut meille paljon

Olemme tutustuneet mielenkiintoisiin ihmisiin. Kaikkien kanssa ei tietysti ole synkannut, mutta niinhän se on muussakin elämässä. Monessa tilanteessa huumori on auttanut. Ja Itsevarmuus, kun saatettava on ollut vaikka hermostunut miten kaikki sujuu. Vain yhden kerran olen saanut niin huonosti käyttäytyvän asiakkaan, että olen ilmoittanut, etten halua häntä enää auttaa. Mutta koskaan ei ole tullut mieleeni, että haluaisin lopettaa kokonaan tämän toiminnan.

Keikkoja on pitkin Helsinkiä, joten olemme tutustuneet uusiin kaupunginosiin, kun työelämän aikana tuli sahattua etupäässä työpaikan ja kodin väliä. Moni saatettava on niin yksinäinen, että iloissaan saattavat ruveta kertomaan elämästään kaikenlaista, kun ei sitä juttukaveria omasta takaa ole. Sopii minulle, koska olen aina ollut kiinnostunut vanhoista ajoista ja ihmisten kohtaloista. Joskus olen jopa syönyt saatettavan kotona ”kun ei se ruoka yksinsyötynä maistu”.

On ollut mielenkiintoista nähdä, miten taksiala on kehittynyt. Aluksi kohtasimme tosi töykeitä ja epäasiallisia kuskeja. Nopeasti opin taksia tilatessani kertomaan, että kyseessä on huonosti liikkuva henkilö ja että mukana on saattaja sekä apuväline (rollaattori). Tosin taksikuljettajat ovat varmaan saaneet koulutusta koska hankalia kuskeja ei ole viime aikoina ollut.

On nähty kotihoito läheltä; löytyy sieltäkin henkilöitä laidasta laitaan. Ikävä kyllä kaikesta paistaa lävitse kiire.

Ihmetyttää etenkin vanhojen asuintalojen arkkitehtuuri: ei hissiä tai ulko-ovelta hissille rappuset eli rollaattorin kanssa mahdoton liikkua. Siis moni vanhus elää oman kotinsa vankina. Joskus minusta on tuntunut, kun olen saattanut huonokuntoisen vanhuksen kotiinsa, että hän jätän hänet heitteille.

Hyvin menneen ”keikan” jälkeen tuntuu itselläkin tosi hyvältä. Ja eniten olen iloinnut ystävistä, jotka olen tavannut. Nykyinen ystäväni on Ystävä isolla Y:llä ja toivon voivani pitää hänet pitkään, mutta olen hieman huolestunut, koska hänellä ollut terveysongelmia viime aikoina.

Ja ennen kaikkea; olen itse terve ja hyväkuntoinen mutta kuinka pitkään. Toivon voivani osata pyytää/saada apua, kun sitä joskus ehkä tarvitsen.

On ollut kiva tutustua teihin Anu, Meeri ja Minna Vanhustyön keskusliiton Senioritoiminnasta.

Syysterveisin Vappu

Terveisin myös Eki