Ajankohtaista

Omaishoidon tuki on lakisääteinen sosiaalipalvelu, jota hyvinvointialueet myöntävät määrittämiensä myöntämisperusteiden mukaisesti. Tukeen kuuluvat tarvittavat palvelut hoidettavalle sekä hoitajalle maksettava palkkio, vapaat ja muut tukipalvelut. Omaishoidosta laaditaan hyvinvointialueen ja omaishoitajan välinen sopimus, jonka myötä omaishoitaja sitoutuu sovituilta osin vastaamaan omaisensa hoidosta ja huolenpidosta. (Laki omaishoidon tuesta (937/2005)). Tässä artikkelissa käsitellään iäkkäiden sopimusomaishoitoa.

Omaishoito on arvokasta sekä yksilölle että palvelujärjestelmälle. Omaishoito tukee kotona asumista, ja omaishoitajien työ korvaa merkittävän määrän kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon palveluja (Ilmarinen ym. 2024). Nyt omaishoitajat ovat alueittain eriarvoisessa asemassa, koska hyvinvointialueiden käytännöt omaishoidon tuen myöntämisessä ja omaishoitajien tukemisessa eroavat toisistaan. Omaishoitotilanteet kun eivät vaihtele hyvinvointialueiden rajojen mukaisesti.

Entä jos omaishoitajat eivät jaksa hoitotyössään tai omaishoitoa ei enää nähdä, niin yksilön kuin järjestelmän taholta, riittävän houkuttelevana vaihtoehtona järjestää hoiva? Omaishoito on vapaaehtoista. Jos omaishoitajaa ei ole tai omaishoitaja ei halua jatkaa omaishoitajuutta, on hyvinvointialue velvollinen järjestämään hoidettavan hoidon.

Omaishoidon nykytilanne

Suomessa oli noin 52 000 omaishoidettavaa vuoden 2024 aikana. Heistä noin puolet oli 75 vuotta täyttäneitä. Omaishoidon tukea sai 2,5 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä ja 4 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä. Määrät vaihtelevat hyvinvointialueittain (Sotkanet 2025). Vaihtelua selittävät useat tekijät, kuten omaishoitajuuden tunnettuus, muiden palveluiden saatavuus, omaishoidon myöntämisperusteiden alueittaiset erot ja omaishoitoon varatut määrärahat.

Hyvinvointialueiden toisistaan poikkeavat toimintatavat tuottavat eriarvoisuutta omaishoitajien välille. Tällä hetkellä omaishoito toteutuu Suomessa ainakin 22 eri tavalla (hyvinvointialueet). Tosin vielä vuonna 2022 omaishoidon toteutumiseen oli yli 200 tapaa (järjestäjinä kunnat ja yhteistoiminta-alueet). Tarve yhdenmukaistamiselle on ilmeinen ja omaishoitajien yhdenvertaisuuden edistäminen onkin asetettu omaishoidon kansallisen kehittämistyön tavoitteeksi.

Omaishoidon tuen myöntämisperusteiden lisäksi alueittaisia eroja on palkkioiden määrissä sekä vapaiden myöntämisen ja järjestämisen tavoissa, valmennusten, hyvinvointitarkastusten ja muun tuen käytänteissä. Voit tutustua muun muassa näihin eroavaisuuksiin tarkemmin Sopimusomaishoidon tilannekuva 2024-raportissa (https://www.julkari.fi/handle/10024/149865).

Vapaat auttavat omaishoitajaa jaksamaan

Tiedetään, että vain noin puolet sopimusomaishoitajista käyttää vapaapäiväoikeuttaan (Ilmarinen ym. 2024; Leppäaho ym. 2018). Vapaapäivien käyttö on olennaista omaishoitajan jaksamisen kannalta.

Syitä vapaiden pitämättä jättämiseen ovat muun muassa:

• hoidettavan vastahakoisuus kotiin tulevaa hoitoa tai hoitopaikkaa kohtaan,
• omaishoitajan haluttomuus jättää hoidettavaa muiden hoitoon ja/tai kokemus omaishoitajuuden velvoittavuudesta,
• tilapäishoitopaikkojen vähyys tai kaukainen sijainti,
• hoitopaikan huono soveltuvuus omaishoidettavalle.

Sopimaton tilapäishoito saattaa lisätä omaishoitajan kuormitusta tilanteissa, jossa esimerkiksi muistisairaan arkeen paluuseen liittyy haasteita. (Shemeikka ym. 2017; Halonen 2021; van Aerschot ym. 2021.)

Omaishoitajan usein ympärivuorokautista panosta vaativassa tehtävässä vapaan pitäminen sekä lyhyemmät ’hengähdystauot’ ovat edellytys jaksaa hoitotehtävässä mahdollisesti useita vuosia. Hyvinvointialueet voivat myöntää omaishoitajille lyhyinä hengähdystaukoina esimerkiksi virkistysvapaita tai omaishoidettavalle suunnattua kuntouttavaa päivätoimintaa.

Mitä omaishoito sitten maksaa?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) raportissa (Ilmarinen ym. 2024) arvioitiin aikuisten omaishoidon vaihtoehtoisia kustannuksia eli sitä, kuinka paljon hoidon menot olisivat ilman omaishoitoa. Hyvinvointialueiden antaman arvion mukaan omaishoidolla korvataan intensiivistä kotihoitoa ja ympärivuorokautista hoitoa. Vaihtoehtoisen hoivan kustannukset olisivat noin 1,25 miljardia euroa, kun omaishoidon kustannukset ovat noin 418 miljoonaa euroa (kuvio 1). Ero on kolminkertainen.

Jaksavat omaishoitajat ovat sekä inhimillisestä että taloudellisesta näkökulmasta perusteltu tavoite. Olennaista on panostaa ennaltaehkäisyyn ja huolehtia, etteivät omaishoitajat jää hoitotehtävässään yksin. Omaishoitajille järjestetty tuki vaihtelee alueittain ja osalla alueista tukea onkin tarjolla monipuolisesti. Tuen järjestämistä haastaa niin hoitajien kuin hoitotilanteidenkin yksilöllisyys – samat toimet eivät siis sovi kaikille. Erityisesti työikäiset omaishoitajat on tunnistettu ryhmäksi, jolle tavanomainen tuki ei sovellu tai se on riittämätöntä.

Mitä teemme yhdessä tavoitteen eteen?

Nykyiseen hallitusohjelmaan on nostettu omaishoidon sekä omaishoitajien yhdenvertaisuuden ja jaksamisen tuen kehittäminen. THL:n tehtävänä on tarjota tukea hyvinvointialueiden asiantuntijoille omaishoidon myöntämisperusteiden yhdenmukaistamiseksi kansallisesti ja levittää hyviä omaishoidon toimintamalleja (ns. vuorovaikutusohjaus). THL tekee omaishoidon tuen oppaan hyvinvointialueille ja suosittaa hyvinvointialueille yhtenäisiä käytänteitä omaishoidon toteuttamiseksi.

Keväällä 2025 terveyden edistämisen määrärahalla on käynnistetty omaishoitoa vahvistavia hankkeita viidellä eri hyvinvointialueella. THL tukee hankkeita onnistumisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa.

Hankkeissa kehitetään esimerkiksi:

• omaishoitajille tarjottavia valmennuksia ja terveystarkastuksia,
• etäpalveluita,
• tiedon ja ohjauksen saatavuutta,
• perhehoidon vahvistamista omaishoitajan vapaan aikaisena hoivana,
• yhtäaikaista ryhmä- ja vertaistoimintaa omaishoitajalle ja hoidettavalle,
• uudenlaista omaishoitajan vapaan aikaista hoivaa sekä
• kielteisen päätöksen saaneiden ja sopimuksettomien omaishoitajien ohjausta.

Omaishoidon kansallisesti yhtenevistä käytänteistä hyötyvät kaikki omaishoitajasta päättäjään. Yhdenmukaistamisella ja omaishoitajien yksilöllisiä tarpeita vastaavalla jaksamisen tukemisella varmistetaan, että omaishoito säilyy hyvänä hoivan järjestämisen muotona myös tulevaisuudessa.

Kirjoittajat

Suunnittelija Auri Neijonen, tutkija Sari Honkanen ja kehittämispäällikkö Elina Lindström Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

---

Lähteet

Halonen, U. (2021). Miksi muistisairaiden läheiset eivät käytä palveluja? Gerontologia, 35(4), 356–271. https://doi.org/10.23989/gerontologia.109028

Ilmarinen, K., Lindström, E., Neijonen, A., Honkanen, S. & Kehusmaa, S. (2024) Sopimusomaishoidon tilannekuva 2024. Hyvinvointialueiden myöntämisperusteet, toimintakäytänteet ja omaishoidon tuen menot.

Laki omaishoidon tuesta Laki omaishoidon tuesta (L 937/2005)

Leppäaho, S., Kehusmaa, S., Jokinen, S., Luomala, O. & Luoma, M-L. (2018). Kaikenikäisten omaishoito – Omais- ja perhehoidon kysely. Teoksessa Anja Noro (toim.) Omaishoito- ja perhehoidon kehitys vuosina 2015–2018. Päätelmät ja suositukset jatkotoimenpiteiksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2018:61.

Shemeikka, R., Buchert, U., Pitkänen, S., Pehkonen-Elmi, T. & Kettunen, A. (2017). Omaishoitajien tarvitsemat tukitoimet tehtävässä selviämiseen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 37/2017.

Sotkanet (2025). Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet. Tilastotietoja suomalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/index.

Van Aerschot, L., Eskola, P. & Aaltonen, M. (2021). Muistisairaiden ja puoliso-omaishoitajien kokemuksia tuen riittämättömyydestä. Gerontologia, 35(3), 264–282. https://doi.org/10.23989/gerontologia.99262