Ajankohtaista

Osaamisen vahvistaminen, asiakaslähtöiset hoitokäytännöt ja yhteinen keskustelu auttavat välttämään rajoittamistoimenpiteiden käyttöä iäkkäiden palveluissa.

Suomessa perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden yhdenvertaisuuteen ja henkilökohtaiseen oikeuteen päättää omista asioistaan. Itsemääräämisoikeus säilyy läpi elämän riippumatta henkilön tilanteesta tai terveydentilasta.

Kotihoidossa, yhteisöllisessä asumisessa tai ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asiakkaan toivomusten, mielipiteiden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on hyvän hoidon perusta.
Toimintayksiköt kirjaavat omavalvontasuunnitelmaan, miten itsemääräämisoikeutta tuetaan päivittäisessä työssä sekä mitkä ovat itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskevat periaatteet ja vaihtoehdot rajoittamistoimenpiteiden välttämiseksi. Asiakassuunnitelmasta pitäisi näkyä, miten toimitaan kunkin asiakkaan kohdalla.

Itsemääräämisoikeutta saatetaan myös rajoittaa

Joskus saatetaan olla tilanteessa, jossa rajoittamistoimenpiteitä on käytettävä. Ennen tällaiseen tilanteeseen joutumista on pitänyt kartoittaa kaikki muut mahdolliset vaihtoehtoiset keinot, jotta rajoitustoimenpiteitä ei tarvittaisi. Rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää vain, jos niiden käyttö on välttämätöntä asiakkaan tai muun henkilön terveyden ja turvallisuuden tai muu hyväksyttävän syyn vuoksi. Itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta pitää aina keskustella asiakkaan kanssa tai jos se ei ole mahdollista, hänen läheistensä kanssa. Hoitava lääkäri tekee päätöksen rajoittamistoimenpiteestä, joka tehdään aina määräajaksi.

Yksilön itsemääräämisoikeutta rajoittavia, vältettäviä, toimia ovat erilaiset fyysiset rajoitteet, kuten sitominen, oven lukitseminen tai sängynlaitojen nosto ja kemialliset rajoitteet, kuten rauhoittavat lääkkeet sekä digitaalisten valvontajärjestelmien käyttäminen. Rajoittamista ovat myös toimintamallit, joilla työntekijät rajaavat asiakkaan toimintatapoja tai päättävät asiakkaan puolesta asioista eivätkä kuuntele tai selvitä hänen toiveitaan tai mielipiteitään.

Esihenkilö vastaa siitä, että työyhteisössä on keskusteltu itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta ja sovittu yhteisesti toimintakäytännöt, joilla voidaan ennaltaehkäistä rajoitustoimien käyttöä.

Mitä esihenkilöt pitävät tärkeinä rajoittamisen välttämiskeinoina?

Keväällä 2023 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) toteutti Johtaminen ja toimintakäytännöt -kyselyn ympärivuorokautisen palveluasumisen ja kotihoidon (ml. yhteisöllinen asumisen) toimintayksiköiden esihenkilöille. Kysely lähetettiin 2 748 toimintayksikölle vastausprosentin ollessa 92. Esihenkilöiden kokemuksia tärkeimmistä keinoista välttää rajoitustoimenpiteiden käyttöä kysyttiin kahdella kysymyksellä. Strukturoitu kysymys sisälsi 10 erilaista välttämisen keinoa, joiden tärkeyttä esihenkilöt arvioivat asteikolla erittäin tärkeä, jonkin verran tärkeä ja ei lainkaan tärkeä.

Strukturoituun kysymykseen vastasi 1 541 ympärivuorokautisen palveluasumisen ja 984 kotihoidon esihenkilöä. Yli 90 prosenttia esihenkilöistä koki erittäin tärkeänä seuraavat rajoittamistoimenpiteiden välttämisen keinot: 1) henkilökunnan riittävä lisä- ja täydennyskoulutus ja perehdytys, 2) yhteiset käytännöt, asiakaslähtöiset hoitokäytännöt ja yhteinen keskustelu rajoittamistoimenpiteiden käytöstä sekä 3) peruskoulutuksen takaamat riittävät valmiudet asiakaslähtöiseen hoitoon. Harvemmin tärkeiksi rajoittamistoimien välttämiskeinoiksi esihenkilöt valitsivat valtakunnallisen verkkokoulutuksen, kansalliset suositukset, toimivat tilaratkaisut ja teknologian hyödyntämisen.

Avokysymyksessä ”Mitä muita keinoja pidätte tärkeänä?”, esihenkilöt pystyivät täydentämään näkemyksiään rajoittamistoimenpiteiden välttämisen keinoista. Avokysymykseen vastasi yhteensä 928 esihenkilöä molemmista palvelutyypeistä.

Esihenkilöt pitivät henkilökunnan ammatillista osaamista, kokemusta ja koulutusta sekä uusien työntekijöiden perehdytystä tärkeinä rajoitustoimenpiteiden välttämisen keinoina. Asia tuli ilmi useissa avovastauksissa.

Henkilökunnan oma asenne ja taidot eri hoitotyön keinojen käytölle, joilla rajoitustoimista voidaan välttyä.

Henkilöstön koulutus ja asiasta keskustelut ovat ensiarvoista, koska se vaikuttaa asenteisiin ja auttaa sisäistämään asioita, herättää lisäkysymyksiä ja laajentaa kokonaisnäkemystä.

Avovastauksissa nostettiin esiin myös yhteisen, avoimen ja moniammatillisen keskustelun tärkeyttä ja toimivaa yhteistyötä lääkärin kanssa. Esihenkilöt korostivat jatkuvan eettisen keskustelun käymistä yhteisistä hoitokäytännöistä ja siitä, miten rajoittamistoimenpiteitä yksikössä käytetään. Lisäksi vastauksissa ilmeni tarve keskustella vaihtoehtoisista keinoista rajoittamistoimenpiteille ja löytää niihin luovia ratkaisuja. Esihenkilöiden vastausten perusteella toimintayksiköissä pitäisi myös huolehtia riittävästä ja ajantasaisesta tiedonkulusta, jotta tieto esimerkiksi asiakkaan voinnin muutoksista olisi kaikkien tiedossa.

Ns. avoin hoitokulttuuri, jossa asioista keskustellaan avoimesti ja luottamuksella.

Työyhteisössä käytävää jatkuvaa arvokeskustelua aiheeseen liittyen.

Keskustelua rajoittamisesta työyhteisössä. Mietitään muita keinoja ennen rajoittamispäätöksiä.

Esihenkilöt kokivat asiakaslähtöisen hoivakulttuurin, kuten rauhallisen ja asiakasta arvostavan asenteen sekä aidon läsnäolon, vähentävän rajoittamistoimenpiteiden käyttöä. Asiakkaan aito kohtaaminen ja kuuleminen mainittiin tapoina oppia tuntemaan asiakkaan toiveita ja toimintatapoja. Asiakkaiden tuntemisella on merkitystä itsemääräämisoikeuden kunnioittamisessa.

Asukkaan äänen kuuluvaksi tuleminen ja arvostava suhtautuminen.

Läheisten kanssa säännöllisesti käytävät keskustelut ja yhteistyö olivat esihenkilöiden mielestä myös tarpeellisia keinoja vähentää rajoittamista. On tärkeää, että läheiset ovat tietoisia asiakkaan tilanteesta ja saavat toimia osallisina huolenpidossa. Myös riittävien virikkeiden ja toimintakyvyn ylläpitämisen merkitys rajoittamistoimenpiteiden välttämiseksi nousi esiin avovastauksissa.

Ihmisen hyvä tunteminen, historia ja yhteistyö läheisten kanssa.

Mitä esihenkilöiden näkemykset meille kertovat?

Itsemääräämisoikeutta tukevan hoivakulttuurin luominen edellyttää osaamisen vahvistamista rajoittamistoimenpiteiden käytön välttämisestä. Henkilökunnan osaamista voidaan vahvistaa esimerkiksi täydennyskoulutuksella ja kokeneemmilta työntekijöiltä oppimisella. Esihenkilön tehtävänä on huolehtia, että yksikössä on ammattitaitoisia osaajia. Keskeistä esihenkilöiden näkemysten mukaan on henkilöstön koulutus, ammatillisen osaamisen vahvistaminen ja uusien henkilöiden perehdytys. Huolellinen perehdytys korostuu erityisesti silloin, kun henkilöstössä on paljon sijaisia ja vaihtuvuutta.

Keskustelua rajoittamisesta työyhteisössä. Mietitään muita keinoja ennen rajoittamispäätöksiä.

Avokysymyksessä esihenkilöt arvioivat tärkeäksi rajoittamisen välttämisen keinoksi yhteistyön lääkärin kanssa. Hoitajat tuntevat iäkkään henkilön arjen ja heidän tehtävänään on pitää lääkäri ajan tasalla henkilön voinnissa ja toimintakyvyssä tapahtuvista muutoksista. Lääkäri vastaa lääketieteellisestä hoidosta ja lääkityksestä ja hän myös tekee tarvittaessa päätöksen rajoittamistoimista. Hoitajien ja lääkäreiden toimiva yhteistyö on oleellista, jotta voidaan miettiä vaihtoehtoisia ja uusia toimintatapoja rajoitustoimenpiteiden välttämiseksi. Joskus esimerkiksi lääkityksen tarkistaminen ja muuttaminen voi auttaa asiaa. Esihenkilöiden avovastauksissa ilmenikin, että lääkkeettömien vaihtoehtojen käytölle olisi myös tarvetta.

Työyhteisössä käytävää jatkuvaa arvokeskustelua aiheeseen liittyen.

Esihenkilön tehtävänä on johtaa toimintaa yksikössä ja luoda mahdollisuudet asiakaslähtöisen hoivakulttuurin kehittämiselle. Jokaisen työntekijän vastuulla on osallistua yksikön toiminnan kehittämiseen ja kulttuurin luomiseen sekä noudattaa yhdessä sovittuja pelisääntöjä. Jokainen myös vastaa siitä, miten itse kohtelee asiakkaitaan päivittäisessä työssään. Itsemääräämisoikeudenkunnioittaminen on työyhteisössä kaikkien asia.

Avovastauksissa tärkeäksi rajoittamistoimenpiteiden välttämisen keinoksi nousikin avoimen ja jatkuvan keskustelun tärkeys. Yhteisen pohdinnan avulla luodaan yhteistä hoivakulttuuria, johon jokainen voi sitoutua. Esihenkilöt korostivat keskustelun lisäksi luovuutta suunnitella ja toteuttaa uusia toimintatapoja rajoittamisen välttämiseksi huomioiden tilaratkaisujen ja teknologian tarjoamat mahdollisuudet. Myös henkilökunnan asenteet ja avoimuus vaikuttavat uusien keinojen käyttöönottoon.

Rajoittamistoimenpiteiden käyttöä saatetaan toisinaan perustella asiakkaan turvallisuuden suojelemisella, esimerkiksi rajoitetaan asiakkaan vapaata liikkumista kun pelätään että hän saattaa kaatua. Jokainen tilanne tulee kuitenkin miettiä tapauskohtaisesti eikä edetä ns. helpomman ratkaisun mukaan. Avovastauksissa nousi esille, että rajoitustoimenpiteiden tarvetta pitää säännöllisesti uudelleenarvioida.

Ihmisellä on oikeus tehdä myös työntekijöiden tai läheisten mielestä ”vääriä valintoja”. Esimerkiksi voidaan joutua pohtimaan asiakkaan turvallisuuden ja itsemääräämisoikeuden toteutumisen välistä rajanvetoa. Iäkkäiden vapaa liikkuminen voi lisätä kaatumisten ja muiden tapaturmien riskiä, mutta liikkumattomuus voi puolestaan heikentää toimintakykyä ja sitä kautta altistaa kaatumisille. Tapauskohtaisesti tulisi pohtia, mennäänkö itsemääräämisoikeuden rajaamisessa asiakkaiden turvallisuus edellä ja ketä rajoitustoimilla itse asiassa halutaan suojella. Nämä ovat haastavia eettisiä kysymyksiä, joista on hyvä käydä yhteistä keskustelua sekä työyhteisössä että asiakkaan ja hänen läheisensä kanssa ja etsiä uusia luovia ratkaisuja.