Ajankohtaista

Käsitys vanhuudesta on muuttunut. Myös itse käsitteiden on muututtava, niiden merkityksiä tulee päivittää ja ehkä muuttaa myös mielikuvia, joita käsitteistä syntyy. Kevään ja kesän aikana kysyimme, millä termillä ihmiset haluavat tulla kutsutuksi yli 65-vuotiaana ja mitä mieltä he ovat käytössä olevista termeistä.

Kyselyn tulokset

Vastaajia pyydettiin antamaan arvion kyselyyn listatuista termeistä: positiivinen – neutraali – negatiivinen – oma valinta. Listatuista termeistä positiivisimpana pidettiin sanaa seniori. Toisaalta palautteissa sitä arvosteltiin vierasperäisenä ja varakkaan väen terminä. Se kuitenkin sai selkeästi eniten positiivista kannatusta (44 %). Seuraavaksi positiivisimmaksi arvioitiin termit ikäihminen, iäkäs ja eläkeläinen, jotka kaikki arvioi positiiviseksi kolmannes vastaajista (33 %).

Seniori on paras, koska se liittyy senioriteettiin, osaamiseen ja kokemukseen enemmän kuin vain ikävuosiin (ikääntynyt, iäkäs ym.) tai yhteiskunnallisen aseman muutoksiin (eläkeläisyys) tai terveyden heikkenemiseen (vanhus).

Äänestettäessä neutraaleinta termiä erottui kolmen kärki: eläkkeellä oleva (54 %), varttunut väki (52 %) ja eläkeiässä oleva (51 %). Eniten negatiivisia tunteita herättivät keksityt ja leikkimieliset termit kuten viivästynyt uhmaikä (81 %), sennut (63 %) ja hopeaketut (52 %). Niitä pidettiin liian humoristisina ja jopa halventavina ja alentavina termeinä.

Jotkut keksityt termit olivat kyllä listalla naurettavia ja tekevät vanhuudelle enemmän negatiivista kuin positiivista vaikutusta. Pidän tutuiksi tulleista termeistä: vanhus, iäkäs, seniori ja ikäihminen. Kaikkia niitä käytän työssäni sen mukaan, mikä on mielestäni milloinkin sopivin.

Vastaajat ehdottivat myös muita termejä:

• Aikaihminen
• Elkut
• Elämää kokenut
• Ikäpositiiviset
• Ikäveteraani
• Ikääntynyt aikuinen
• Junioriseniori ja senioriseniori
• Kokenut
• Kronologisesti ansioitunut
• Kunniakansalainen
• Kypsä aikuinen
• Kypsässä iässä oleva
• Maailmaanähnyt
• Oloneuvos/oloneuvoksetar
• Pitkäikäiset
• Vanhempi ihminen
• Vapaaherra tai vapaaherratar
• Varttuneet
• Varttunut aikuinen

Onko käytetyllä termillä merkitystä?

Suurin osa vastaajista (74 %) oli sitä mieltä, että käytetyillä sanoilla ja termeillä on merkitystä, sillä niillä luodaan mielikuvaa ja niihin on latautunut arvoja. Tärkeää on miettiä aiheyhteyttä, missä sanaa käytetään sekä kysyä henkilöltä itseltään, millä termillä hän toivoo itseään kutsuttavan.

Minä olen vanha, olen ylpeästi vanha. Olen 65-vuotias. Vanhuus on elämän kruunu. Minulla on sellaista tietoa, taitoa ja kokonaisnäkemystä, jota vain vanhalla ihmisellä on. Miksi siis haluaisin itseäni kutsuttavan teennäisillä termeillä kuten seniori tai varttunut tai vielä kamalampaa hopeaketut.

Osa vastaajista ei kokenut, että termillä on merkitystä omalta osaltaan. Koettiin, että itse sanalla ei ole niin suurta väliä, vaan tavalla miten ihmiset kohdataan ja miten heitä puhutellaan.

Kyllä käytetyillä termeillä on merkitystä. Kaikkia eläkeikäisiä ei mielestäni sovi puhutella vanhuksina eikä iäkkäinä. Eläkeläisiä on hurja kirjo eri toimintakykyisiä ja biologisessa iässä olevia henkilöitä. Yhtäältä yhteiskunnallisessa keskustelussa tulisi käyttää termejä, joita ilmaisevat arvostusta ja jotka nyt tulkitaan myös positiivisesti. Toisaalta taas mielestäni sanoilta vanha tai vanhus tulisi poistaa negatiivista leimaa. Miksi vanha-sana ihmiseen liitettynä viestii negatiivista?

Osa näki yhteiskunnan rakenteissa ikäsyrjintää ja kokee keskustelun aiheesta erittäin tärkeäksi.

Ikä- ja muussa keskustelussa unohdetaan liian usein ihminen termin tai käsitteen takana. Esim. puhutaan pelkästään iäkkäistä eikä iäkkäistä henkilöistä. Ikäkeskustelu on painottunutta siinä mielessä, että varsinkin iäkkäämmistä ihmisistä puhutaan varsin usein mediassa negatiivisten tapahtumien kautta ja aktiivisen toimijan sijaan iäkkäitä ihmisiä kohdellaan kuin objekteina. Sillä, mitä termiä käytetään, luodaan myös mielikuvia. Siksi vanhuuteen liittyvien termien pitäisi herättää myönteisiä mielikuvia ennemmin kuin kielteisiä. Myös vanheneminen/ikääntyminen on muuttunut siinä mielessä, että 65-vuotias ei ole ”enää” automaattisesti vanha tai edes eläkkeellä. Niinpä myös termistöä ja mielikuvia tulisi muuttaa myönteisempään, elämän loppupuolen hyviä puolia, osallistumismahdollisuuksia ja arvokkuutta korostavampaan suuntaan.

Lue kaikki vastaukset oheisesta pdf-tiedostosta