Nuoren mieshoitajan ajatuksia vanhustyöstä

Julkaistu:

/

Nuori hoitaja kumartuu hymyillen pöydän ääressä istuvan iäkkään miehen puoleen ja koskettaa tätä olkapäähän. Miehen edessä on tarjottimella lämmin ruoka-annos ja vesilasi.

Kun valmistuin lähihoitajaksi, en olisi uskonut, kuinka paljon vanhustyö tulisi vaikuttamaan minuun ihmisenä. Olen työskennellyt kotihoidossa viisi vuotta ja aloitin tämän vuoden alussa geronomiopinnot Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Haluan kehittää osaamistani edelleen, koska uskon, että ikääntyneiden hyvä hoito tarvitsee ammattitaitoisia ja motivoituneita tekijöitä.

Julkisuudessa vanhustyöstä puhutaan usein kiireen, henkilöstöpulan ja kuormituksen näkökulmasta. Nämä ovat todellisia asioita, mutta ne eivät kerro koko totuutta. Minulle vanhustyö on ennen kaikkea luottamusta, kohtaamisia ja tunnetta siitä, että omalla työllä voi aidosti helpottaa toisen ihmisen arkea.

Kotihoidossa pienilläkin asioilla on suuri merkitys. Asiakkaalle voi olla päivän tärkein hetki se, että joku pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan. Usein juuri keskustelut ovat jääneet mieleeni kaikkein vahvimmin.

Eräs yli 90-vuotias asiakkaani antoi minulle muistoksi punaisen merkin, jota hän oli säilyttänyt 1950-luvulta lähtien. En odottanut mitään sellaista. Koin sen suurena luottamuksenosoituksena. Se muistutti minua siitä, että vanhustyössä tärkeintä ei ole vain hoitotoimenpiteiden tekeminen, vaan luottamuksen rakentaminen.

Myös eräs eläkkeellä oleva pappi on rohkaissut minua paljon ammatillisella polullani. Hänen kanssaan käydyt keskustelut ovat jääneet mieleeni ja auttaneet näkemään työn merkityksen entistä syvemmin.

Työssäni olen halunnut kehittää osaamistani jatkuvasti. Olen suorittanut lääkehoidon luvat, katetrointiin liittyvän osaamisen sekä perehtynyt muun muassa Evondos-palveluun ja avannehoitoon. Minulle on tärkeää, että asiakkaat voivat luottaa siihen, että heidän hoitonsa on turvallista ja laadukasta.

Olen myös maahanmuuttajataustainen mieshoitaja. Toivon, että oma tarinani voi rohkaista muitakin hakeutumaan vanhustyöhön. Alalla tarvitaan erilaisia ihmisiä, erilaisia taustoja ja uusia näkökulmia. Yhteinen tavoite on kuitenkin sama: arvokas vanhuus jokaiselle.

Toivon, että vanhustyöstä puhuttaisiin enemmän myös onnistumisten kautta. Työ ei ole aina helppoa, mutta se antaa paljon takaisin. Jokainen hymy, lämmin kiitos ja luottamuksen osoitus muistuttaa siitä, miksi tätä työtä kannattaa tehdä. Siksi uskon, että vanhustyö on ala, jossa voi kasvaa ammattilaisena ja ihmisenä koko työuran ajan.

Kirjoittanut

Ivan Dragoy

lähihoitaja, geronomiopiskelija