Maaseudun ikäihmisten hyvä arki ei saa jäädä kyydistä kiinni

Tutut maisemat, oma koti ja kyläyhteisö ovat maaseudulla asuvien ikäihmisten voimavaroja. Pitkät välimatkat voivat kuitenkin kaventaa mahdollisuuksia osallistua ja tavata muita. Ikaalisten Luhalahdessa yhden ihmisen toive käynnisti yhteisen tekemisen, jonka tuloksena syntyi monipuolinen hyvinvointipäivä oman kylän ikäihmisille.

”Olisi mukava päästä välillä johonkin tapahtumaan ja tavata muita ihmisiä”

Siivousalan yrittäjän asiakkaan esittämä toive oli yksinkertainen, mutta se käynnisti Luhalahdessa yhteisen tekemisen. Työssään alueen ikäihmisiä tapaava yrittäjä ryhtyi ystävänsä kanssa suunnittelemaan pientä tapahtumaa: kahvittelua, yhdessäoloa ja hieman ohjelmaa.

Suunnitelma kasvoi, kun mukaan tuli uusia ihmisiä, ideoita ja osaamista. Lopulta pienestä kahvihetkestä muodostui kokonainen ikäihmisten hyvinvointipäivä.

– Ajattelimme, että palveluita, virkistystä ja yhdessäoloa voisi tuoda lähemmäs ihmisiä sen sijaan, että heidän pitäisi aina lähteä niiden luo, tapahtumaa organisoinut Jenni Riihimäki kertoo.

Välimatka voi ratkaista, pääseekö mukaan

Maaseudulla osallistumisen este ei välttämättä ole kiinnostuksen puute. Toimintaa voi olla tarjolla, mutta paikalle pääseminen on toinen kysymys.

Riihimäen mukaan Ikaalisissa on paljon tapahtumia ja toimintaa ikäihmisille, mutta suuri osa niistä sijoittuu kaupungin keskustaan. Luhalahdessa kokoontuvat esimerkiksi Kultaisen iän kerho ja Ystävätarjotin. Omankin kylänkin toiminta voi silti jäädä saavuttamatta, jos autoa ei ole eikä kyytiä järjesty.

Ajokortista tai autosta luopuminen voi muuttaa arkea huomattavasti. Kaikilla ei ole läheisiä, jotka pystyvät auttamaan kulkemisessa. Myös voimat ja jaksaminen vaikuttavat siihen, tuntuuko lähteminen mahdolliselta.

Maaseudulla välimatkat eivät siis ole vain kilometrejä kartalla, vaan ne voivat käytännössä määrittää sitä, pääseekö ihminen mukaan vai ei.

Luhalahden hyvinvointipäivässä kuljetus nostettiin suunnittelun keskiöön heti alussa. Kuljetustarvetta selvitettiin etukäteen, ja tapahtumaan järjestettiin tarvittaessa taksikyyti. Tarkoituksena oli varmistaa, ettei osallistuminen estyisi ainakaan kyydin puuttumisen vuoksi.

Kotiseudun juuret kantavat

Luhalahdessa syntyneelle Juhani Haverille (81) kotiseutu merkitsee paljon. Opiskelu ja työ veivät aikanaan muualle, mutta side synnyinseutuun säilyi vahvana.

– Juuret ja siteet ovat vahvasti tällä seudulla. Täällä sitä haluaa asua. Koti-ikkunasta näkyy 1760-luvulla rakennettu synnyinkotini, hän kertoo.

Maaseudulla asumisen parhaita puolia ovat hänen mielestään avaruus, rauha ja itsenäisyys.

– En enää pystyisi asumaan kerrostalossa, jossa kuulee naapureiden äänet.

Tuttu ympäristö, luonnon läheisyys ja kylän ihmiset voivat tehdä maaseudusta hyvän paikan vanheta. Omassa kodissa ja kylässä on jatkuvuutta: tuttuja maisemia, muistoja ja oman elämän historiaa.

Luhalahdessa myös aktiivinen kylätoiminta on tärkeä osa arkea. Haverin mukaan tapahtumia ja tekemistä on niin paljon, ettei kaikkeen ehdi osallistua. Hän on edelleen aktiivisesti mukana muun muassa kyläkirkon oppaana ja tarjoamalla vapaaehtoisena kuljetusapua autottomille kyläläisille.

Kaikilla maaseudulla asuvilla ikäihmisillä ei kuitenkaan ole samanlaisia mahdollisuuksia osallistua. Tiiviskään kyläyhteisö ei automaattisesti takaa, että kaikki pääsevät osaksi yhteistä arkea. Liikkumisen vaikeutuessa sosiaaliset kontaktit voivat vähentyä vähitellen.

Hyvinvointi on myös kiireetöntä yhdessäoloa

Jenni Riihimäki on huomannut työssään, ettei yksinäisyys kosketa vain yksin asuvia. Myös pariskunnan arki voi olla yksinäistä, jos vierailijoita käy harvoin eikä muita ihmisiä juuri tavata.

Ikääntyneen kotona käyvä ammattilainen tuo päivään tärkeän kohtaamisen. Rajallinen palvelukäynti ei silti välttämättä täytä toivetta kiireettömästä seurasta ja yhteisestä ajanvietosta.

Hyvinvointipäivässä haluttiinkin antaa tilaa tavalliselle yhdessäololle. Kahvipöydässä sai vaihtaa kuulumisia, tavata tuttuja ja keskustella rauhassa. Kaikkea aikaa ei täytetty ohjelmalla.

Myös Haveri osallistui hyvinvointipäivään. Hänelle tapahtuma oli iloinen yllätys.

– Kun menin paikalle, parkkipaikka oli täynnä autoja ja vieraita oltiin vastaanottamassa ja toivottamassa tervetulleiksi. Tuli lämmin olo, Haveri iloitsi.

Hän kertoo hämmästelleensä tapahtuman monipuolisuutta ja sitä, miten paljon oman kylän ihmisistä löytyi osaamista ja halua järjestää yhteistä toimintaa.

– Ihmettelin, että mistä meidän kylältämme tällainen voimavara löytyy. Keski-ikäiset ihmiset järjestävät omalla ajallaan tällaisen tapahtuman. Arvostan kovasti.

Kaikkein tärkeintä hyvinvointipäivässä eivät kuitenkaan olleet palvelut tai ohjelmanumerot.

– Päivän suurin anti oli, että pääsi tapaamaan tuttavia ja seurustelemaan. Yhdessäolo ja toisten tapaaminen, Haveri summaa.

Jokainen sai valita oman tapansa osallistua

Päivään osallistuneet saattoivat kokeilla hierontaa, käsien ja jalkojen hoitoa, kynsien laittoa, kasvohoitoa ja hiustenlaittoa. Lisäksi tarjolla oli musiikkia ja lauluesityksiä. Monipuolisuus antoi mahdollisuuden rakentaa päivästä itselle mieluisan.

Hyvinvointi saattoi tarkoittaa hemmottelua, mutta yhtä hyvin sitä, että sai lähteä kotoa, laittautua tavallista juhlavammaksi ja viettää aikaa muiden kanssa. Osallistuja sai itse päättää, mihin halusi mukaan.

Päivä toteutettiin talkoovoimin. Hyvinvointipalveluiden tuottajat antoivat aikaansa ja ammattitaitoaan, ja vapaaehtoiset huolehtivat ohjelmasta, tarjoiluista ja järjestelyistä. Raha- ja tavaralahjoitukset auttoivat kattamaan käytännön tarpeita.

Yksi päivä synnytti toiveen jatkosta

Tapahtuman suosio yllätti järjestäjät. Kiitokset, halaukset ja myöhemmin saadut palautteet kertoivat päivän merkityksestä.

Jo tapahtuman aikana osallistujat kyselivät, milloin seuraava päivä järjestetään. Joku halusi tietää, olisiko tällaista ohjelmaa joka kuukausi.

Hyvä vastaanotto johti myös pysyvämpään muutokseen. Luhalahden Nuorisoseuran alaisuuteen perustettiin Ikäihmisten hyvinvointitoimikunta suunnittelemaan tulevaa toimintaa. Seuraavaa hyvinvointipäivää vuodelle 2027 on jo alettu valmistella, ja uusia talkoolaisia on ilmoittautunut mukaan.

Järjestäjät haluavat vahvistaa ikääntyneiden mahdollisuutta vaikuttaa sisältöihin. Toiveita kuullaan tavallisissa keskusteluissa ja arjen kohtaamisissa. Tavoitteena on, että ikäihmisten ajatukset ja kokemukset näkyvät siinä, mitä kylällä tehdään.

Yksinäisyyden ehkäiseminen tarvitsee koko kylän voimia

Vaikka Luhalahdessa on aktiivista kylätoimintaa, Haveri on huolissaan maaseudulla asuvien ihmisten yksinäisyydestä.

– Maaseutu harvenee ja yksinäisiä ihmisiä on paljon. Ei hyvinvointialueen toiminnalla yksinäisyyttä poisteta. Pitää panostaa vapaaehtoistoimintaan.

Hänen mielestään kyläyhteisöillä on tärkeä rooli siinä, ettei kukaan jää yksin. Luhalahdessa suunniteltiin pari vuotta sitten Kyläluuta-toimintaa, jonka tarkoituksena oli elvyttää kyläläisten vierailukulttuuria.

Ajatuksena oli rohkaista ihmisiä käymään toistensa luona ja pitämään yhteyttä myös niihin, jotka eivät enää pääse helposti osallistumaan yhteiseen toimintaan.

– Pitää varmaan ottaa tämä asia uudelleen esille kyläseurassa, Haveri pohtii.

Kylien osaaminen kannattaa ottaa mukaan

Luhalahden kokemuksessa yhdistyvät paikallinen tieto, ihmisten osaaminen ja käytännön ratkaisut. Vastaavan toiminnan ei tarvitse näyttää kaikkialla samalta. Jokainen kylä voi rakentaa sitä omista tarpeistaan ja voimavaroistaan.

Kunnilta ja hyvinvointialueilta Jenni Riihimäki toivoo erityisesti maaseudun olosuhteiden huomioimista. Keskustassa sijaitseva palvelu tai tapahtuma ei ole kaikkien saavutettavissa, vaikka se olisi avoin jokaiselle. Tarvitaan myös kuljetuksia, kylille tuotavaa toimintaa ja yhteistyötä paikallisten yhdistysten kanssa.

– Asuinpaikka ei saisi määrittää sitä, kuinka helposti ihminen pääsee palveluiden, toiminnan tai muiden ihmisten pariin. Palveluja ja toimintaa olisi hyvä tuoda myös kyliin, eikä ajatella, että kaikkien pitäisi aina lähteä palveluiden luo, Riihimäki toteaa.

Luhalahden esimerkki osoittaa, ettei hyvän arjen tukeminen aina edellytä suuria investointeja. Kylillä järjestettävä toiminta, yhteiset kohtaamispaikat, kuljetusapu ja vapaaehtoistoiminta voivat auttaa ikäihmisiä säilyttämään yhteydet muihin ihmisiin.

– Toivoisin myös enemmän yhteistyötä kuntien, hyvinvointialueiden, yhdistysten ja kylätoimijoiden välillä. Kylillä on paljon tietoa siitä, mitä ihmiset oikeasti tarvitsevat ja millaiset ratkaisut toimivat juuri siellä. Tätä paikallista tietoa ja osaamista kannattaisi hyödyntää enemmän, Riihimäki sanoo.

Kuvat ovat Luhalahden hyvinvointipäivästä. Ne on meille toimittanut Jenni Riihimäki.