Kaikki eivät pärjää yksin digimaailmassa

Julkaistu:

/

Ryhmä ihmisiä seisoo Eduskuntatalon portaiden edessä osallistumassa Rollaattorimarssiin. He pitelevät suurta kangasta, johon on piirretty "Suomi.fi-temppurata digissä" sekä digipalvelujen käyttöä kuvaava reitti esteineen ja vaiheineen. Oikealla yksi osallistuja on pukeutunut suureksi kannettavaksi tietokoneeksi, jonka näytöllä näkyy "Fiksari"-hahmo. Vieressä toinen osallistuja pitää kylttiä, jossa lukee: "Pois digitaalista syrjäytystä". Tunnelma on näkyvä ja vaikuttava, ja kuva korostaa ikääntyneiden kokemuksia digipalvelujen haasteista sekä tarvetta saavutettavammille palveluille.

Ikääntyneet ja digitalisaatio

Palvelut toimivat kohtuullisesti sosiaali- ja terveyspuolella. Kuitenkin niiden täysimääräiseen hyödyntämiseen tarvitaan palveluiden tarvitsijalta riittäviä kykyjä ja toimintaedellytyksiä tässä yhä teknistyvässä maailmassa.

Tietoliikenneyhteydet voivat olla tuskallisen hitaita ja epävakaita. Jos sivut avautuvat pitkällä viiveellä, kalliskaan tabletti ei toimi ja yhteyksiä ei saada. Onko vika palveluntarjoajanverkkosivuissa vai tietoliikenneyhteyksissä, onko kodissa olevissa laitteissa jotain vikaa vai onko vika laitteita käyttävässä asiakkaassa.

Usein käyttäjä epäilee omaa toimintaa vaikka yhteyksien toimimattomuus voi olla asian taustalla, näin syntyy digipelkoa ja voisiko sanoa digikammoa. Sen todentaminen, missä on vika, jää asiakkaalle. Laitteiden moninaisuus ja paljous: puhelimet, älypuhelimet, tietokoneet pc, tabletit ja erikoislaitteet. Vanhat ja uudetkäyttöjärjestelmät. Kokonaan eri osaamista vaativat erilaiset käyttöjärjestelmät. Herääkin kysymys, kehittääkö kukaan ikäystävällisiä digilaitteita ja miten ikääntyneet ovat tässä mukana?

Palveluiden käyttäjän haasteita ovatlisäksi medialukutaito, runsas huijausviestien määrä mm pankkien- ja Suomi.fi palveluiden nimissä. Terveydelliset tekijät kuten sormien koordinaatio, näön heikkeneminen, sairauksien ja lääkkeiden yhteisvaikutukset ja muut tekijät.

Henkilökohtaisen palvelun tarve ei katoa mihinkään, vaan sen saatavuus on turvattava digitalisaation rinnalla sen yhä kasvaessa. Eläkeläisjärjestöissä ja monilla muilla tahoilla asia on tiedostettu. Ne ovat antaneet parhaansa mukaan henkilökohtaista apua ja opastusta laitteiden ja sovellusten käytössä ikääntyville.

Lainsäädännöstä puuttuu vaatimus henkilökohtaisen avun saannista kasvokkain sitä tarvitseville. Samoin myös vapaaehtoisten neuvontatoimintaan rekrytointi ja kouluttaminen. Puhelinneuvonta on edelleen erityisen tarpeellista hätä- ja kriisitilanteissa.  Nykytilanteessa liian monet jäävät vaille henkilökohtaista apua ja tukea. Tilanne on sama, etsii sitä sitten itselleen tai läheiselleen. 

Kirjoittanut

Marja Kosonen

hallituksen jäsen, Eläkeliiton Järvenpään yhdistys ry