Pienistä kohtaamisista turvaa ja uskallusta arkeen

Turvallisuuden tunne on elämänkokemusten kautta muodostuva yksilöllinen kokemus. Arjessa koettu turvallisuus on avain fyysiseen ja sosiaaliseen osallistumiseen ja osallisuuteen. Jos turvallisuuden tunne horjuu, jättäytyy ihminen helposti neljän seinän sisälle ja eristäytyy muista.

Kotona asuvien ikääntyneiden ihmisten turvattomuus on yleistä ja lisääntyy iän myötä. Kaartisen ja kumppaneiden (2025) mukaan ikääntyneiden henkilöiden turvattomuuden kokemukset liittyvät erityisesti liikkumiseen ja ihmissuhteisiin, mutta myös muun muassa asuinympäristöön liittyvät tekijät voivat tukea tai heikentää turvallisuuden tunnetta.

Miina Sillanpään Säätiön ja Harjulan Setlementti ry:n SenioriKamu-yhteishanke tarttui yksin kotona asuvien ikääntyneiden turvattomuuteen vapaaehtoistoiminnan keinoin. Vuonna 2023 käynnistynyt hanke yhdisti ikääntyneitä ja vapaaehtoisia toistensa ulkoilu- ja juttuseuraksi eli kamupareiksi Helsingissä ja Lahdessa. Kamuparit tapasivat viikon tai kahden välein, keskimäärin tunnin kerrallaan. Toiminnan sisältö rakentui ikääntyneen ja vapaaehtoisen toiveista ja muotoutui heidän näköisekseen.

SenioriKamun kanssa liikkeelle

Hankkeen tulokset ovat rohkaisevia. Yli puolet SenioriKamu-toimintaan osallistuneista ikääntyneistä henkilöistä koki turvallisuuden tunteensa vahvistuneen.Liikkeelle lähteminen koettiin helpommaksi ja mielekkäämmäksi vapaaehtoisen kanssa. ”Yksikseen en mielelläni lähde enää rollaattorinkaan kanssa ulos. Vapaaehtoisen kanssa uskaltaa.”

Ulos tuli myös lähdettyä useammin ja askel kantoi pidemmälle: ”Uskallan liikkua enemmän. Aiemmin tein vain pieniä lenkkejä, nyt pidempiä.”

Vapaaehtoiset tarjosivat tukea toimintakyvyn ja esimerkiksi näön heikentymisen tuomaan epävarmuuteen. He toimivat ikään kuin ”tutkaparina”, joka huomioi maaston epätasaisuudet ja muut kulkijat – sekä auttoi tarvittaessa. ”Ei tarvitse pelätä, että jos kaatuu, niin lähellä on joku tuttu henkilö.” Vapaaehtoinen varmisti myös kotiin pääsyn, jos omat voimat ehtyvät kesken matkan. ”Voin uskoa siihen, että vapaaehtoinen tulee ja on kanssani sekä tuo minut kotiin aina.”

Ikääntyneet pystyivät myös laajentamaan elinpiiriään vapaaehtoisen tuella. SenioriKamu-toiminta oli lähtökohtaisesti maksutonta ulkoilua ikääntyneen lähialueella, mutta yhdessä voitiin käydä myös esimerkiksi toimittamassa arjen askareita – jos se sopi molemmille. Varsin usein vapaaehtoinen lähtikin ikääntyneen mukaan esimerkiksi lähikauppaan tai kaveriksi kampaajalle tai vaateostoksille.

Useilla SenioriKamu-toimintaan osallistuneilla ikääntyneillä oli aiempia ikäviä kokemuksia julkisen liikenteen käytöstä. Kulkuneuvoon nouseminen ja sieltä poistuminen koettiin hankalaksi, erityisesti apuvälineen kanssa. Moni kertoi myös kaatuneensa kyydissä ollessaan, mikä oli jättänyt pelon julkista liikennettä kohtaan.

Vapaaehtoisen kanssa julkisen liikenteen käyttö tuntui turvalliselta, ja liikkeelle tuli lähdettyä myös itselle epätyypillisempiin aikoihin: ”Vapaaehtoisen kanssa uskallan liikkua mm. bussilla, kun hän auttaa minut sieltä pois. Hän on myös lupautunut tulemaan kanssani hammaslääkärille ilta-aikaan. Yksin en voisi lähteä.”

Vahvempaa osallisuutta toisen ihmisen tuella

Yhteisöllisyyden tunne on tärkeä osatekijä turvallisuuden tunteen rakentumisessa (Kaartinen ym. 2025). Pelkkä SenioriKamu-vapaaehtoisen olemassaolo ja tieto sovitusta tapaamisesta toi turvaa ikääntyneille. Ajatus siitä, että on joku, johon pitää yhteyttä, toi mielenrauhaa ja vahvisti sosiaalista turvallisuutta.

”On helpottanut, kun on joku tuttava, joka osaa kysellä kuulumisiani sekä osaa kaivata minua.”

Vapaaehtoisen kannustus vahvisti ikääntyneen itseluottamusta ja loi uusia mahdollisuuksia oman näköisen elämän elämiseen.Yhdessä käytiin esimerkiksi elokuvissa, konserteissa sekä muissa kulttuuri- ja yleisötilaisuuksissa. Vapaaehtoisen kanssa ikääntyneet pystyivät palaamaan itselleen mieluisten ajanvietteiden pariin ja toteuttamaan omaa itseään.

”Vapaaehtoisen kanssa olen päässyt kokemaan asioita, joita en yksin olisi uskaltanut lähteä tekemään. Vapaaehtoinen on tuonut lisää mahdollisuuksia elämääni.”

Ikääntyneet aloittivat vapaaehtoisen tuella myös liikunta- ja muita harrastuksia, joita he pystyivät myöhemmin jatkamaan myös omatoimisesti. Tämä kertoo henkilökohtaisten voimavarojen lisääntymisestä. Minäpystyvyyden tunteen vahvistuminen lisäävät myös uskoa omaan pärjäämiseen tulevaisuudessa.

”Tämä on antanut toivoa ja valoa vanhenevan mummon tunnelin päähän.”