Pitkäaikaisesta kodista kohti uusia ratkaisuja

Seija (67 v) on eläkkeelle jäätyään huomannut, miten omat asumisen kriteerit muuttuvat iän myötä: tärkeintä ei ole enää asunnon koko tai varustelu, vaan sijainti, sujuva arki ja läheiset ihmiset. Paluu tutulle alueelle toi perheen lähelle, luonnon oven taakse ja kodin, jossa kaikki toimii – nyt ja tulevaisuudessa.

Eläkeiän lähestyessä Seija asui miehensä ja pienen koiransa kanssa samassa rivitaloasunnossa, joka oli toiminut perheen kotina 32 vuoden ajan. Helsingissä hyvien ulkoilumaastojen ääressä sijaitsevassa asunnossa oli pariskunnan kaksi tytärtä ja poika kasvatettu lapsista aikuisiksi. Eläkeiän lähestyessä pariskunta totesi haluavansa helpompaa asumista ja päättivät myydä asuntonsa.

Oma asunto meni nopeasti kaupaksi, ja Seija puolisoineen löysi sopivan kokoisen vuokra-asunnon kohtuullisen läheltä aiempaa kotiaan. Pariskunta ehti asustella uudessa kodissaan muutaman vuoden, kunnes vastaan tuli ilmoitus Järvenpäähän rakennettavasta osuuskuntatalosta. Uusi kerrostaloasunto, jonka suunnitteluun pääsi itse osallistumaan, houkutteli pariskunnan vaihtamaan asuinkaupunkia. Järvenpäähän muuttaminen ei tuntunut isolta muutokselta, sillä kaupunki oli entuudestaan tuttu, asuihan Seijan siskokin aikoinaan Järvenpäässä.

Korkealla mäellä viidennessä kerroksessa sijaitseva asunto tarjosi hienot näkymät yli Järvenpään kaupungin. Asunto oli kaikin puolin toimiva ja naapureihin tutustui mm. soppailtojen myötä, joita kukin vuorollaan oli järjestämässä keskiviikkoiltaisin kerhohuoneella. Kuitenkin aika ajoin talon sijainti mäen huipulla aiheutti hankaluutta, auto saattoi jäädä liukkailla keleillä jumiin mäkeen ja Seijakin liukastui mäessä pariin otteeseen koiraa ulkoiluttaessaan. Kun lapsenlapsiakin pääkaupunkiseudulla asuville lapsille siunaantui lisää, totesi Seija miehineen, että on tullut aika vaihtaa maisemaa.

Nykyiseen kerrostaloasuntoonsa Seija, puoliso ja Kamu-koira muuttivat kaksi kuukautta sitten. Asunto sijaitsee samoilla seuduilla, jossa pariskunta asui vuosikymmeniä aiemmin. Edellisessä asunnossa pariskunnalla oli hulppean kokoinen kahdeksan metriä pitkä parveke. Siihen nähden nykyisen asunnon parveke tuntuu todella pieneltä.

”Eikä pienellä parvekkeellakaan ole mitään väliä, kun kaikki muu asunnossa on kohdallaan.”

Parasta asunnossa on se, että heti ulko-ovelta pääsee suoraan luontoon. Se ei aiemmin tuntunut niin tärkeältä. Seijan asunto sijaitsee toisessa kerroksessa, eikä hissin tarvetta toistaiseksi ole. Seija pitää kuitenkin tärkeänä, että talossa on hissi ja että asunto on esteetön, mikäli tulevaisuudessa tulee tarve käyttää rollaattoria tai pyörätuolia.

Hienolta on tuntunut myös se, että lapsenlapsia näkee nyt useammin, sillä uuteen kotiin on helpompi tulla pistäytymään, kun välimatkat ovat lyhyemmät.

“Lapsenlapset tulevat tänne viikoittain, se on meille tosi tärkeää. 10-vuotias tyttärentytär kipittää kilometrin matkan mummon ja vaarin luo usein koulun jälkeen ja sitten herkutellaan ja rupatellaan yhdessä.”

Muuttorumbaan ei ole enää halua tarttua kertaakaan ja muutenkin uudessa asunnossa kaikki asiat ovat niin hyvin kohdallaan, että Seija kokee löytäneensä siitä hyvän loppuelämän kodin.