Kettulan kylässä tapahtuu! – Vesisukset
-Sven, senkin lurjus!
Sanelma huusi kiukkuisena, kun näki ruotsista mökkeilemään tulleen naapurinsa kaahailemassa moottoriveneellään rantansa edessä.
-Jestas sentään, onko Rannan Maija vesisuksilla Svenin Busteriin kytkettynä, hämmästeli Sanelma yhä ääneen ja siristeli silmiään epäuskoisena.
Totta tosiaan järvenselkä suorastaan kuohui moottoriveneen antamista aalloista ja rehvakas kuski rinta rottingilla myhäili ylväänä miehuuttaan.
Svenin Speedot suorastaan huusivat ihailevia katseita, niin kuin kärpäspaperi rulla veti kärpäsiä.
Sanelman olisi niin tehnyt mieli huutaa suoraa huutoa, että koko rantaseudun mökkeilijät olisivat heränneet päivänokosiltaan. Häntä niin ärsytti tuo pitkänokkainen liehittelevä Sven.
-Olkoon, mokomakin lurjus, kuhan ei minun mailleni astu, tuhahti Sanelma ja oli juuri lähdössä mökkiään kohti, kun Svenin raapaiseva huuto kajahti järveltä.
-Varo Maija, nyt on mutka matkassa!
Moottoriveneen hallinta lipesi ja niin vene kiiti täyttä häkää pankinjohtaja Kiljusen mattolaituriin, jossa hänen kaunis, mutta pullukka rouvansa oli parhaillaan pesemässä mattojaan.
Irronneessa laiturissa oli rouva Kiljunen kuin ajelehtiva marmoripatsas, sillä pieneksi käyneiden bikineitten ansiosta ei jäänyt mikään arvailujen varaan.
Jopa Itse pankinjohtajakin oli havahtunut huomaamaan, kuinka hänen rouva oli joutunut irronneen laiturin mukana ventovieraan miehen kaappaamaksi.
-Tuhat tulimmaista, jopa on kaikkiruokainen mies tuo Sven, jopa Kiljusen rouvakin kelpaa saaliiksi, hämmästeli Sanelma ja pui nyrkkiä rannalta kiusantekijälleen.
Sven moottoriveneensä kanssa hävisi pian näkyvistä, eikä vauhdikkaasta Rannan Maijasta näkynyt enää jälkeäkään.
Teksti ja kuva: Tuulia Marjanen