Kettulan kylässä tapahtuu! – Huussi
Kettulan kylän mökkirannassa oli hulinaa, sillä useita kesälomalaisia oli saapunut kesänviettoon.
Sanelman mökkinaapuri Sven oli myös ruotsista asettautunut huvilaansa ja päättänyt järjestää ’lihapulla grillijuhlan’ ruotsalaiseen malliin.
Hän oli kutsunut syömään Sanelman, Rannan Maijan ja Elmerin.
Sven oli kattanut kesäpöydän täyteen herkkuja ja virvokkeita. Kaikkea oli kukkuroittain.
– Voi Sven, mitä minun silmäni näkevät, sinähän yrität selvästikin luikerrella suosiooni, vaikket sinne näillä konsteilla yllä, sanoi itsevarma Sanelma ja maisteli sormellaan hunajamarinoitua kurkkusalaattia ja lihapullia.
-Eläs nyt Sanelma, sinä joka olet tunteita täynnä ja elät hyvästä ruuasta ja hyvästä seurasta. Sinäkö et vähän romantiikan siirappia söisi, runoili Sven ja nosti rintaansa rottingille, niin että muutama hailakka rintakarva auringon säteessä pingottui näkyviin.
-Joutavaa, Sven, tuhahti Sanelma ja popsi lihapullia suuhun sekavin tuntein.
-Sanelma, mun unelma, kuului Svenin kuiskaus piukkojen huulten välistä.
Elmeri ja Rannan Maija kiertelivät kesäpöydän ääressä ja täyttivät paperilautasiaan herkuilla.
Heidän lautasensa suorastaan pursuivat suolaisesta ja makeasta.
-Kyllä se Sven osaa kokata, kehui Elmeri ja ahmi ruokaa hartaudella suuhun.
Sven oli virittänyt puun oksaan roikkumaan paristokäyttöisen radion, josta kuului ”Kesäyön tango” ja muita balladeja.
Sanelma suivaantui, kun Sven tahallaan kiemurteli pylly pystyssä grillin edessä, esitellen tämän kesän uutuus Speedojaan.
-Nuo on jo nähty, ei vetoa minuun, sanoi Sanelma.
-Kuule Elmeri, sinun täytyy myös saada tällaiset vetimet, muuten ei kala syö ja verkot kuivuu, naureskeli Sven ja hörppäsi virvoketta.
Elmeri purskahti nauramaan ja sai Svenin innostumaan tanssimisesta.
-No, näytähän Sven minulle mallia, kehotti Elmeri ja näki kuinka Sven nappasi
Sanelman kainaloonsa.
-Pyörähdys näin ja näin ja sitten taakse päin, puheli Sven silmät suurina ihastusta.
-Jestas sentään, mitä menoa, sanoi Sanelma ja pysäytti Svenin, koska häntä pyörrytti ja vatsaan koski.
-Nyt on mentävä, ja joutuin, valitti Sanelma ja säntäsi metsän siimekseen, jossa oli ulkohuussi.
Avatessaan lukitsemattoman oven hän näki Elmerin istumassa siellä voivotellen.
-Joutuin Elmeri, minun on päästävä sinne, hätisteli Sanelma.
Jono kasvoi, kun Sven juoksi myös jalat ristissä Speedojaan kiristellen huussin luokse.
-Äkkiä nyt, huusi Sven.
-Elä yhtään etuile, minä olen seuraava, sähisi Sanelma ja alkoi vetää Elmeriä väkisin huussista ulos.
Rannan Maija istui yksin kesäpöydän antimien luona ja ihmetteli muiden katoamista. Hän näet oli kasvissyöjä ja ei tiennyt, että Svenin lihapullat olivat saaneet aikaiseksi jotakin …kamalaa!
Teksti ja kuva: Tuulia Marjanen