Tajuatko äijää?
Häntä tarvitaan, kun autosta tyhjenee rengas tai säleverhot jäävät jumiin. Hän omistaa kasan pahaäänisiä työkaluja. Mutta hän ei osaa käyttää sanaa ihana eikä pysty tuottamaan vaimolleen yhtään hempeää lausetta – ei ainakaan ilman rykimistä ja tota-apusanoja. Tykkäämisestäkin hän mainitsi jo kihloihin mennessä ja ilmoittaa kyllä, jos tilanteeseen tulee muutos.
Kuulun samaan sakkiin. Olemme jälleenrakennuksen ajan lapsia karulta ajalta, jolloin lautanen syötiin tyhjäksi, terveellinen ruoka tarkoitti riittävää ruokaa ja vaatetus sitä, että yleensä oli vaate. Meitä on paljon. Koulussa ja työelämässä oli tungosta, nyt vanhainkodissa. Silloin itkeminen oli heikkoutta, mielenterveyttä ei edes tunnettu, mutta sodan käynyt sai olla hiljainen, ärtyisä tai hullu.
Täysin paikkansa pitää tarina suomalaisesta ja italialaisesta miehestä, jotka saavat molemmat 500 euroa lahjaksi. Italiaano ostaa uuden päällystakin, suomalainen hankkii nastarenkaat Toyotaansa.
Jälleenrakennusajan ja 1950-luvun äijällä on vain yksi ilme. Naamasta ei voi päätellä mitään. Älä luule, että ilmeetön pää olisi tyhjä. Sisällä vilisee koko ajan tuhansia ajatuksia, suunnitelmia ja tunteita; hyvää ja pahaa oloa. Niitä ei vain näytetä. Siksi äijän sisällä on ihan erilaista olla kuin luulisi.
Mies ei juorua, mutta kokoontuu kavereiden kanssa Nesteen kahvilaan puhumaan autoista ja hallituksesta. Atk ei kiinnosta, se on vain apuväline. Uusavuttomat kakarat suututtavat. Kukaan ei osaa tai halua korjata mitään, koulutytöt kirkuvat joka syystä ja maailmanloppu tulee niille jo puhelinakun tyhjenemisestä kesken päivän.
Valikoiva kuulo on yksi miehen jalostamista taidoista. Vastausmurahdusten ja ynähdysten eri sävyistä ja merkityksistä voisi joku väitellä tohtoriksi. Asiat esitetään yleensä vaikeuksien kautta. Äijäsanakirjan mukaan ”mulla on p-le perhe elätettävänä ja velat niskassa” tarkoittaa sosiaalihempeydeksi käännettynä: Perhe on minulle tärkeä ja rakas ja teen kaikkeni sen vuoksi.
Käytännön tulkintaohje naisille ja nuorille: Nainen huokailee, kun on pettynyt tai vihainen. Miesäijä huokailee, kun on hyvä olla.
Mutta sitten tulee aika, jolloin mies ottaa kädestä kiinni. Tai sanoo kavereille, että ilman tota akkaa en olis pärjänny. Silloin hän on tullut eläkeikään ja muutenkin pehmennyt pilalle. Tykkäämisestä ei vieläkään puhuta, mutta lapsenlapset pyörittävät häntä miten vain ja opettavat halimaan. Siinä meni jämerä mies hukkaan! Eipäs mennyt! Hän ei muuttunut yhtään. Kova kuori vain katoaa iän myötä.
Jeremias Möykky