KETTULAN KYLÄSSÄ TAPAHTUU – Kesävieras

– Koko kylä on tullut hulluksi, puuskahti Sanelma tullessaan takaisin kotiin markkinoilta.

Hikikarpalot helmeilivät hänen punertavilla ohimoillaan.

Kettulan kylään oli saapunut kesävieraita pari viikkoa sitten, ihan ulkomaita myöten.

Jokainen mökki oli vuokrattu ja jopa Sanelman naapurustoon oli tunkeutunut liehittelevä Sven.

Pelkkä ajatuskin tuosta majesteettisella nenällä varustetusta tötteröhuulesta sai naisen kavahtamaan.

– Purjehtisi takaisin sinne meren taa mokomakin itikka, mutisi Sanelma ja lähti

hakemaan narulta pyykkejään.

Siinä lakanoita viikatessaan hän sattui katsahtamaan Svenin pihan puoleen, jossa korkea lipputanko oli saanut uudenlaisen liputuksen kauniin kesäpäivän kunniaksi. Sen päässä näytti liehuvan Sanelmalle jotain hyvin tuttua.

– Minun uimabikinit! Huusi Sanelma kauhuissaan ja pudotti puhtaat pyykkinsä maahan.

Totta tosiaan, Svenin lipputangossa komeili Sanelman uuden viehkeät vaaleanpunaiset röyhelö bikinit, jotka hän oli juuri pessyt ja laittanut narulle kuivumaan.

Lipputangosta varmasti näkisi koko kylä hänen uhkeat liivinsä ja mikä pahempaa Rannan Maija varmasti nauraisi hänelle!

– Sehän ei käy, totisesti ei, sanoi Sanelma ja lähti pelastamaan bikineitään Svenin lipputangosta.

Siinä samalla hän suunnitteli kuinka monelle mutkalle hän merentakaisen viekkaan vieraan mahdollisesti vääntäisi.

– Ooh, Sanelma mun unelma, Sven huikkasi piukkojen huultensa lomasta, kun hän näki suloisen naapurinsa saapuvan.

Bikini-varkaus oli todellakin toiminut ja tuonut kauniin maalaisruusun hänen luoksensa! Heittäen kylpytakin päältään Sven poseerasi kädet lanteillaan ja osoitti peräsimensä Sanelmaa kohti.

Varmasti nainen ihastuisi hänen solakkaan olemukseensa ja komeisiin Speedoihin, jotka sopivat yhteen Sanelman bikineihin. Mielessään Sven jo kuvitteli heidät yhdessä kuutamouinnilla kuin kaksi joutsenta.

– Sven, senkin varas! Huudahti Sanelma ja potkaisi miehen luisevaan peräsimeen niin, että hän horjahti kaatuen ja samalla tuo majesteettinen nenä upposi kukkapenkin kuohkeaan kanankakalla höystettyyn multaan.

Saman tien Sanelma kääntyi lipputankoa kohti ja näki silloin Rannan Maijan ja Elmerin kävelevän pihaan päin.

– Voi kauhistuksen kanahäkki, hän huudahti ja juoksi estämään tulijoita.

– Hei, Sanelma! Sinä ennätit Svenin luokse ennen meitä. Mekin tulimme juhlimaan uutta kesänaapuria, vinkkasi Elmeri ja näytti kädessään olevia uimahousujaan.

– On minullakin hienot bikinit vaikkei noin upeita kuin sinulla Sanelma, huikkasi Rannan Maija ja näytti omaa yksinkertaista uimapukuaan.

– Voidaan kait me myös laittaa juhlan kunniaksi omamme liehumaan Svenin lipputankoon, kysyi Elmeri, kun Sanelma tuijotti kahta tulijaa hämmentyneenä.

Purskahtaen isoon nauruun Sanelma tajusi naapuriensa erehdyksen, ja myhäillen kiitollisena otti sen vastaan.

– Totta kai ne noin isoon lipputankoon mahtuu, hän nauroi ja kiiruhti Svenin luokse, joka hieroi kipeytynyttä takapuoltaan ja aivasteli sieraimistaan mulla murusia.

– Sven, nyt pidetäänkin kunnon kesäkestit ja ripustamme tangon täyteen uikkareita! Sanelma julisti.

Hän taputti miehen kapeita olkapäitä sovinnon merkiksi. Ihastuksesta suunniltaan Svenin innostui niin, että kohta olivat hänenkin Speedot lipputangon salossa aina aamunkoittoon saakka.

Teksti ja kuva: Tuulia Marjanen