KETTULAN KYLÄSSÄ TAPAHTUU – Lentokentällä
Sanelma oli järjestänyt Rannan Maijalle ja itselleen lomamatkan Espanjaan. Lentokentälle oli vain vartin matka, joten taksilla pääsi sutjakasti aikataulussa.
-Voi sentään, nyt turvottaa se voipulla ja kahvi, kun pitikin syödä kaksin kappalein, ähisi Sanelma, sillä päällä oleva mekko tuntui kiristävän joka suunnasta.
-Jospa se siitä äkkiä sulaa, kun lennolle päästään, lohdutti Rannan Maija.
Asemalla oli paljon muitakin ihmisiä, jotka pyrkivät kukin omille lennoilleen. Sanelma päätti raahata matkalaukkunsa asemalla olevaan tavarakärryyn ja istuutui siihen oikomaan pulleita pohkeitaan. Rannan Maija seurasi perässä.
– Nyt pysähdymme tähän ja odotamme meidän lentoa, olemmehan etuajassa.
Yksi lentoaseman miesvirkailija huomasi hehkeän Sanelman ja solakan Rannan Maijan, jotka painavien matkalaukkujensa kanssa olivat kuin saarroksissa.
-Hyvät neidit, saisinko teille tarjota kyydin, että voitte jättää laukut terminaaliin, kysyi ihastunut apuri ja osoitti laukkukärryn kahvoja.
-Mikäpäs siinä, tuumi Sanelma ja ennen kuin hän ehti edes tajuta, oli innokas mies jo vauhdissa. Sanelman päässä oleva kukkahattu oli lentää ja Rannan Maijan korkea- korkoset pudota jaloista.
Johan meno on kuin ’idän pikajunassa’, pyörät vinkuu ja ratas pyörii, huudahti Sanelma ja nauroi, niin että vatsaan koski.
-Jo alkoi vauhdikkaasti meidän matka Espanjaan, hihitti Rannan Maija.
Ihmiset ympärillä hämmästelivät ja väistelivät vauhdikasta kolmikkoa. Jotkut jopa purskahtivat iloiseen yllättyneeseen nauruun nähdessään leidit kärryssä. Terminaaliin kohdalla virkailija kuivaili hikipisaroita kasvoistaan ja ryhtyi nostelemaan heidän matkalaukkujaan liukuhihnalle.
-Hei, hyvä mies, sitä termarilaukkua ja eväslaukkua, ei voi laittaa hihnalle, hätääntyi Sanelma.
Sanelma oli ottanut mukaansa kolme kerrosvoileipää, kaksi voisilmäpullaa ja omenahilloa, jotka olivat aamulla jääneet syömättä. Niitä syödessä olisi mukava muistella Kettulan kylää.
-Tietysti ymmärrän, hymähti mies ja katseli Sanelman ripeitä askeleita pelastaessaan rakkaita matkakassejaan.
Onneksi lento oli aikataulussa ja he pääsivät passintarkastuksen jälkeen astelemaan kohti matkustajakonetta.
Iloisena Sanelma ja Rannan Maija vilkuttivat miehelle, joka jäi haikeana katsomaan heidän peräänsä.
Avulias apumies toivoi kovasti näkevänsä naiset uudelleen, kun he palaisivat lomaltaan.
Teksti ja kuva: Tuulia Marjanen