Ajankohtaista

Vanhustyön keskusliiton Sateenkaariseniorit näkyviksi -kehittämishanke kartoitti kesä-heinäkuussa 2024 Pohjois-Pohjanmaalla työskentelevien ikääntyneitä työssään kohtaavien ammattilaisten suhtautumista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan, kokemuksia sateenkaarisenioreiden kohtaamisesta sekä heidän sateenkaari- ja yhdenvertaisuusosaamistaan ja tiedontarpeitaan. Kyselyyn vastasi 120 ammattilaista.

Kyselyn vastausaika oli 3.6. – 31.7.2024. Kysely oli suunnattu Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen ja järjestöjen työntekijöille, jotka työskentelevät ikääntymiseen liittyvien asioiden parissa ja/tai kohtaavat työssään ikääntyneitä. Kysely oli avoimesti vastattavissa verkkokyselylomakkeena hankkeen verkkosivuilla sekä työpaikalle tilattavana paperilomakkeena palautuskuoren kanssa. Kysely sisälsi niin suljettuja kuin avoimia kysymyksiä.

Kyselyssä kartoitettiin kolmea eri aihepiiriä:

• Ammattilaisten sateenkaari- ja yhdenvertaisuusosaaminen sekä tiedontarpeet
• Työskentely seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvien senioreiden kanssa
• Asenteet ja suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan

Taustatiedot

Kyselyyn vastasi yhteensä 120 Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen tai järjestöjen työntekijää. Kaikki vastaukset tulivat verkkokyselylomakkeen kautta. 77 prosenttia vastaajista työskenteli Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella ja 22 prosenttia alueen järjestöissä, yhdistyksissä tai säätiöissä. Vastauksia saatiin kaikista Pohjois-Pohjanmaan kunnista, mutta yli puolet vastauksista kertyivät Oulusta (66 %).

Selvä enemmistö vastaajista oli naisia (94 %). Vastaajien ikähaitari oli 18 vuodesta yli 65-vuotiaisiin. Noin puolella (54 %) vastaajista oli yli 10 vuoden työkokemus ikääntyneiden parissa, ja noin kolmanneksella työkokemusta oli 0–5 vuotta. Kaksi kattavimmin tavoitettua ammattiryhmää olivat lähi- ja/tai perushoitajat (20 %) sekä sairaanhoitajat (32 %), mutta vastaajilla oli yhteensä 24 eri ammattinimikettä, mm. asiantuntija, toimintaterapeutti ja sosiaalityöntekijä.

Sateenkaariosaaminen ja tiedontarpeet

Osaaminen ja osaamistarpeet -osiossa kartoitettiin vastaajien osaamista seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksissä. Osiossa myös pyydettiin vastaajia arvioimaan omaa osaamisen tasoa sekä toiveita oman osaamisen syventämiseksi.

Vastaajista 28 prosenttia kertoi saaneensa koulutusta seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta, ja 13 prosenttia sateenkaarisenioreiden kohtaamisesta. Vastaajista 24 % piti omaa osaamistaan teemoista vähäisenä (arvot 1 ja 2, taulukko 1). Vastaajista yli puolet (60 %) kertoi olevansa kiinnostunut lisäämään omaa osaamistaan seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta. Kyselyssä myös kartoitettiin, miten hyvin vastaajat tunsivat seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta kuvaavia termejä. Valtaosalle termit olivat tuttuja. Vähiten tuttuja olivat termit intersukupuolinen (45 %), cissukupuolinen (35 %) ja panseksuaali (48 %).

Taulukko 1.

Vastaajista 67 prosenttia arvioi, että tuntee vain vähän tai ei lainkaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveydenhuoltoon liittyviä kysymyksiä, kuten sukupuolenkorjaushoitoja tai HIV- ja hormonilääkitystä. 78 prosenttia arvioi, ettei tunne lainkaan tai tuntee vähän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattuja järjestöjen, kuntien tai seurakuntien palveluita ja tukimuotoja.

Kolmannes kertoo, ettei työpaikalla ole tehty konkreettisia toimia yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi

Vastaajista 36 prosenttia kertoi, että omalla työpaikalla ei ole ryhdytty konkreettisiin toimiin yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi. Konkreettisilla toimilla kyselyssä tarkoitettiin esimerkiksi fyysisiä muutoksia toimitiloissa, henkilöstön lisäkouluttautumista, yhdessä sovittuja toimenpiteitä, aktiivista erikseen sovittua keskustelua aiheesta yms. Vastaajista 16 prosenttia kertoi, että toimiin on ryhdytty. Tällaisiksi toimiksi mainittiin mm. koulutukset aiheesta ja yhteinen keskustelu työyhteisön toimintatavoista.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeihin oli tutustunut 52 prosenttia vastaajista, mutta 76 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa, onko omalla työpaikalla yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmia.

Kohtaamiset sateenkaarisenioreiden kanssa

Työskentely seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvien senioreiden kanssa -osiossa kartoitettiin muun muassa:

• millaisia kohtaamisia ja kokemuksia ammattilaisilla on ollut sateenkaarisenioreiden kanssa
• vaikuttaako asiakkaan kuuluminen seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kohtaamiseen ja saatuihin palveluihin tai hoitoon
• miten seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus huomioidaan työpaikoilla ja kuinka luontevaksi aiheesta keskusteleminen koetaan

Vastaajista 39 prosentilla oli asiakkaana sateenkaarisenioreita. Vastaajilta kysyttiin, mistä he olivat saaneet tiedon asiakkaan seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuulumisesta. Vastaajista 57 prosenttia kertoi, että asiakas/potilas oli itse kertonut asiasta ja 23 prosenttia kertoi toisen ammattilaisen kertoneen asiasta. Osa vastasi, että oli kuullut asiasta huhupuheena tai saanut tiedon asiakkaasta tehdystä kirjauksesta tietojärjestelmässä (taulukko 2).

Taulukko 2. Mistä sait tiedon asiakkaan seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuulumisesta?

Yli puolet vastaajista (54 %) ei kokenut, että asiakkaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuulumisella olisi merkitystä kohtaamisen, palveluiden tai hoidon kannalta.

”Potilaan seksuaalinen suuntautuneisuus ei kuulu hoitajille millään tavoin, ellei potilas tuo asiaa esille. Kaikki hoidetaan yhtä hyvin.”

Vastaajista 18 prosentin mielestä asialla oli erittäin suuri tai suuri merkitys.

”Iäkkäillä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvilla voi olla taustalla traumaattisia kokemuksia vähemmistöön kuulumisesta esimerkiksi nuoruudesta, jolloin suhtautuminen oli nykyistä jyrkempää. Tämä voi vaatia ammattilaiselta erityistä sensitiivisyyttä ja huomiointia asiasta puhuttaessa.”

Ammattilaisilta kysyttiin myös, otetaanko seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvät kysymykset esille asiakkaiden kanssa. Vastaajista 71 prosenttia ei ota aihetta esille koskaan, 12 prosenttia ottaa asian esille harvoin, 12 prosenttia joskus ja 5 prosenttia aina. Kysyttäessä esimerkkiä tai asiakasprosessin vaihetta, jossa asia otetaan esiin, vastaajat nimesivät mm. esitietojen kartoittamisen, uuden asukkaan saapumisen tai sen, että asiakas ottaa itse asian esille. Vastaajista 24 prosenttia koki seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden puheeksi ottamisen hankalana (arvot 1 ja 2), kun taas 42 prosentille puheeksi ottaminen oli helppoa (arvot 4 ja 5).

”Jos asiakas haluaa tuoda asioita esille niin ok, mutta niin kuin aiemmin totesin niin erilaisuuden korostaminen on mennyt liiallisuuksiin, ihminen voi olla mitä on mutta ei sitä tarvitse tuoda koko ajan esille kaikissa tilanteissa.”

”Olisi hyvä jos kysymykset saataisiin sisällytettyä kaikille suunnattuun kysymyspatteristoon ja ne kysyttäisiin aina ”rutiinin omaisesti” kaikilta asiakkailta. Luottamuksellisen suhteen syntyminen vaikuttaa puheeksi ottamisen ja erityisesti kysymyksiin vastaamisen kynnykseen, tulisikin mahdollistaa luottamuksellisen asiakassuhteen syntyminen.”

Ammattilaisten asenteet ja suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan

Yli puolet vastaajista (59 %) koki oman työpaikkansa ilmapiirin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohtaan myönteiseksi tai erittäin myönteiseksi (arvot 4 ja 5), kun taas 8 prosenttia koki ilmapiirin kielteiseksi tai erittäin kielteiseksi (arvot 1 ja 2). Lisäksi 15 prosenttia vastaajista uskoi, että asiakkaan seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuulumisella voisi olla negatiivista vaikutusta hänen työntekijöiltä saamaansa kohteluun, palveluun tai hoitoon usein tai joskus. 29 prosenttia uskoi asialla olevan vaikutusta harvoin ja 43 prosenttia vastasi, ettei usko asialla olevan vaikutusta koskaan.

Vastaajista 7 prosenttia oli ollut mukana tai kuullut nykyisessä työyhteisössään tilanteesta, jossa työntekijä on syrjinyt, häirinnyt, tai kohdellut asiakasta epäasiallisesti siksi, että asiakas kuuluu seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön. Vastaajista 22 prosenttia koki, ettei omaa lainkaan tai omaa vain vähän keinoja syrjintään puuttumiseksi (arvot 1 ja 2).

”Tästäkin on ollut työpaikalla hirveän vähän puhetta tai perehdytystä, joten kokisin tämän sillä tavalla vaikeaksi, että joutuisin lennosta itse, miten ja millä sanoilla asiaan puutun. Jonkin verran olen kuullut ihmettelyä/taivastelua siitä, että potilaalla on esim. samaa sukupuolta oleva puoliso. Yleisesti työpaikallani ilmapiiri on mielestäni sellainen, että vähemmistöjä ei juurikaan nähdä olevan olemassa, ja silloin jos joku yksittäinen edustaja sattuu kohdalle, kyseessä on jonkinlainen ihmeteltävä kuriositeetti. En siis koe että työpaikallani olisi varsinaista aktiivista vihamielisyyttä tai syrjintää, vaan pikemminkin tiedon tai mielenkiinnon puutetta.”

”Pieni paikkakunta, missä elää valitettavasti vahvana ”junttiasenne”. Naureskellaan ”homomaisille” tyypeille, transsukupuoliset ovat transuja, jne. Mietin, miten kävisi, jos yksikköön tulisi asiakkaaksi transsukupuolinen.”

”Kuulun itse seksuaaliseen vähemmistöön ja se on voimavara työyhteisössämme. Työpaikallani vallitsee arvot, jossa kaikkia ihmisiä kunnioitetaan.”

Ikääntyneiden asenteet ja suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan – ammattilaisten näkemys

Ammattilaisvastaajista 40 % oli kuullut ikääntyneiden asiakkaidensa puhuvan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä tai heihin liittyvistä asioista. Vastaajista 34 prosenttia arvioi keskusteluiden sävyä negatiiviseksi (arvot 1 ja 2), kun vain 8 prosenttia arvioi keskustelun sävyä positiiviseksi (arvot 4 ja 5). Lisäksi 24 prosenttia uskoi ikääntyneiden asiakkaidensa suhtautuvan sateenkaarisenioriin palveluissa huonosti tai erittäin huonosti ja joka kymmenes vastaaja oli nähnyt ikääntyneiden syrjivän, häiritsevän tai kohtelevan epäasiallisesti seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluvaa henkilöä.

Vastaajia pyydettiin avovastauksissa kertomaan, millaisia asioita he olivat kuulleet muiden ikääntyneiden sanovan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä:

”vähättelevää puhetta, naureskelua, neidittelyä yms. selän takana yleensä”

”Esimerkiksi presidentinvaalien alla toisen ehdokkaan nimittelyä ja vähättelyä seksuaalisuuteen perustellen.”

”Aina löytyy niitä, joille nämä asiat on vaikeita ymmärtää, mutta suurin osa ikääntyneistä suhtautuu asiaan elämän kirjoa ymmärtäen.”

”Nuoriin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin suhtaudutaan positiivisemmin kuin ikätoveri sateenkaarisenioreihin.”

Yhteenvetoa

Kysely osoitti ammattilaisten tiedontarpeet ja -puutteet seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta. Aiempienkin tutkimusten ja selvitysten valossa ammattilaiset eivät useinkaan ole saaneet koulutusta seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta, saati sateenkaarisenioreita koskettavista kysymyksistä. Asia tulisi ottaa vakavasti, jos tavoitteena on tarjota aidosti yhdenvertaisia palveluita kaikille ikääntyneille. Selvitysten mukaan myös sateenkaarisenioreilla on huolia liittyen ammattilaisten osaamiseen. Ikääntyneiden moninaisuuteen liittyvät kysymykset tulisikin sisällyttää sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelmien opetussuunnitelmiin. Myös työnantajien tulisi tarjota koulutusta henkilöstölleen teemoista, joka toimisi myös oivana keinona yhdenvertaisuuden edistämiseksi palveluissa.

Ammattilaisten näkemys siitä, että kaikkien asiakkaiden samanlainen kohtelu on yhdenvertaisuuden edistämistä, välittyi avovastauksista. Muodollisessa yhdenvertaisuudessa kaikkia kohdellaan sama tavalla. Tässä lähestymistavassa tullaan kuitenkin herkästi ohitetuksi ikääntyneiden erilaiset taustat, elämäntilanteet, tarpeet ja lähtökohdat. Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen ja toteutuminen vaatii joskus mukautettuja keinoja ja toimenpiteitä, jotta kaikille tullaan turvanneeksi pääsy palveluiden piiriin. Myös tosiasiallisen yhdenvertaisuuden periaatteet ja erilaisten lähtökohtien tunnistaminen näkyivät avovastauksissa ja osa vastaajista tunnisti sateenkaarisenioreita koskettavia erityispiirteitä.

Kysely vahvisti myös aiemmissa selvityksissä noussutta ilmiötä, jonka mukaan sateenkaarisenioreita, ja kaikenikäisiä sateenkaari-ihmisiä, seksualisoidaan. Seksualisoinnilla tarkoitetaan, että seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuolivähemmistöt nähdään pääasiallisesti seksuaalisuuteen tai seksielämään liittyvinä asioina (Valtonen & Hakola, 2016). Tämä ilmeni selvityksessä erityisesti seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden puheeksi ottamiseen liittyvissä avovastauksissa:

”Seksin harrastamisesta kotiutuksen yhteydessä puhutaan ja ohjataan, muttei seksuaaliseen suuntautumiseen puututa, ellei potilas ota sitä puheeksi.”

”Työssäni seksuaalisella suuntautumisella ei ole suurta vaikutusta. Se ei tavallaan liity mitenkään asioihin, joiden kanssa työskentelen. Monelle ikäihmiselle seksuaalisuus on mitä suurimmassa määrin yksityisasia eivätkä he halua edes puhua siitä tai halua mitenkään korostaa asiaa. En itsekään koe, että seksuaalisuuteni, sen toteuttamiseen tai siihen liittyvät asiat kuuluisivat kenellekään muulle kuin läheisilleni.”

Kun seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta katsellaan vain seksuaalisuuden ja seksin kautta, katoaa siitä kokonaan sosiaalinen ulottuvuus. Sosiaalinen ulottuvuus kuitenkin näyttäytyy sateenkaariseniorin elämänkulussa esimerkiksi erilaisina ihmissuhteina, elämänkokemuksissa ja historiassa, sukupuolen ilmaisussa ja omassa sukupuolikokemuksessa. Kyse on siis sosiaalisesta identiteetistä ja seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuolen moninaisuus ulottuukin laajalle ihmisen hyvinvointiin ja koko elämään. (Valtonen & Hakola, 2016)

Suomalaisen opinnäytetyön mukaan noin 30 prosenttia sateenkaarisenioreista on jättänyt palveluita käyttämättä syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun pelon vuoksi (N=103, Jalava, 2013). Tämän kyselyn valossa huoli ei ole turha, jos 15 prosenttia vastaajista arvioi, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluminen voi vaikuttaa negatiivisesti asiakkaan saamaan kohteluun, palveluun tai hoitoon ja 7 prosenttia vastaajista oli ollut mukana tai kuullut nykyisessä työyhteisössään tilanteesta, jossa työntekijä on syrjinyt, häirinnyt, tai kohdellut asiakasta epäasiallisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuulumisen vuoksi. Samanaikaisesti vain puolet vastaajista oli perehtynyt yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakeihin.

Jotta jokaiselle pystytään turvaamaan yhdenvertaiset ja turvalliset eläkevuodet, tulee sateenkaarisenioreiden pystyä luottamaan siihen, että heitä kohdellaan palveluissa yhdenvertaisesti, ihmisarvoisesti ja kunnioittavasti. Ammattilaiset kaipaavat – ja myös haluavat – lisää tietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta työnsä tueksi ja tähän tarpeeseen tulisi työnantajien ja oppilaitosten pyrkiä aktiivisesti vastaamaan. Tukea ja tietoa tarvitaan myös syrjintään puuttumiseen sekä asenneilmapiirin muutokseen.

Hankkeen toteuttama selvitys tuotti ainutlaatuista tietoa ikääntyneiden parissa työskentelevien ammattilaisten näkemyksistä, kokemuksista ja osaamisesta sateenkaarisenioreihin liittyen Pohjois-Pohjanmaan alueelta. Kyselyn tuloksia hyödynnetään hankkeen ammattilaisille suunnattujen koulutusten suunnittelussa sekä hankkeen kehittämistyössä.

Kehälinna Suvi, Väihkönen Laura ja Jansson Anu. Pohjoispohjanmaalaisten sote-ammattilaisten kokemuksia ja näkemyksiä sateenkaarisenioreihin liittyen. Sateenkaariseniorit näkyviksi -hanke, Vanhustyön keskusliitto, 2024.

Tutustu Sateenkaariseniorit näkyviksi -hankkeen toimintaan: www.vtkl.fi/sateenkaariseniorit