Ajankohtaista

Tuuli hiljaa henkäilee, aalto vapaa välkkyilee. Pikkulintu suruton, laulelee: nyt kevät on…

Kevät herättää luonnon ja meidät kaikki eloon. Väkevänä, vihreänä, äänekkäänä. Kukat puskevat mullasta, muuttolinnut saapuvat yksi toisensa jälkeen, ja pian omapuut, sireenit ja tuomet kukkivat. Kaikki tapahtuu kuten on aina vuoden kierrossa tapahtunut. Me suomalaiset olemme korona-aikana tunteneet kiitollisena luonnon lohdutuksen. Yksinäisyys ja eristyneisyys eivät ole tuntuneet niin pahalta, kun on saanut seurustella luonnon kanssa ja aistia sen tuoksuja, ääniä ja värejä. Kansallispuistot ja retkeily ovat kokeneet renessanssin.

Luonnon tuoma kokemus ja aistimus ovat meille jokaiselle erilaisia. Ei ole olemassa yhtä luontokokemusta. Siten jokaisen ikäihmisenkin kokemus luonnosta on yksilöllinen. Toiselle se voi olla aisteja avaavia kevään tuoksuja, toiselle omalla palstalla möyrimistä tai kukkien hoitoa. Joillekin samoilu metsässä voi olla se juttu. Jotkut kokevat hienoimmat elämyksensä oman lemmikkinsä kanssa. Monille vanhempien polvien ihmisille se on kosketusta omaan menneisyyteen ja oman sukupolven kulttuuriin – on se sitten agraariyhteiskuntaa, kalastusta tai jotain muuta. Luonto tuo hyvinvointia, se parantaa, lohduttaa, stimuloi aistejamme ja antaa sellaisia elämyksiä, mitä ei mistään muualta voi saada.

Korona-aikana monet ikäihmiset ovat olleet eristyksissä ja yksinäisyys on muuttunut vähäisten kontaktien myötä lohduttomaksi ja toimintakykykin on heikentynyt liikkumattomuudessa. Luonto ja me kanssaihmiset voimme auttaa. Me voimme mahdollistaa yhteyden luontoon niillä ikääntyneillä, jotka ovat liikuntarajoitteisia tai muuten eivät pääse itsenäisesti luonnon kanssa kosketuksiin. Kysy ikäihmiseltä, mitä luonto hänelle merkitsee ja mitä ja missä hän kokee hyvinvointia. Tee hyvä työ ja vie hänet hänen luontokokemustensa äärelle. Ikääntyneet ovat saaneet nyt koronarokotuksensa ja ulkona tartuntavaara on pieni.

Helsingin Yliopisto on aloittamassa Vanhustyön keskusliiton kanssa yhteistyössä RECETAS-nimisen EU-hankkeen, jonka tavoitteena Suomessa on saattaa ympärivuorokautisessa hoidossa asuvia vanhuksia luontokokemusten äärelle ja tuottaa heille hyvinvointia. Hanke on viisivuotinen ja siinä on mukana 11 maata.

Mikä on sinun sielunmaisemasi? Onko se meren saariston alati säissä muuttuvat rantakalliot, joita aallot piiskaavat tai hyväilevät? Vaiko turvallinen syliinsä sulkeva havumetsä, jossa kuusiäiti levittää isoja oksiaan? Entä sieltä korkealta kalliolta avautuva huikea kansallismaisema suomalaisille sinisille järville? Vaiko puuton kaira, jossa porot samoavat ikivanhoilla tuntureilla?

Minulle se on Pohjanmaan lakeus, jossa voi katsoa jokilaaksoa, viljavia peltoja ja latomerta pitkälle, pitkälle. Siellä vietin lapsuuteni kesät. Siellä näkee kauas ja mieli lepää.

Kaisu Pitkälä, professori, Helsingin Yliopisto

---