Vanhuus ei ala romahduksella

Vanheneminen koskettaa meitä kaikkia, mutta siitä puhutaan usein joko etäisesti, kielteisesti tai vitsailun kautta. Ryppyjä piilotellaan, ikää kartetaan, ja vanhuus esitetään elämänvaiheena, jota pitäisi lykätä. Tällainen puhetapa ei tee oikeutta todellisuudelle. Siksi on tärkeää pohtia, miten vanhenemisesta voisi kertoa avoimemmin, rehellisemmin ja inhimillisemmin.

Vanheneminen on prosessi, ei romahdus

Nuoremmille ihmisille vanheneminen saattaa näyttäytyä äkillisenä muutoksena: yhtenä päivänä ollaan nuoria, seuraavana vanhoja. Kun jäin eläkkeelle, tuntui kuin muuri olisi pystytetty työvuosien ja eläkeajan väliin, niin suuri ero yhteiskunnan asenteissa on työikäisiä ja eläkeläisiä kohtaan.

Todellisuudessa vanheneminen on hidas ja jatkuva prosessi, joka alkaa syntymästä ja jatkuu koko elämän. Osaaminen ja tekemisen into ei katoa työelämästä pois siirtymisen myötä.

Jokainen ikä tuo mukanaan sekä luopumista että uusia mahdollisuuksia. Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä menetetään, vaan myös siitä, mitä kertyy: kokemusta, näkökulmaa, kärsivällisyyttä ja usein syvempää itsetuntemusta. Kun ikääntymisestä puhutaan elämän mittaisena prosessina, se lakkaa olemasta “toisten ongelma”, ja muuttuu osaksi omaa elämänkaarta.

Rehellisyys ilman pelottelua

Moni vanhempi ihminen elää merkityksellistä, aktiivista ja tyytyväistä elämää – usein jopa vapautuneempaa kuin nuorempana. Ikääntyneenäkin voi opiskella ja oppia uutta, seurata maailmantapahtumia, olla utelias ja digiosaava, pukeutua muodikkaasti, seurata trendejä sekä toteuttaa omia unelmia ja tavoitteita. Ikä yksin ei rajoita tekemistä.

Vanhenemiseen liittyy kiistatta myös fyysisiä muutoksia, sairauksia ja toimintakyvyn heikkenemistä. Näistä ei pidä vaieta tai silotella todellisuutta. Samalla on tarpeen välttää yksipuolista ongelmakeskeisyyttä. Jos kuullaan vain tarinoita kivusta, yksinäisyydestä ja luopumisesta, tulevaisuus alkaa huolettaa.

Ikääntymisen lukutaitoa tulisi edistää myös ikääntyneitten keskuudessa. Seniorit tarvitsevat lisää tietoa vanhenemisesta ja uusia tapoja kertoa kiinnostavalla tavalla omasta tilanteestaan. Lisäksi kaivataan tilaisuuksia, joissa pääsee vaikuttamaan ja tuomaan julki elämänvaihettaan.

Monimuotoinen vanhuus

Yksi suurimmista virheistä vanhenemisesta puhuttaessa on yleistys. Ikääntyneet nähdään helposti yhtenäisenä ryhmänä, vaikka todellisuudessa vanhuus on äärimmäisen monimuotoinen elämänvaihe. Eläkeikäisten ikähaarukka on noin 40 vuotta.

Nuoremmille sukupolville on tarpeellista välittää ajatus siitä, ettei ikä yksin määrittele ihmistä. Persoonallisuus, elämäntilanne, terveys ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat paljon enemmän siihen, millaista elämä on tietyssä iässä.

Vanheneminen suhteessa yhteiskuntaan

Vanhenemisesta kertominen eteenpäin ei ole vain yksilötason asia. Yhteiskunnallakin on vastuunsa: arvostetaanko kokemusta, annetaanko tilaa eri-ikäisille ja rakennetaanko ikämyönteistä yhteiskuntaa, jossa vanhuus on oleellinen osa ihmiselämää. Työelämän joustavuudesta, hoivasta ja vastuusta toisistamme tulisi myös keskustella avoimesti. Kun vanheneminen nähdään yhteisenä asiana, se ei tunnu uhkalta vaan haasteelta, johon voidaan yhdessä vastata.

Kohtaamiset ja tarinat

Ehkä merkittävin tapa kertoa vanhenemisesta on kohtaaminen. Kun kuulee vanhempien ihmisten omia tarinoita – valinnoista, iloista, unelmista, epäonnistumisista ja katumuksista – vanheneminen muuttuu abstraktista käsitteestä eläväksi todellisuudeksi. Elämä harvoin kulkee suoraa tietä, eikä täydellistä hetkeä ole olemassa – ne ovat silti erottamaton osa elämäntarinaa. On tärkeää, että tavalliset eläkeläiset pääsevät ääneen, informointia ei pidä jättää pelkästään seniorijulkkiksille. Vanheneminen ei ole epäonnistuminen, vaan seurausta siitä, että on elänyt.

Lopuksi

Vanhenemisesta kertominen nuoremmille sukupolville vaatii rohkeutta luopua stereotypioista ja nostaa esiin positiivisia puolia. Kun vanheneminen esitetään luonnollisena, vaihtelevana ja merkityksellisenä osana elämää, tulevaisuuteen aletaan suhtautua uteliaasti ja hyväksyvästi, vanhuus alkaa kiehtoa uudella tavalla.