Ajankohtaista

Väestö ikääntyy ja kotihoidon asiakasmäärät kasvavat. Aiempaa huonokuntoisempia ja palveluita enemmän tarvitsevia asiakkaita kotiutetaan yhä nopeammin sairaalasta ja kuntoutus keskittyy entistä enemmän kotiin. (1) Tällöin kasvaa myös ergonomisten ratkaisujen merkitys. Kotihoidossa ergonomiaa voidaan tarkastella niin asiakkaan kuin työntekijänkin näkökulmasta ja tarkoituksena on hyödyntää ikääntyneen asiakkaan voimavaroja, jolloin ne täytyy myös tunnistaa ─ riskien lisäksi.

Ergonomia voidaan ajatella tutkimuksena, tapana ajatella tai toimintana käytännössä. Ergonomia mahdollistaa sen, että toiminta voidaan sopeuttaa ihmiselle sopivaksi, turvalliseksi, tehokkaaksi ja terveyttä edistäväksi. Ergonomia koostuu fyysisestä, kognitiivisesta ja organisatorisesta ergonomiasta. Fyysinen ergonomia on fyysiseen ympäristöön, käytettäviin välineisiin ja menetelmiin keskittymistä, kognitiivinen ergonomia on käytössä olevien järjestelmien ja ohjelmien, sekä tiedon esittämisen ratkaisuja, ja organisatorisessa ergonomiassa ollaan kiinnostuneita mm. työajan suunnittelusta ja yhteistyöstä. (2) Ergonominen avustaminen on käsite, jonka avulla hoitotyötä voi tarkastella asiakkaan kuntoutumisen ja hoitajan työturvallisuuden näkökulmasta. Asiakkaan avustaminen ergonomisesti on osa kuntouttavaa hoitotyötä.  Sen ytimessä on asiakkaan ja hoitajan yhteistyö, mutta siihen liittyvät myös toiminta, ympäristö ja apuvälineet. Tarkoituksena on löytää keinoja arjen toimintaan niin, että kaikki nämä osa-alueet ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ja toiminta on vaaratonta ja terveyttä tukevaa sekä hoitajalle että asiakkaalle. (3)

Voimavarojen ja riskien tunnistaminen ─ menetelmät ergonomian arvioinnin apuna

Kuntouttavassa hoitotyössä hyödynnetään asiakkaan voimavaroja ja vuorovaikutus on aktivoivaa. Avustustapaa valittaessa toimitaan asiakaslähtöisesti ja otetaan huomioon hoidon ja kuntoutumisen tavoitteet (4), sekä hoitajille turvalliset työtavat. Haasteet kotihoidon ergonomiassa liittyvät yksilön ominaisuuksiin, tehtävien luonteeseen ja aikaresursseihin, käytössä oleviin työvälineisiin, toimintaympäristöön sekä organisaation toimintakulttuuriin. Hoitajien tulee mukautua nopeasti työvoiman vähyyteen ja tiedonkulun puutteisiin, kuitenkin työnsä tehokkuutta ja vaikuttavuutta samanaikaisesti lisäten. Tämä heijastuu työn henkiseen kuormittavuuteen, joka taas ergonomian näkökulmasta vähentää asiakkaan osallisuutta ja turvallisuutta, sekä lisää riskiä hoitajan fyysiselle kuormitukselle. (5)

Jotta riskejä voitaisiin hallita, ne tulee arvioida. Asiakkaan toimintakyvyn ja työturvallisuuden arvioinnin tulisi olla ergonomisen avustamisen perusta. Ergonomisen työskentelyn riskitilanteita kotihoidossa luovat tilan puute, matalat vuoteet, pukeutumistilanteet, asiakkaan avustaminen lattialta tai vuoteessa makuulta istumaan, avustaminen istumasta seisomaan tai pyörätuoliin. (6) Työntekijät, joiden työpäivään sisältyy suuria määriä siirtotilanteita ja peseytymisessä ja pukeutumisessa avustamista, ovat suurimmassa riskissä saada tuki- ja liikuntaelimistön vammoja (7). Nämä tilanteet on todettu myös fysiologisesti kuormittaviksi (8). Apuvälineiden käyttö ja ”ei nostoja” -toimintatavat ovat vaikuttaneet positiivisesti kotihoidon työntekijöiden jaksamiseen ja vähentäneet työhön liittyviä loukkaantumisia (9,10). Asiakkaan kodissa fyysinen ympäristö ei ole työntekijän hallinnassa ja siellä työskennellään pääsääntöisesti yksin ilman kollegan apua. Koti toimintaympäristönä on haastava isompien apuvälineiden käytölle, mutta esimerkiksi wc-istuimen korotukset ja suihkutuolit ovat yleisessä käytössä. Riskien tunnistamista ja työnsuunnittelua tulisi parantaa niin, että kuormitus jakautuu tasaisemmin työntekijöiden kesken asiakkaiden avustettavuuden mukaan. (7)

Yhtenäisinä toimintakyvyn mittareina kotihoidossa voidaan hyödyntää RAVA-, FIM- ja RAI-mittareita (3). RAVA koostuu kahdestatoista kysymyksestä, joiden avulla arvioidaan yli 65-vuotiaiden pärjäämistä päivittäisissä toiminnoissa ja asiakkaan muuta tilaa. Arvioitavia toimintoja ovat mm. näkökyky, liikkuminen, syöminen, peseytyminen ja muistitoiminnot. RAVA-mittarin ohella suositellaan käytettäväksi Mini Mental State Examination-testiä (MMSE) ja geriatrista depressioasteikkoa (GDS). (11) RAI-mittari arvioi asiakkaan toimintakykyä laajasti niin päivittäisten toimintojen, terveydentilan kuin voimavarojenkin osalta. RAI muodostuu ydinkysymyksistä ja palvelutyyppikohtaisista kysymyksistä, jotka on kohdennettu myös kotihoitoon. (12)  FIM on toimintakyvyn ja avun tarpeen mittari. Se arvioi motorista ja kognitiivista toimintakykyä, keskeisimpien päivittäisten toimintojen onnistumista ja avustajan tarvetta. (13)  Toimintakyvyn arvioinnin on tarkoitus tuoda esille asiakkaan voimavarat puutteiden sijaan ja näin voidaan tunnistaa myös keinoja tukea kotona asumista (14).

Myös avustustehtävien kuormittavuuteen on kehitetty arviointimenetelmiä. Potilassiirtojen kuormittavuuden arviointimenetelmä, ns. Karhulan menetelmä, koostuu työntekijän havainnoinnista ja haastattelusta. Havainnoitavia kohteita ovat mm. työtilan ympäristöolot ja ominaisuudet, potilasnostimet, siirtoetäisyys ja -korkeus, kehon kuormitus ja siirron sujuvuus. Työntekijää haastatellaan mm. saamastaan ohjauksesta, vaikutusmahdollisuuksista ja potilassiirtojen kuormittavuudesta. (15)

TilThermometer-menetelmässä asiakas luokitellaan yhteen viidestä luokasta A-E. A-luokka kuvaa asiakkaan omatoimiseksi päivittäisissä toiminnoissa ja liikkumisessa, B-luokassa asiakas on osittain avustettava ja liikkumisen apuväline on käytössä. C-luokka kuvaa asiakkaan olevan osittain avustettava, D-luokassa asiakas on täysin avustettava, mutta istuu pyörätuolissa. E-luokassa asiakas on kuvattu täysin avustettavaksi vuodepotilaaksi. TilThermometerin luokituksen avulla voidaan tunnistaa fyysisen kuormituksen riskejä hoitolaitoksissa ja määritellä avustustehtävissä tarvittavien apuvälineiden tarvetta. (16) Hoitotyön fyysisten riskien hallintamallissa suunnitellaan toimintalinjat riskienhallintaan, toteutuksen seurantaan, varmistetaan henkilökunnan osaaminen, mm. avustamisen periaatteet ja niiden kirjaaminen sekä nimetään ergonomiavastaavat (4).

Liikkumisen ja toiminnan tukeminen asiakaslähtöisesti

Perusta asiakaslähtöisyydelle on se, että asiakas on ainutlaatuinen ja autonominen. Sen ymmärtämisen lisäksi asiakaslähtöiseen työskentelytapaan liittyy myös luottamus, osallisuuden tukeminen, kunnioitus, valinnan mahdollisuus ja voimaantuminen.  (17) Ihmisen arki koostuu eri toiminnoista, joita tehdään eri motorisin ja sensorisin valmiuksin, eri tarkoituksista, eri tilanteissa, kiinnostuksen ja motivaation ohjaamana. Yksilön toiminnallinen suoriutuminen, toiminnallisuus, muodostuu ihmisen, toiminnan ja ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta ja nämä kaikki osa-alueet ovat riippuvaisia toisistaan. (17) Positiivisella ilmapiirillä ja asiakkaan rohkaisulla voidaan luoda ympäristö, joka vaikuttaa asiakkaan asenteeseen ja yhteistyöhalukkuuteen kotihoidossa, jolloin on mahdollisuus alentaa loukkaantumisen riskiä. (18) Aluksi arvioidaan, mitä asiakas pystyy tekemään, ja sen jälkeen avustetaan häntä hyödyntämään jäljellä olevia voimavaroja osallistua toimintaan (16). Toisen kehon liikkumisen ohjaamisen ja avustamisen edellytys on oman kehon liikkumisen hahmottaminen. Erilaisia menetelmiä siirtymisten avustamiseen on kehitetty 1990-luvulta saakka. Näille yhteistä on asiakkaan aktivointi, voimavarojen ja perusliikkumisen tukeminen. (16) Suuri merkitys on myös toimintakyvyn kirjaamisella, sillä usein työntekijän täytyy itse selvittää asiakkaan kunto, voimavarat, toiveet ja rajoitteet. Tärkeitä asioita siirtymistilanteissa ovat asiakkaan raajojen lihasvoimat ja nivelten liikkuvuus, tasapaino ja ylipäätään se, kantavatko alaraajat kehon painon. Erityisesti uudet työntekijät voivat puutteellisen kirjaamisen takia joutua riskialttiisiin tilanteisiin. (16)

Turvallisiin siirtymisiin ja ergonomisiin ratkaisuihin liittyy motorinen oppiminen niin asiakkaan kuin työntekijän kannalta. Asiakkaalle voidaan esimerkiksi ohjata uusi tapa siirtyä, jotta avustaminen olisi ergonomisempaa hoitajalle. Tilanteessa täytyy ottaa huomioon asiakkaan motorisen oppimisen vaihe, tapa ohjata, siirtovaikutus ja palautteen anto. Motorinen oppiminen toiminnassa voi olla jonkun suorituksen parantumista tai sen siirtymistä uuteen ympäristöön (19), esimerkiksi silloin kun asiakas siirtyy vuodeosastolta kotiin.  Asiakkaan kotiutuessa tulee huomioida useita asioita, jotta kotiutuminen olisi sujuvaa ja turvallista. Esimerkiksi asiakkaan mahdollisuuksia toimia kotiympäristössä ja apuvälineiden tarvetta on arvioitava jo ennen asiakkaan siirtymistä kotiin. Edellytys kaikkien osa-alueiden huomioimiseen on moniammatillisuus. (20) Arkikuntoutuksella (reablement) tuetaan moniammatillisesti kotona asuvia tuen tarpeessa olevia ikääntyneitä, joilla on kohonnut riski toimintakyvyn heikkenemiseen.  Tarkoituksena ei ole ratkaista tiettyä terveydellistä pulmaa vaan tukea asiakasta palauttamaan luottamusta itseensä ja toiminnallisia valmiuksia arjessaan esimerkiksi sairaalajakson jälkeen. (21) Moniammatillinen työskentely tuo osaamisen yhteen. Keskiössä on niin asiakkaan kuin kotihoidon työntekijöiden hyvinvoinnin näkökulmasta ympäristön asettamien riskien minimointi ja ympäristön mahdollisuuksien tunnistaminen sekä ergonomisen avustamisen arvioinnin ja tukemisen lisäksi asiakkaan toimintakyvyn tukeminen; asiakkaan voimavarojen tunnistaminen ja hyödyntäminen sekä voimaannuttaminen toiminnallisuuteen. Tämä on eri kuntoutuksen ammattiryhmien osaamisen ydintä.

Kirjoittajat:

Mirka Marku, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, Turun ammattikorkeakoulu
Leena Tamminen-Peter, FT, työfysioterapeutti, Ergosolutions BC Oy
Kati Kulju, fysioterapeutti, TtT, lehtori, Turun ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

1. 1. Hammar, T. & Kehusmaa, S. 2018. 8 faktaa vanhuspalvelujen tilasta. THL-terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Viitattu 11.11.2020
   2. Launis, M. & Lehtelä, J. 2011. Ergonomia. Helsinki: Työterveyslaitos.
   3. Fagerström, V. 2013. Asukkaan ergonomisen avustamisen kehittäminen hoitotyössä -monitasoinen kontrolloitu interventiotutkimus vanhustenhuollossa. Viitattu 9.12.2020
   4. Tamminen-Peter, L.; Moilanen, A. & Fagerström, V. 2015. Fyysisten riskien hallintamalli hoitoalalla. Helsinki: Työterveyslaitos.
   5. Or, C.; Valdez, R.; Casper, G.; Carayon, P.; Burke, L.; Brennan, P. & Karsh, B-T. 2009. Human factors and ergonomics in home care: Current concerns and future considerations for health information technology. Work. Issue 33, 201-209.
   6. Tamminen-Peter, L. 2015. ErgocareBank – Ergonomisia ratkaisuja sosiaali- ja terveyshuoltoon. Riskin arviointi ja ympäristön vaatimukset. Viitattu 24.2.2021
   7. Czuba, L.; Sommerich, C. & Lavender, S. 2012. Ergonomic and safety risk factors in home health care: Exploration and assessment of alternative interventions. Work. Vol 42, No 3, 341-353.
   8. Nuikka, M-L. 2002. Sairaanhoitajien kuormittuminen hoitotilanteissa. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto: Hoitotieteen laitos. Viitattu 24.2.2021
   9. Nelson, A. & Baptiste, A. 2004. Evidence-Based Practices for Safe Patient Handling and Movement. Online Journals of Issues in Nursing. Vol 9, No 3. Viitattu 24.2.2021
   10. Waters, T.; Collins, J.; Galinsky, T. & Caruso, C. 2006. NIOSH research efforts to prevent musculoskeletal dirorders in the healthcare industry. Orthopedic nursing. Vol 25, No 6. Viitattu 24.2.2021
   11. Autio, T. 2012. RAVA™ -mittari. TOIMIA-tietokanta. Viitattu 15.12.2020 https://www.terveysportti.fi/dtk/tmi/koti > RAVA™-mittari
   12. Havulinna, S. 2019. RAI-järjestelmän yleiskuvaus. TOIMIA-tietokanta. Viitattu 15.12.2020 https://www.terveysportti.fi/dtk/tmi/koti > RAI-järjestelmän yleiskuvaus
   13. Karttunen, A. & Valkeinen, H. 2019. FIM®-toimintakyvyn ja avuntarpeen mittari. TOIMIA-tietokanta. Viitattu 15.12.2020 https://www.terveysportti.fi/dtk/tmi/koti > FIM®-toimintakyvyn ja avuntarpeen mittari
   14. Finne-Soveri, H.; Äijö, M.; Tolonen, E.; Rehula, P.; Vähäkangas, P.; Patronen, M.; Autio, T.; Haimi-Liikkanen, S. & Havulinna, S. 2020. Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn mittaaminen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä. TOIMIA-suositukset. Viitattu 24.2.2021
   15. Karhula, K., Rönnholm, T. & Sjögren, T. 2007. Potilassiirtojen kuormittavuuden arviointimenetelmä. Tampere: Työsuojeluhallinto
   16. Tamminen-Peter, L. & Wickström, G. 2014. Potilassiirrot. Taitava avustaja aktivoi ja auttaa. Helsinki: Työterveyslaitos.
   17. Hautala, T.; Hämäläinen, T.; Mäkelä, L. & Rusi-Pyykönen, M. 2013. Toiminnan voimaa -Toimintaterapia käytännössä. Helsinki: Edita.
   18. Love, M.; Tendick-Matesanz, F.; Thomason, J.; Carter, D.; Glassman, M. & Zanoni, J. 2017. “Then They Trust You…”: Managing Ergonomics in Home Care. A Journal of Environmental and Occupational Health Policy. Vol 27, No 2, 225-245.
   19. Kauranen, K. 2011. Motoriikan säätely ja motorinen oppiminen. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura.
   20. Carman, E-M.; Fray, M. & Waterson, P. 2021. Facilitators and barriers of care transitions – Comparing the perspectives of hospital and community healthcare staff. Applied Ergonomics. Issue 93.
   21. Cochrane, A.; Furlong, M.; McGilloway, S.; Molloy, D. E.; Stevenson, M. & Donnelly, M. 2016. Time-limited home-care reablement services for maintaining and improving the functional independence of older adults. Cochrane Database of Systematic Reviews. Issue 10, Art. no CD010825.