Helena Tapper
Pohdiskelin jonkin aikaa, mikä on täyttä elämää, täyttä elämää yli 70-vuotiaana. Käteeni osui muutama vuosi sitten Espanjan lomallani kirjahyllyssä tutkimus yli 100-vuotiaiden Okinawan lähellä asuvien japanilaisten pitkän iän salaisuudesta. Tutkijat vierailivat kylässä ja haastattelivat näitä ikäihmisiä. Kiteytettynä korkean iän salaisuuden syyt olivat seuraavat: joka aamu he aloittavat päivän kiittämällä auringon noususta ja rauhoittavat aamuhetken. Usein aamu alkaa juomalla vihreää tai muuta yrttiteetä. Monet heistä asuvat yksin, mutta viettävät joka päivä aikaa yhdessä. He syövät terveellisesti pääosin kasvis- ja kalaruokaa. Päivittäin he tekevät fyysisiä harjoituksia, joko arkisia askareita tai joogaa tai muuta fyysistä harjoitusta. Pelit ovat heille tärkeitä siten, että heillä on hauskaa. He pelaavat pelejä tai pitävät tietokilpailuja. Ja viettävät aikaa ulkona useita tunteja päivässä. He kuuluvat ns.”sinisten vyöhykkeiden” väestöön. Näitä vyöhykkeitä on eri puolilla maailmaa: Okinawa Japanissa, Ikaria Kreikassa, Sardinia Italiassa, Nicoya Costa Ricassa ja Loma Linda Kaliforniassa. Näissä paikoissa ilmasto on lämmin ja paljon auringon valoa. Meillä valoa ja lämpöä on puolet vuodesta, mikä vaikuttaa meihin.
Tästä tutkimuksesta sain ajatuksen katsoa omaa elämääni yli 70-vuotiaana naisena Suomessa. Tosin tuossa tutkimuksessa tarkasteltiin pitkän iän syitä, minkä tulkitsen myös täydeksi elämäksi. Minulle täyttä elämää merkitsee, että herään rauhallisena ja tyytyväisenä arkeeni. Pyrin joka päivä rauhoittamaan aamuni esimerkiksi istumalla kuistilla ja katselemalla luontoa, maisemaa, samalla kun syön aamiaisen, johon kuuluu olennaisesti kahvi. Tämä on mahdollista lähes puolet vuodesta, kun aurinko valaisee ja lämmittää kuistin. Pyrin lopettamaan aamuisen sähköpostien ja sosiaalisen median katselun. En ole siinä onnistunut, mutta harjoittelen somen selailun vähentämistä.
Yksinolo voi olla haaste. Koen olevani onnekas: vaikka asun pääosan vuodesta yksin, minulla on puoliso, jonka kanssa vietän paljon aikaa päivittäin ja kesät asumme pääosin yhdessä. Minulle ja meille hyvää elämää oli viime kesä: meillä oli paljon kesävieraita ja he viipyivät luonamme useita päiviä. Olen pitänyt ikään kuin B & B:tä, ja nauttinut siitä. Aamuisin olen tarjoillut aamiaisen, olemme jutelleet suurista ja pienistä asioista ja puuhastellet yhdessä, tehneet retkiä ja päättäneet päivän yhteisellä aterialla viinilasin ääressä. Meillä oli useita ammattimuusikoiden konsertteja pihapiirissä. Tämä on tuonut minulle paljon iloa.
Olen viettänyt aikaa luonnossa ja puuhastellut ulkona useita tunteja päivässä, ja kesän säät ovat suosineet tätä. Pidän uinnista ja olen uinut paljon. Olen siirtynyt jo kauan sitten kasvisruokaan ja kalaan.
Terveys ei ole itsestään selvyys ja siitä pitää huolehtia. Tästä minua muistutti pitkään jatkunut keuhkoputkentulehdus ja siitä johtunut väsymys. Kaikki voi myös muuttua hetkessä. Kaaduin purjeveneessä ja löin pääni veneen hytin portaiden reunaan. Selvisin onneksi lievällä aivotärähdyksellä ja pääni kuvattiin. Onneksi kaikki on hyvin. Minun terveysongelmani on huonosti nukkuminen. Herään usein aamulla väsyneenä. Mutta kun talossa nukkuu useita ihmisiä, nukun paremmin.
Täyttä elämää on jokaisen oma elämä. Jokainen meistä tarvitsee yhteisöä. Tässä kylässäni ihmiset auttavat toisiaan. Tapaamme ajoittain ja juomme kahvia tai tapaamme sattumoisin. Mutta perusajatus on se, että pidämme huolta toisistamme, suomalaiseen tapaan. Tärkeä osa täydessä elämässäni on hyvä suhde puolisooni ja omaan perheeseen. Perhe on mielestäni edelleen oman elämän ja yhteiskunnan perusta. Jos perheet voivat hyvin, myös yhteiskunta voi hyvin. Hyvinvointivaltio tarjoaa meille turvaa silloin, kun itse emme selviydy. Nykyisin hyvinvointiyhteiskunta on vaarassa. Pitäkäämme huolta toisistamme, niin voimme hyvin.
Kirjoittaja
Helena Tapper s.1951
Koulutukseltaan Valt.tri, MMM. Aiemmin työskennellyt: kehitysyhteistyöasiantuntija: innovaatiotoiminta, koulutus ja ICT; afrikkalaisten naisyrittäjien mentori; yliopiston lehtori.
Luottamustehtäviä: Kivennapaseuran hallituksen jäsen, Kivennavan Ahjärveläiset ry:n varapuheenjohtaja.
Harrastaa kuntosalia, uintia, puutarhanhoitoa ja kirjoittamista.
Motto: Tuleen ei saa jäädä makaamaan.