Helena Hiila O’Brien

Hyvä kaukainen ystävä, tai voit olla lähelläkin. En tunne sinua. Miksi sitten haluan olla tukenasi tässä vanhenemisen ryteikössä? Olemme toki monessa suhteessa erilaisia. Eläkeläiset eivät ole yhtenäinen massa, vaan samalla tavalla kuin muutkin ihmiset keskenään erilaisia. Mutta on meillä yhteistäkin, oletko sinäkin kiitollinen eletystä elämästä? Aina ei ollut helppoa, mutta monesti hauskaa ja ylipäänsä mielenkiintoista. Mutta samanaikaisesti kiitollisen mielen kanssa sinuakin huolestuttaa ja suoranaisesti pelottaa?

Oletko sinäkin elänyt suhteellisen aktiivista elämää, ulkoillut, pitänyt huolta kunnostasi, mutta nyt et oikein uskalla lähteä kodistasi, ainakaan talvella? Entäpä jos kaadut liukkaalla kadulla, kun aurattuna on vain ajotiet etkä halua tulla autojen yliajamaksi? Tai et vain uskalla yksin, kun ei tiedä kuinka pitkälle jaksat. Yllättävän moni paikka on korkeiden portaiden päässä. Liukuportaat ovat korjattavina ties monennettako kuukautta. Ehkä niistä vastaava ajatteli olevansa kansanterveydelle hyödyksi, kun panee ihmiset nousemaan omin jaloin. Se vain, että kaatumista pelkäävät eivät uskalla nousta, eivätkä nivelrikkoiset pysty laskeutumaan.

Olet varmaan jo tottunut siihen, että kukaan ei bussissa tarjoa paikkaansa. Ulkomailla käydessäsi ihmettelet, kun nuoret automaattisesti nousevat, kun joku vanhempi ihminen tulee bussiin tai junaan. Ei meillä, mikäs pakko se vanhuksen on tunkea liikennevälineeseen, pysyköön kotonaan.

Tunnetko sinäkin itsesi ihan idiootiksi, kun yrität tilata vastaanottoaikaa terveyskeskuksesta? Toivottavasti sinulla on älypuhelin. Toivottavasti osut näppäimille, kun robotti pyytää painamaan, yksi, jos haluat peruuttaa ajan, kaksi, jos tarvitset kiireellistä aikaa, ja kolme, jos soitat ihan muuten vaan. Toivottavasti sinulla ei sinä päivänä ole mitään tärkeää tekemistä, että joudat odottamaan takaisinsoittoa, vaikka iltaan asti. Mene vaan vessaan, jos tarve vaatii, parempi vastata sieltä kuin ei vastata ollenkaan. He eivät soita uudestaan.

Jos kuitenkin joku soitti, rauhoita mielesi, että osaisit vastata oikein hoidontarpeen arviointikyselyyn. Muistathan sotutunnuksesi, ilman sitä peli on menetetty jo alkuunsa. Vastaa lyhyesti esitettyihin kysymyksiin. Älä missään nimessä ala vähättelemään vaivojasi, äläkä ainakaan sano, että etköhän sinä pärjää. Mieluummin liioittele hieman. Jos selviät testistä, voit päästä tapaamaan lääkäriä korkeintaan kolmen kuukauden päähän. Olihan sinulla esillä kynä ja paperia, että voit panna muistiin vastaanottoajan?

Kun sitten pääset lääkärin vastaanotolle, olet kiitollinen, että hän ottaakin vaivasi vakavasti, voi jopa määrätä laboratoriotutkimuksiin. Ja jopa erikoissairaanhoidon poliklinikalle. Sinua jännittää, ehkä pelottaakin, mutta suureksi yllätykseksesi, siellä sinua kohdellaan ystävällisesti ja asiantuntevasti. Puhkeat kiitollisuudesta melkein kyyneliin ja hetken mietit, pitäisikö ihan kirjoittaa yleisönosastoon siitä, miten hyvin sinua kohdeltiin. Mieti kuitenkin vielä, pitäisihän hyvän hoidon olla itsestäänselvyys.

Tiedäthän, että pankkiasiat hoituvat näppärästi netissä. Onhan sinulla tietokone tai vähintään älypuhelin? Ja pankkikortti. Etkö oikein uskalla käyttää sitä? Silloin ei auta kuin käyttää käteistä. Voit tilata asiointiajan pankistasi muutaman viikon päähän. Jos tarvitset rahaa nopeammin, menet vain jonoon. Helsingissä Nordealla on yksi ja Osuuspankilla peräti kaksi pankkia, jossa voi asioida ilman ajanvarausta. Älä pelkää jonon pituutta, nykyään voi jonottaa sisätiloissa mikä on valtava parannus. Älä turhaan muistele niitä vanhoja aikoja, jolloin pankkiasioita pystyi hoitamaan yksinkertaisesti pankin auki ollessa. Muistathan, että silloin jo rikas pankin omistaja totesi, että asiakkaat eivät tuo pankille muuta kuin hiekkaa kengissään.

Pelottaako sinuakin, miten selviät, kun ikää karttuu ja henkiset ja fyysiset voimat vähenevät? Olet varmaan tietoinen, että nyt Suomessa pannaan taloutta kuntoon. Vanhuksille ei enää löydy hoitopaikkaa eikä voi luottaa siihen, että jokainen saisi hyvän vanhuuden. Mutta, jos olet varakas, niin onnittelen! Voit ostaa hyvää hoitoa vaikka Villa Vuosaaresta, 8500 euroa/kk. Eikö eläke riitä? Voin lohduttaa, että harvalla riittää. Silloin pitää vain sinnitellä kotona, kotisairaanhoitaja tai joku muu hyvinvointialueen henkilö käy muutaman kerran vilkaisemassa vointiasi.

Onnittelen, jos sinulla on lapsia, jotka auttavat hoitoviidakossa. Niinhän me luulimme, että hyvinvointiyhteiskunnassa vanhusten hoivaa ei enää panna lasten harteille. Mutta, kuten suomalainen sananlasku niin oivaltavasti toteaa, luulo ei ole tiedon väärti.

Tässä pikku pamfletissa käsitellään kaikkia edellä mainittuja asioita ja monia muita. Et siis ole yksin muistoinesi, toiveinesi, tai huolinesi. Monesta olemme selvinneet, eihän elämä ole ollut kuin silkkiä kenellekään. Tarkoitus on yhdessä vastustaa tätä nykymeininkiä, joka tuntuu tietävän kaiken hinnan, liian kallis, mutta ei anna arvoa millekään, ei etenkään inhimillistä. Käynnistetään keskustelu, vaaditaan muutosta.

Vaadimme sitä, että meitä vanhenevia ihmisiä kohdellaan täysivaltaisina kansalaisina, joilla on oikeus tarvitsemiinsa palveluihin. Vuosikymmenien työpanos ja verot oikeuttavat, että nyt palvelutarpeistamme huolehditaan. Maksammehan me eläkkeistämmekin aimo summan veroa. Vaadimme, että meidän mielipiteillämme on merkitystä. Kymmenet vuodet elettyä elämää antaa tietopohjan, jota nuorempien on syytä arvostaa. Ihan oman etunsakin vuoksi. Hekin vanhenevat. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Kirjoittaja

Helena Hiila-O´Brien s.1949

Koulutukseltaan VTM, EMRA. Työskennellyt Väestöliiton toimitusjohtajana, sitä ennen Kehitysvammaliiton toiminnanjohtajana, sekä eri tehtävissä sosiaalihallituksessa ja sosiaali- ja terveysministeriössä.

Luottamustehtäviä: Nykyiset: Eläkeliiton Helsingin yhdistyksen hallituksen jäsen, VARMA työeläkeyhtiön eläkkeensaajien neuvottelukunnan jäsen.

Harrastaa lukemista, kirjoittamista, vesijuoksua ja brittisarjojen seuraamista.

Motto: Aina kannattaa yrittää!