Ajankohtaista

Taloudellistettua vanhushoivaa

Vanha ihminen ruokapöydässä juomalasi kädessä katsoo hoitajaa. Hoitaja kumartuneena henkilön ylle ja pitää kättä olkapäällä.

Yhä suuremmasta osasta ihmisten elämää on alettu puhua talouden termein. Puhetavat ohjaavat toimintaa, ja hoivaakin on taloudellistettu, muokattu markkinatapaiseksi talouden toiminnaksi. Hoiva on yhä enemmän investointeja, tuloksia, voittoja tappioita ja mittarein mitattua toimintaa.

Hoiva on apua ja tukea silloin, kun sitä tarvitsee selvitäkseen tavallisista arjen toimista. Hoiva voidaan mieltää kahden ihmisen väliseksi yksityiseksi asiaksi, mitä se ei ole. Suomessa voi saada omaishoidon tukea tai hakea lyhytaikaista vapaata iäkkään läheisen hoivan vuoksi. Hoivaa tarvitseva ikääntynyt voi hakea hoitotukea tai erilaisia palveluita, kuten kotihoitoa tai asumuspalveluita. Hoiva on siis osa yhteiskuntaa ja se on politisoitunut, eli sitä määritellään ja ohjataan politiikan keinoin, kuten lakien ja hyvän ikääntymisen laatukriteereiden myötä.

Hoivasta puhutaan talouden termein

Viime vuosikymmeninä hoivapolitiikassa on korostunut talouden ulottuvuus ja väitteet, joiden mukaan hoivaan ei ole varaa väestön ikääntymisen vuoksi. Hoivapalveluita myös kilpailutetaan ja myydään markkinoilla tai vaaditaan tehokkaampaa hoivan tuottamista ja tehokkuuden mittaamista erilaisin mittarein. Kyse on taloudellistamisesta eli siitä, että aiemmin taloudesta erillään olevat elämänalueet määritellään osaksi taloutta. Tällöin aletaan käyttää talouden termejä kuten investointi, sijoittaminen ja pääoma.

Taloudellistettaessa pyritään kyseistä elämänaluetta muuttamaan talouden logiikan mukaiseksi, jolloin asioita muutetaan numeerisiksi, mitattaviksi, vertailtaviksi, kilpailutettaviksi, ostettaviksi ja myytäviksi. Taloudellistamisen myötä hoivasta on tehty yhä enemmän talouden ja markkinoiden toimintaa.

Hoiva on ihmissuhde

Markkinoilla toiminta perustuu vaihtoon ja vaihdettavan hyödykkeen arvoon markkinoilla. Hoiva on kuitenkin aina ihmissuhde, oli kyse sitten ammattilaisten tekemästä hoivatyöstä tai omaishoivasta. Hoiva ja hoivan tarpeet eivät taivu markkinoiden logiikkaan, koska hoiva on yksilön tarpeisiin liittyvää, se on tilanteittain muuttuvaa ja sen arvoa on vaikea määrittää rahassa.

Hoivaa tarvitsevan ihmisen tarpeet vaihtelevat, kaksi samanlaisen muistisairausdiagnoosin saanutta ihmistä tarvitsee erilaista hoivaa. Samakin muistisairas ihminen voi huomenna tarvita erilaista hoivaa kuin tänään.

Hyvä hoiva ei todennäköisesti ole taloudellisesti tehokasta, sillä sitä ei voi vaiheistaa ja liukuhihnatyöksi, kuten teollista tavaraintuotantoa. Hoivatyötä voi vain rajallisessa määrin koneistaa ja teknologisoida, sillä kyse on ihmissuhteesta ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Hoivan tarvitsija ilmaisee tarpeitaan juuri siinä hetkessä, tai ellei hän kykene ilmaisemaan tarpeitaan, niin hoivaaja tulkitsee ja vastaa niihin parhaansa mukaan.

Hyvä hoiva ei sovellu osakkeisiin sijoitettavaksi ja nopeilla toimilla tehokkaaksi ja uudelleenmyytäväksi trimmattavaksi, sillä se vie aikaa, vaatii tilanteista osaamista ja monenlaisia taitoja. Hyvää hoivaa ei voida mittarein helposti mitata, sillä hoivan laatu piilee hoivaa tarvitseman ihmisen yksilöllisissä tarpeissa ja mieltymyksissä. Se mikä on hyvää hoivaa yhdelle, voi olla ihan tavallista tai jopa huonoa hoivaa toiselle.

Hoivan arvo on hyvinvoinnin pysymisessä tai lisääntymisessä ja tarpeisiin vastaamisessa. Miten tällaista arvoa voitaisiin mitata numeroin ja rahallisesti sekä ostaa ja myydä markkinoilla?

Markkinaistamalla taloudellistaminen

Keskeinen keino taloudellistaa vanhushoivaa on ollut hoivapalveluiden markkinaistaminen. Markkinaistaminen tarkoittaa sitä, että julkisesti rahoitettuja hoivapalveluita organisoidaan markkinoilta lainattujen periaatteiden mukaisesti. Hoivapalveluiden tuotanto ulkoistetaan yrityksille tai tuottajia etsitään kilpailutuksin. Tätä varten hoivaa on tuotteistettu ja määritelty suoritteiksi.

Markkinaistaminen on myös hoivapalveluiden sisällä tapahtuvaa, jolloin työ organisoidaan kuten yrityksissä. Tehty työ eli suoritteet on kirjattava entistä tarkemmin, jotta se tulee näkyväksi ja laskutettavaksi.

Hoivatyötä johdetaan yhä useammin teollisuudesta lainattujen johtamisoppien, kuten tuloskorttien tai liinauksen keinoin. Kilpailutusten vuoksi myös järjestöjen tulee organisoida palveluidensa tuotanto yritysmäiseksi, eivätkä ne saa hyötyä kilpailutuksissa julkisesta tuesta.

Hoivasta on tehty markkinoilla myytävä kulutushyödyke tai kauppatavara ja hoivaa tarvitsevista vanhoista ihmisistä kuluttajia, joiden tehtävänä on shoppailla hoivamarkkinoilla.

Usein vastuuta hoivasta osoitetaan hoivaa tarvitsevalle tai meille kaikille ennen kuin hoivan tarpeita on ilmennyt. Syö terveellisesti, liiku ja huolehdi itsestäsi, investoi omaan terveyteesi, ettet ole julkiselle taloudelle taakka hoivan tarpeinesi. Osta hoivavakuutus, säästä tulevia hoivatarpeitasi varten, hanki lapsia ja pidä suhteet heihin kunnossa varmistaaksesi heidän myötämielisyytensä hoivan tarpeittesi suhteen.

Taloudellistettu hoiva on yhä enemmän yksilön vastuulla ja julkinen lupaus hoivasta heikkenee.

Minna Zechner

Minna Zechner on sosiaali- ja terveyspalveluiden apulaisprofessori Helsingin yliopistolta.

Artikkeli on julkaistu Vanhustyö-lehdessä 4/2022.