Ajankohtaista

Ikääntyvien ihmisten määrän kasvaessa myös hoiva-asumisen tarve lisääntyy. Samanaikaisesti sosiaalipalveluiden järjestämisvastuussa olevat hyvinvointialueet ovat kuitenkin vähentämässä ympärivuorokautisen palveluasumisen tuottamista sekä sen ostamista yksityisiltä sote-palveluiden tuottajilta. Asiakkaiden suunnitellaan pärjäävän kevyemmillä resursseilla toteutetussa yhteisöllisessä palveluasumisessa tai omissa kodeissaan.

Sosiaalihuoltolain mukaan yhteisöllisellä asumisella tarkoitetaan hyvinvointialueen järjestämää asumista esteettömässä ja turvallisessa asumisyksikössä, jossa henkilön hallinnassa on hänen tarpeitaan vastaava asunto ja jossa asukkaille on tarjolla sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa. Lain mukaan yhteisöllistä asumista järjestetään henkilölle, joka tarvitsee sitä sillä perusteella, että hänen toimintakykynsä on alentunut ja hoidon ja huolenpidon tarpeensa kohonnut korkean iän, sairauden, vamman tai muun vastaavaan syyn vuoksi (SHL 21 b §).

Yhteisöllinen asuminen ei sisällä itsessään hoivapalveluita, kuten määritelmästä käy ilmi. Varsinainen hoiva tai hoito tulee järjestää jokaiselle asiakkaalle yksilöllisesti palvelutarpeeseen perustuen, esimerkiksi kotihoitona, erilaisten tukipalveluiden tukemana tai omaishoitona. Käytännössä yhdessä senioritalossa voikin käydä useamman eri kotihoidon- tai tukipalvelutuottajan työntekijöitä, kukin vain oman asiakkaansa luona. Varsinaista hoito- tai hoivahenkilökuntaa ei yhteisöllisessä asumisyksikössä ole. Sen vuoksi ei tarvita myöskään henkilöstömitoituksia, kuten ympärivuorokautisessa hoiva-asumisessa. Se tekee hyvinvointialueille yhteisöllisestä asumisesta nyt niin houkuttelevan tavan järjestää vanhusten asuminen.

Palveluiden painopisteen siirtäminen yhteisölliseen asumiseen ei kuitenkaan poista tai vähennä hoivan tarvetta. Tulisikin tarkastella rehellisesti niitä kriteerejä, joiden mukaan asiakkaiden arvioidaan yhä enenevässä määrin täyttävän yhteisöllisen asumisen kriteerit. Onko nykyisen asiakaskunnan hoivan tarve pienentynyt vai venyvätkö kriteerit nyt hyvinvointialueiden rahapulassa kevyemmän ja edullisemman palvelun hyväksi? Onko ympärivuorokautiseen palveluasumiseen tähän asti ohjattu liian hyväkuntoisia vanhuksia, ja jatkossa saman kuntoisille riittäisikin kotihoidon palvelu esimerkiksi ateriapalvelun ja kauppakassin kanssa? Ja se tärkein, pärjääkö apua tarvitseva vanhus todella yksinään asunnossaan yhteisöllisessä senioriasunnossa vain kotihoidon turvin.

Tarvitsemme hoidon tarpeiden ja hoitoon pääsyn kriteerien rehellistä ja avointa tarkastelua. Selvää on, että tarvitsemme myös osaavaa johtamista, digitaalisia apuvälineitä, henkilöstömitoituksen tarkastelua, hoiva-asumisen ja palveluiden uudelleen ajattelua ja mieluummin pikaisesti. Myös hoivakustannuksia yksityisten ja julkisten palveluntuottajien välillä tulee tarkastella läpinäkyvästi ja tunnistaa sielläkin säästömahdollisuudet.

Vanhustyön keskusliitto peräänkuuluttaa päättäjiltä nopeaa puuttumista hoivan vajeeseen ja kannustaa palvelunjärjestäjiä sekä tuottajia yhdessä ratkaisujen etsimiseen. Kyseessä on mitä suuremmassa määrin yhteiskunnan yhteinen haaste, jonka ratkaisemiseen myös järjestötaustaiset sote-palvelutuottajat haluavat osallistua. Haluamme olla osa ratkaisua ja tuottaa arvopohjaista hyvää hoivaa jatkossakin.

Sari Elomaa, juristi, Vanhustyön keskusliitto

sari.elomaa@vtkl.fi
050 66 112