Omahoitovalmennus-ryhmä® tarjoaa vertaistukea yksin asuville ja muistisairauden varhaisessa vaiheessa oleville ikääntyneille

Tilastokeskuksen mukaan yksin asuvien määrä on lisääntynyt tasaisesti eri ikäryhmissä. Vuonna 2022 yli 60 vuotiaista yksin asuvista liki puolet olivat naisia. Yksin asuminen ei sinänsä lisää muistisairauden riskiä, mutta kun siihen yhdistyvät ikääntyminen ja sosiaalisten kontaktien puute, riski kasvaa huomattavasti.

Vanhustyön keskusliitto on kehittänyt Omahoitovalmennus-ryhmämallin, jossa kohderyhmänä ovat yksin asuvat, yksinäisyyttä ja muistin alentumaa kokevat ikääntyneet. Vuonna 2023 pilotoidun ryhmämallin juurruttaminen valtakunnallisesti on saanut hyvän alkusysäyksen ja nyt toimintaa on toteutettu tähän mennessä jo kymmenellä paikkakunnalla kautta Suomen.

Omahoitovalmennus-koulutus® antaa välineet vaikuttavaan ohjaustyöhön

Omahoitovalmennus-koulutus® antaa osallistujille valmiudet toteuttaa ryhmämallia käytännössä. Kaikista koulutuksen aikana toteutuvista ryhmistä kerätään anonyymia palautetta ryhmäläisiltä ennen ja jälkeen ryhmän. Vuonna 2024 saatujen palautteiden mukaan ryhmäläisistä

• 80 % koki yksinäisyyden lievittyneen ryhmän jälkeen
• 70 % kertoi puhuneensa yksinäisyyden kokemuksesta koko ryhmän kanssa
• 100 % ryhmään osallistuneista kertoi puhuneensa muistiin ja muistioireisiin liittyvistä asioista,
• 50 % ryhmään osallistuneista koki ystävystyneen ryhmästä jonkun kanssa sekä
• 100 % ryhmään osallistuneista kokivat saaneensa ryhmästä vertaistukea.

Sopivan pienessä ryhmässä ja taitavien ryhmänohjaajien huomassa sai sanottua vaikeampiakin asioita ja pelkoja tulevaisuudesta.

Ryhmässä koettiin tärkeäksi myös, että sai olla oma itsensä ja kaikki olivat saman asian äärellä.

Yhteenkuuluvuus ja avoimuus. Kaikki ovat samassa veneessä. Ryhmässä oli erittäin helppo olla omana itsenään.

Omahoitovalmennus-ryhmä® antoi toivoa tulevaan – Kyllikin ja Marjan kokemuksia

Muistisairausdiagnoosin saaminen saattaa tulla monelle yllätyksenä, se voi järkyttää ja herättää monenlaisia tunteita. Sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen on jokaisella yksilöllistä. Toivon ylläpitäminen on tärkeää Omahoitovalmennus-ryhmässä. Riittävän tiedon saaminen ja keskustelut ryhmässä samassa tilanteessa olevien kanssa sekä omat ja muiden onnistumiset vahvistavat positiivista tulevaisuuskuvaa.

Kyllikki Salminen 84, ja Marja Ahti 80, osallistuivat Kampin palvelukeskuksessa toteutettuun Omahoitovalmennus-ryhmään yksin asuville, yksinäisyyttä ja muistin alenemaa kokeville vuonna 2024. He lähtivät mukaan ryhmätoimintaan muistikoordinaattorin ja sosiaaliohjaajan kannustamana. Tieto muistisairausdiagnoosista alkuun säikäytti heitä. Omahoitovalmennus-ryhmä tuli heille juuri oikeaan aikaan. Ryhmätoiminnassa oli Kyllikin ja Marjan mielestä erityisen mieluista vertaisten kanssa käydyt keskustelut, asioista pystyi puhumaan niiden oikeilla nimillä ja sai olla oma itsensä.

Tuntui mukavalle, että ryhmässä oli samassa tilanteessa olevia ikääntyneitä.

He kertovat saaneensa ryhmästä tietoa, joka auttoi suunnitemaan tulevaisuutta. Hauskaakin heillä ryhmässä on ollut. Ryhmässä toteutetut retket toivat vaihtelua ryhmäkertoihin ja mummodiscosta he saivat muisteltavaa pitkäksi aikaa.

Kyllikillä ja Marjalla on molemmilla ollut kokemuksia vaativista omaishoitajuusvuosista, jotka vaikuttivat heidän sosiaalisiin suhteisiinsa negatiivisesti.

Pelotti, että ystävät kaikkoavat.

Kun omaishoidettavat menehtyivät, vapautui heille enemmän aikaa panostaa omaan hyvinvointiin. Korona ajan vaikutukset tuntuvat myös edelleen, sosiaalinen kanssakäyminen ei ole sen jälkeen ollut ennallaan, mutta nyt tulevaisuus näyttää valoisammalle.

Nyt elämä näyttää taas ihanalle, on aikaa ja saa panostaa omaan hyvinvointiin. Siihen on nyt hyvät mahdollisuudet.

Mielekästä elämää muistisairauden kanssa

Omahoitovalmennus-ryhmässä tavoitteena on, että ryhmäläiset jatkavat itsenäisiä tapaamisia ohjatun ryhmän jälkeen. Kyllikki ja Marja kertovat, että yhteystietoja on vaihdettu ja jatkotapaamisia on tarkoitus sopia tulevalle kesälle.

Kyllikki ja Marja viettävät aktiivista ikääntyneen arkea muistisairaudestaan huolimatta. Monipuoliset harrastukset ja ryhmätoiminnat tuovat sisältöä heidän päiviinsä. Marjan kannustaakin lähtemään kotoa ulos mahdollisuuksien mukaan: ”Ulos kotiovesta mahdollisimman usein mukaan erilaisiin harrastuksiin”.

Kyllikki suosittelee kaikille, jotka kokevat muistinongelmia, menemään lääkäriin. ”Muistisairausdiagnoosin saaminen voi tuntua pelottavalta. Mitä aikaisemmin siihen saa lääkkeet, sen parempi”. Kyllikille ja Marjalle ryhmästä saatu vertaistuki on ollut tärkeää ja elämän jatkuminen mahdollisimman normaalina muistisairausdiagnoosista huolimatta. ”Muistisairaus voi olla hitaasti etenevä, siksi on tärkeää etsiä itselle iloisia asioita ja jatkaa hyvää elämää niin kuin tähänkin asti, pelko pois”, toteaa Kyllikki.

Kirjoittaja: Merja Kahilainen, Omahoitovalmennus-toiminnan alueohjaaja, p. 050 5681107, merja.kahilainen@vtkl.fi