Minäpystyvyys voimavarana muistisairastuneen arjessa

Koetko pystyväsi melkein mihin vain? Valitsetko tehtäviä, jotka koet olevan omien kykyjesi ulottumattomissa, vai valitsetko tehtäviä, joihin uskot pystyväsi? Banduran (1977) teorian mukaan minäpystyvyys vaikuttaa päätöksiin mitä henkilö tekee. Se on henkilön uskomusta omiin kykyihinsä, kuinka suoriutuu erilaisista tehtävistä ja kuinka saavuttaa asetetut tavoitteet. Onnistumisen kokemukset vahvistavat, kun taas epäonnistumisen kokemukset heikentävät minäpystyvyyttä.

Korkealla minäpystyvyydellä voidaan vaikuttaa myös henkilön terveyskäyttäytymiseen yhdessä muiden tekijöiden kanssa. Mitä vahvemmin henkilö kokee oman minäpystyvyyden sitä paremmin hän asettaa itselleen tavoitteita ja sitoutuu niiden saavuttamiseen. Minäpystyvyys ei kuitenkaan vaadi täydellistä suoriutumista, vaan luottamusta siihen, että pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä, kykenee tekemään päätöksiä ja löytämään keinoja selviytyä. Kun nämä tunteet säilyvät, myös elämänlaatu ja hyvinvointi pysyvät parempina.

Muistisairausdiagnoosin saatuaan ihminen on uuden elämäntilanteen äärellä. Se vaikuttaa paitsi muistiin ja tiedonkäsittelyyn, mutta myös tunteisiin, identiteettiin ja arjen hallintaan. Kun aiemmin tutut asiat alkavat pikkuhiljaa unohtua ja viedä enemmän aikaa, saattaa ihminen menettää luottamuksen omiin kykyihinsä. Yksi tärkeimmistä voimavaroista muistisairastuneelle on minäpystyvyys – usko omiin kykyihin selviytyä arjen tilanteista. Onnistumisen kokemukset vahvistavat minäpystyvyyttä, kun ympärillä olevat läheiset tukevat, eivätkä tee kaikkea valmiiksi. Läheisten suhtautuminen muistisairauden varhaisessa vaiheessa on ratkaisevaa, jos ympärillä olevat kohtelevat ihmistä edelleen tasavertaisena toimijana, eikä hoivattavana, minäpystyvyyden tunne voi vahvistua.

”Itsemääräämisoikeudestani en luovu”

Minäpystyvyyttä voidaan tukea monella tavoin. Myönteinen palaute ja kannustus, se että muistisairastuneen mielipiteillä ja päätöksillä on merkitystä, vahvistavat tunnetta omasta kyvykkyydestä. Läheisten liiallinen suojeleminen tai muistisairastuneen aliarviointi voivat heikentää minäpystyvyyden tunnetta ja lisätä riippuvuutta toisista ihmisistä.

Minäpystyvyyttä voidaan tukea erilaisilla vertaistukimuodoilla, kuten ryhmätoiminnalla. Erilaiset menetelmät, kuten liikunta, musiikki, luonto ja taidelähtöiset menetelmät auttavat tukemaan toimintakykyä ja vahvistavat tunnetta omasta toimijuudesta. Vertaistuki luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja auttaa näkemään, ettei ole yksin muistisairauden kanssa. Minäpystyvyys on voima arjen keskellä. Se auttaa ihmistä uskomaan, että pystyy ja kykenee edelleen, vaikka ei ehkä samalla tavalla kuin ennen.

Kursivoitu teksti: Omahoitovalmennus-ryhmään osallistunut muistisairastunut ikääntynyt 2025