”Kun mulla on halua laulaa, niin teillä mielellään kuunnellaan ja aplodejakin tulee”
Julkaistu: 11.4.2022
Vahvikelinja on tuonut iloa niin soittajille kuin puheluihin vastaaville vapaaehtoisillekin. Ensimmäisen toimintavuoden aikana vapaaehtoiset vastasivat yli tuhanteen iäkkäältä tulleeseen puheluun.
Hannele, 66 v. kertoo halunneensa soitella sellaiseen numeroon, missä voisi jutella iloisista, eikä synkistä asioista. ”Vahvikelinja on henki ja elämä tällä hetkellä. Alun perin mua vaivas se, että koronan takia kaikki elämä meni yksitoikkoiseksi, eikä ollut ketään kenen kanssa jutella. Ystävät on vain vähentyneet eikä lisääntyneet. Ihminen tarttee jonkun, jonka kanssa puhua. Teillä on siellä tavallisia ihmisiä, joiden kanssa voin jutella mistä vaan”, Hannele kuvailee puhelinpalvelua.
Vajaat kaksi vuotta sitten toimintansa aloittanut Vahvikelinja sopii kaikille ikääntyneille, joilla on mahdollisuus käyttää puhelinta. Vaikka puhelinpalvelu syntyi korona-ajan innovaationa, on sille toimintamuotona tarvetta poikkeustilanteen jälkeenkin. Vahvikelinja saikin STEA:n hankeavustuksen vuosille 2022–2024, joten puhelinpalvelun kehittämistä ja laajentamista jatketaan edelleen. Se mahdollistaa myös niiden ikääntyneiden tukemisen, jotka eivät ehkä muutoin olisi kiinnostuneita perinteisestä ryhmätoiminnasta tai ovat estyneitä osallistumaan esimerkiksi kuntoutumisen, toipilasvaiheen tai huonon kelin vuoksi.
Poikkeustilanteen pitkittyessä yksinäisyys on asia, joka puheluissa on aiempaa useammin noussut esille. Vahvikelinjan lähtökohtana onkin lieventää kotona asuvien yksinäisyyden tunnetta tuomalla vaihtelua ja virkistystä päivään.
Vahvikelinja katkaisee harmaan arjen
Kauppareissulla Hannele kertoo saavansa joskus juttuseuraa, mutta Vahvikelinjan puhelinaikoja hän odottaa, sillä silloin hän tietää pääsevänsä varmasti juttelemaan. Hannelea ei haittaa, vaikka vastaajat ovat eri ihmisiä. ”En voisi aina jutella yhden ja saman kanssa, joka puhuu samoja asioita. Voin vähän valita, kenen kanssa mistäkin juttelen”, hän kertoo. ”On kiva soittaa, kun teillä on mukavia ihmisiä. Se on ollut parasta!” Hannele kertoo odottavansa jo seuraavaa päivystystä. ”Joskus, jos tuntuu, ettei keksi puhuttavaa, niin voi visailla. Siitä saa taas vähän muuta ajateltavaa, kun keskustelee niistä kysymyksistä”, Hannele kuvailee.
”Teillä on siellä tavallisia ihmisiä, joiden kanssa voi jutella mistä vaan.”
84-vuotias Kari kertoo asuvansa senioritalossa. Hänelle oli jaettu tieto Vahvikelinjasta postiluukusta viime vuoden alusta. Siitä lähtien hän on soittanut Vahvikelinjalle. ”Kyllä tää on ainoa ulospääsytie senioritalon hoteista”, Kari toteaa. Hän kertoo katselevansa ranteeseen, milloin kello tulee 13, että pääsee soittamaan. Hän kertoo pitävänsä huolen, että on heti ensimmäisenä jonossa soittamassa. ”Tämä on niin kiva linja, että tähän mielellään soittaa.”
Puheluihin vaihtelua tuo eri puolilla Suomea vastaavat vapaaehtoiset. ”Olen oppinut tuntemaan heidät. Pistin yhteen aikaan ylös, mistä päin Suomea vastaavat.” Kari kokee, että vapaaehtoisten kanssa on syntynyt ystävyyssuhde. ”Heillä on hyvä kuuntelun taito, eivätkä he keskeytä mun juttuja.” Kari arvioi Vahvikelinjalle valikoituneen erittäin taitavan joukon vapaaehtoisia vastaamaan puheluihin.
Vahvikelinjan merkitystä Kari kuvailee harmaan arjen katkaisuna. ”Kun on korona, niin palvelutalossa ei ole toimintaa, eikä mitään tapahdu. Kaikki toiminta on suljettu.” Kari kertoo, että kun päivystys loppuu keskiviikkona, niin torstai perjantai ja lauantai on pitkiä. Hän toivookin, että tulisi päiviä lisää, jolloin Vahvikelinja päivystää. ”Parasta on vaikka se, että kun mulla on halua laulaa, niin teillä mielellään kuunnellaan ja aplodejakin tulee.”
Teksti: Anu Lintilä ja Outi Hellsten
Artikkeli on julkaistu Vanhustyö-lehdessä 2/2022.