Ajankohtaista

Korjausneuvonta on tukenut turvallista kotona asumista jo 30 vuoden ajan. Vuosien saatossa se laajentunut sotainvalidien ja veteraanien tukemisesta koko ikääntyneeseen väestöön. Toiminnan tehokkuus perustuu laajaan verkostoon ja yhteistyöhön eri tahojen kanssa.

Sotainvalidien Veljesliitto tiedusteli vuosituhannen vaihteessa mahdollisuutta siirtää Raha-automaattiyhdistyksen tuella toteutettava korjausneuvonta Vanhustyön keskusliiton hallinnoimaksi. Sotainvalidien Veljesliitossa haluttiin turvata sotainvalidien ja veteraanien asumiseen perehtynyt korjausneuvojien verkosto. Korjausneuvonta toimi tuolloin täydellä kapasiteetilla, mutta millainen olisi tilanne tulevaisuudessa sotainvalidien ja veteraanien joukon pienentyessä. Oli aihetta myös kysyä, miten korjausneuvojat itse suhtautuisivat tuleviin näkymiin. Heille oli kertynyt jo vuosikymmenen kokemus ikäihmisten parissa toimimisessa ja erilaisten avustusmuotojen ja korvausten hyödyntämisessä kodin remonttien parissa.

Vanhustyön keskusliitto oli luonnollinen yhteistyökumppani ikääntyneiden parissa toimivana valtakunnallisena keskusjärjestönä.

Korjausneuvojat palvelemaan kaikkia ikääntyneitä

Sotainvalidien keski-ikä lähenteli kahdeksaakymmentä toiminnan siirtyessä Vanhustyön keskusliitolle. Toiminnan siirtämisen taustalla oli ollut ajatus, että sotainvalidien ja veteraanien korjausneuvonnan tarve oli nopeastikin vähenemässä. Vapautuvaa kapasiteettia voitaisiin siirtää muun apua tarvitsevan ikääntyneen väestön avuksi.

Tämä ajatus tuli osoittautumaan aika lailla ennenaikaiseksi, sillä korjausneuvonnan veteraanineuvonta ei käytännössä juurikaan vähentynyt 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Asuntojen korjaustarve nimenomaan asukkaiden toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi kasvaa merkittävästi siinä vaiheessa, kun asukkaan ikä nousee yli kahdeksankymmenen vuoden.

Työn organisoinnissa havaittiin varsin pian tiettyjä etuja korjausneuvojien aikaisempaan toimintatapaan verrattuna. Neuvojat olivat tähän asti olleet kaikki eri työnantajan palveluksessa, koska he olivat olleet Veljesliiton piirien palkkalistoilla. Nyt neuvojat siirtyivät saman työnantajan palvelukseen Vanhustyön keskusliiton palkatessa heidät. Tämä toi mahdollisuuden työtapojen ja -välineiden yhtenäistämiseen.

Asuntojen haasteet

Ikääntynyt väestö asuu melko iäkkäissä asunnoissa, joissa korjaustarve on tietysti suurinta. Omakotiasuminen on yleisintä ja pientalotyyppisissä rakennuksissa asuu kaksi kolmasosaa korjausneuvonnan asiakkaista.

Yleisimmin korjaustyöt liittyvät pesutiloihin. Pesutilat tulee saada esteettömiksi ja tilaa tarvitaan myös avustamiselle. Usein vanhat pesutilat sijaitsevat eri kerroksessa kuin muut asuintilat. Silloin tarvitaan uudet pesutilat, joille pitäisi löytyä sopiva paikka. Joskus joudutaan tekemään laajennuksia. Vanhoissa kerrostaloissa joudutaan tyypillisesti poistamaan amme, kun sitä ei pystytä enää käyttämään. Pesutilat joudutaan yleensä kokonaan uusimaan senkin vuoksi, että vedeneristeet joudutaan uusimaan sekä lattiaan että seiniin.

Toinen tyypillinen korjauskohde on rakennuksen sisäänkäynti, johon usein joudutaan rakentamaan luiska ja katos. Sisätiloissa joudutaan ovia leventämään, kynnyksiä ja tasoeroja poistamaan sekä lämmitysjärjestelmiä uusimaan. Peruskorjaustyyppiset remontit ovat tarpeen, jotta asunnot pysyvät turvallisina, terveellisinä ja hygieenisinä asua.

Korjausneuvonta vaatii verkostoitumista muiden ikääntyneiden parissa työskentelevien tahojen kanssa. Kuntoutuslaitosten kautta tulee paljon asiakasyhteydenottoja. Avustuksia myöntävien tahojen kanssa tehdään jatkuvaa yhteistyötä. Kuntien kotihoidolta tulee tietoa muutostarpeista. Yhteistyötä fysioterapeuttien kanssa vaaditaan tukikahvojen oikeaa sijoittamista selvitettäessä. Urakoitsijoitakin pitäisi löytää mahdollisimman läheltä kohdetta. Tämä verkostoituminen asettaa oman haasteensa, kun ottaa huomioon korjausneuvojien suuret alueet ja kuntien vaihtelevat määrät alueilla.

Korjaustoiminnan yhteiskunnallisia vaikutuksia

Kotona asuminen myös ikääntyneenä, asumisen helpottaminen ja tarvittavan kotihoidon järjestäminen on ollut yhteiskuntapolitiikan keskeisenä tavoitteena koko 2000-luvun. Oman asunnon ongelmat säilyvät ainoastaan asukkaiden tiedossa niin kauan, kun asukkaat selviävät itsenäisesti. Usein nämä ongelmat välittyvät vasta kotihoidon työntekijöiden havaintoina.

Iäkäs henkilö on tottunut kotona asumisen puutteisiin ajan myötä ja hakee apua vasta pakon edessä. Korjausten avulla kotona asumista voidaan jatkaa hyvinkin pitkään, kun tilat tehdään myös toimintakyvyltään rajoittuneelle henkilölle helpommaksi käyttää. Muutosten avulla turvataan kotihoidon henkilöstöllekin paremmat työskentelyolosuhteet asiakkaan auttamiseksi.

Korjausneuvonnassa on paneuduttu näkemään asiakkaan tilanne kokonaisvaltaisesti. Aina eivät korjauksetkaan ole se järkevin keino asiakkaan kohdalla. Talo voi vaatia liian suuria korjaustoimia tai asiakkaan toimintakyky on heikkenemässä liian nopeasti. Korjausneuvojat ovat alueellaan verkostoituneet muiden vanhustyötä tekevien tahojen kanssa.

Kotona asumisen tukemiseen kannattaa kuitenkin panostaa. Kotona asuminen mahdollisimman pitkään on yleensä asukkaalle mielekkäin ja yhteiskunnalle kannattavin vaihtoehto. Asuntojen korjausten liikkeelle lähtöön tarvitaan usein yhteiskunnan tukea. Remontit maksavat itsensä takaisin hyvinkin nopeasti, kun yhteiskunnan ei tarvitse panostaa muuhun asumiseen tai laitoshoitoon. Avustusten kokonaismääriä kannattaisikin nostaa ja samalla avustusehtoja lieventää, jotta yhä useamman ikääntyneen elinoloja voitaisiin helpottaa.

Teksti: Jukka Laakso, Korjausneuvonnan päällikkö, Vanhustyön keskusliitto