Ajankohtaista

Väitöskirjatutkija Aina Carbó Cardeña Barcelonasta (The University of Vic – Central University of Catalonia) oli Suomessa viiden viikon ajan havainnoimassa ja oppimassa iäkkäiden ihmisten yksinäisyydestä ja siihen liittyvistä ratkaisukeinoista. Vierailu oli osa EU:n RECETAS-projektia. Ainan ohjaajina toimivat Anu Jansson ja Laura Rautiainen Vanhustyön keskusliitosta.

RECETAS on EU-rahoitteinen projekti (2021–2026), joka tutkii ja arvioi luontolähtöisiä sosiaalisia menetelmiä Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Australiassa. Tutkimus tarkastelee osallistujien terveyteen perustuvaa elämänlaatua ja yksinäisyyden kokemuksia Barcelonassa, Cuencassa (Ecuador), Helsingissä, Marseillessa, Melbournessa ja Prahassa.

Vierailu Ainan omin sanoin

Tutkimukseni käsittelee iäkkäiden ihmisten yksinäisyyttä. Olen erityisen kiinnostunut eksistentiaalisesta yksinäisyydestä, henkilöillä 65 vuoden iästä eteenpäin. Haluan tutkia yksinäisyyden eri osa-alueita laadullisen ja määrällisen tutkimuksen kautta sekä yksinäisyyden vaikutuksia ahdistukseen, masennukseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin EU:n RECETAS-projektin dataa hyödyntäen. Barcelona on yksi kuudesta kaupungista, joka osallistuu tähän projektiin, ja tähän asti olen hallinnoinut ja fasilitoinut erilaisia ryhmiä, joissa interventioita on toteutettu.

Opiskelin alun perin fysioterapiaa. Se on hienoa ja mielenkiintoista. Mutta kun aloin työskennellä fysioterapian parissa, tajusin, ettei se ollut intohimoni. Hoitaessani asiakasta olin enemmän kiinnostunut asiakkaan sosiaalisesta ja psyykkisestä hyvinvoinnista kuin fyysisestä sairaudesta. Fysioterapia taustan ansiosta osaan ottaa huomioon ihmisen sekä fyysiset että psyykkiset puolet. Se antaa 360 asteen (tai melkein) näkymän ihmisten terveyteen.

Suoritettuani terveydenhuollon maisterin tutkinnon ja osallistuttuani Vicin yliopiston tutkimukseen vanhusten asumisyksiköistä ja koronapandemiasta, sain tilaisuuden työskennellä RECETAS-projektissa.

Yksinäisyydestä on tehty useita tutkimuksia, mutta ongelmana on, että sitä arvioidaan yleensä kyselylomakkeen avulla. Meillä käytössä oleva kyselylomake tutkii vain kahta yksinäisyyden tyyppiä: sosiaalista ja emotionaalista. Kokonaan ulkopuolelle jää yksi hyvin yleinen yksinäisyyden muoto; eksistentiaalinen yksinäisyys. Se kiinnostaa minua erityisesti. Eksistentiaalinen yksinäisyys liittyy hyvin vahvasti elämän tarkoitukseen, siihen, kuka olen, miksi olen täällä. Kaiken kaikkiaan tämäntyyppinen yksinäisyys on hyvin yleinen tunne jossakin vaiheessa elämää lähes jokaisella. Kuten mainitsin, ei ole olemassa kyselylomaketta, joka arvioisi tätä yksinäisyyden muotoa, ja tästä syystä yksi artikkeleistani keskittyy sen tutkimiseen laadullisen tutkimuksen avulla.

Kokonaisuudessaan kirjoitan kolme artikkelia tohtorintutkintoani varten. Yksi niistä on jo julkaistu BMC Public Health -lehdessä. Se oli protokolla artikkeli satunnaistetusta kontrolloidusta kokeesta kolmessa ”RECETAS”-kaupungissa. Aloitan nyt toisen artikkelin kirjoittamisen RECETAS Barcelonan perustietojen pohjalta. Se käsittelee yhteyttä yksinäisyyden ja vanhusten masennuksen, ahdistuksen ja emotionaalisen hyvinvoinnin välillä. Toivon voivani julkaista sen vuoden sisällä.

Kolmas artikkelini käsittelee, kuten mainitsin, eksistentiaalista yksinäisyyttä laadullisten haastatteluiden kautta. Vanhustyön keskusliiton Omahoitovalmennus-toiminnan vastaava alueohjaaja ja itsekin väitöskirjaa valmisteleva Laura Rautiainen auttaa minua luomaan käsikirjoitusta kyselylomakkeen rakennetta ja sisältöä varten. Eksistentiaalisesta yksinäisyydestä kysyminen ei ole helppoa. On tärkeää kehittää hyvä ja kattava käsikirjoitus, jolla luodaan luottamuksen ilmapiiri, jotta voidaan ymmärtää, miten henkilö kokee tämän tunteen.

Suomesta löytyy yksinäisyystutkimuksen huippuasiantuntijoita, kuten Kaisu (Pitkälä) ja Anu (Jansson). Mahdollisuus tavata heidät ja keskustella heidän kanssaan on erinomainen tilaisuus uralleni. Päätavoitteeni tässä tutkimusvaiheessa on nähdä, miten Suomessa käsittelette tätä yhä lisääntyvää ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyttä mm. Ystäväpiiri-toiminnan keinoin. On ollut ilo keskustella yksinäisyydestä asiantuntijoiden kanssa ja jakaa tietoa ja mielipiteitä tutkimuksista ja saada kokemusta ryhmätoiminnasta.

Kuopiossa vieraillessani osallistuin miesten ryhmään nimeltä Ikämiehet. Se oli todella mielenkiintoista. Aion viedä tämän tiedon miesten ryhmien rakenteesta Espanjaan. Tapanne saada miehiä mukaan näihin ryhmiin on hämmästyttävä. Meillä on paljon opittavaa!

Helsingissä majoitun Foibekartanon palvelutalossa. Ihmiset ovat todella mukavia, he järjestävät mielenkiintoisia tapahtumia ja aktiviteetteja joka päivä. Aina kun voin, yritin osallistua joihinkin aktiviteetteihin. Luonnolla on tärkeä rooli tässä paikassa.

Suomessa asia, joka yllätti minut eniten, oli hiljaisuus. Se oli ensivaikutelmani, kun saavuin lentokentälle. Ihmiset eivät puhuneet tai pitäneet ääntä julkisilla paikoilla! Kaikki ovat niin hiljaisia kaduilla, julkisissa kulkuneuvoissa… Ehkä te vain pidätte etäisyyttä ja annatte tilaa vieraille ihmisille, mutta ette te ole olleet varautuneita tai hiljaisia minun kanssani.

Minulla on ollut hyvin järjestetty ohjelma oleskelulleni Suomessa näiden viiden viikon aikana. Aion Lappiin pääsiäisenä. Toivon näkeväni revontulet. Sitten vierailemme Lauran ja Raitan (Lehtonen) luona Jyväskylässä.

Oleskeluni aikana Suomessa toivon saavani mahdollisimman paljon tietoa ikääntyneiden yksinäisyyden lievittämisestä ja ehkäisystä auttaakseni espanjalaisia ikääntyneitä.

Kymmenen vuoden kuluttua toivon olevani asiantuntija yksinäisyyden ja ikääntymisen alalla. Ikääntyneiden määrä kasvaa, ja syntyvyys laskee. Suunnitelmani Barcelonassa on jatkaa väitöskirjani parissa ja työskennellä julkisen terveydenhuollon ohjelmien hallinnassa tautien ehkäisemiseksi. Haluaisin myös osallistua vanhainkotien käsitteen muuttamiseen.

Aina Carbó

---

Research of Loneliness Brings Aina Carbó to Finland

My name is Aina Carbó. I am a PhD student from Barcelona. I’m staying in Finland for 5 weeks observing and learning how you manage loneliness of old people and carry out different groups to alleviate its loneliness. My research is about loneliness in the elderly. I am especially interested in existential loneliness in the aging and elderly, from 65 plus. I want to study the different stages of loneliness through qualitative and quantitative research as well as its relationship with anxiety, depression, and emotional well-being through the data in the EU project called RECETAS. Barcelona is one of the six cities participating in this project and until now I have been managing and facilitating different groups where the intervention has been carried out.

My basis studies are on physiotherapy. I really enjoyed studying the degree, it’s great and interesting. But when I started working, I realized that it was not my passion. When I was treating the patient, I was more interested in how the patient felt, socially and psychologically, than physically about the disease.

It is rewarding as a professional to know both physical and psychological part of people. It gives you 360-degree (or almost) view on people’s health. I’m happy to have knowledge on the physical body, but now I know I’m more passionate about social and mental aspect in elderly people’s lives.

After completing a master’s degree in health management and participating in a study by the University of Vic about residences for the elderly and covid, the opportunity to work at RECETAS project arose. I did not hesitate to join.

Several research have been carried out on loneliness, but the problem is that this feeling is used to be evaluated through a questionnaire. This questionnaire only explores two types of loneliness: social and emotional. There is a type of loneliness that is very common and that I am particularly interested in, which is existential loneliness. It is very much related to the purpose of life, who I am, what I am doing here instead of being related to the number of people around you (although it is obviously also related). After all, this type of loneliness is a very common feeling at some point in almost everyone. As I mentioned, there is no questionnaire that evaluates this type of loneliness, and it is for this reason why one of the articles will be focused on exploring it through qualitative research given the lack of research in this area.

In total, I’m going to write three articles for the PhD. One of them is already published in BMC Public Health magazine and is about the protocol article of the 3 RCT cities where RECETAS is carrying out. Now I am starting to write the second one about baseline data of RECETAS Barcelona. Is about the relation between loneliness with depression, anxiety, and emotional wellbeing of old people. I don’t have the data yet. I hope I can publish it within a year.

The third article will be about existential loneliness as I mentioned, through qualitative interviews. Laura Rautiainen is helping me to make the structure of script. It is not easy to ask about this feeling, so it is essential to develop a good and complete script. To understand in a global way how the person experiences this feeling, the key is to listen and focus the interview to reach the points of interest, creating a climate of trust.

Finland is the hub of lot of experts in loneliness, like Kaisu (Pitkälä) and Anu (Jansson) and being able to meet with them as I am doing is a super opportunity for my career. My main aim with this research stage is to see how you approach this sector of the population (elderly), which is growing every day, and how you manage it. Also, how you carry out Circle of Friends groups. It’s a pleasure to have the opportunity to discuss about loneliness with experts and know and share the opinions about research, sharing information and participating groups.

A few weeks ago, Kaisu showed me around the university of Helsinki, and we discussed about our thoughts of the preliminary results of RECETAS as well as loneliness research. In Kuopio I was with Minna (Partanen) and Tarja (Siltanen). We went for a wool sock walk and snowshoe walk in the forest of Puijo. That was great. I’m an outdoor person so it is also great to live the nature of this beautiful country. In Barcelona, during my free time I use to go to natural places to hike, climb…

In Kuopio I also visited men’s group called Ikämiehet. That was super interesting. I will bring this knowledge of the structure of men’s group to Spain. The way you manage to recruit men to these groups is amazing. We have a lot to learn!

In Helsinki, I’m staying at Foibekartano, the elderly residence. People is super nice, they’re always doing interesting events, activities every day. When I can, I try to participate to some activities. Nature plays an important role in this place.

In Finland, the thing that surprised me the most is the silence. It was my first impression when I arrived at the airport. People weren’t talking and shouting in public places! Everybody is so quiet at streets, in public transport… In relation to the Finnish way of being, from what I have seen, maybe you just keep distance and give space to random strange people, but you’re so inclusive and open.

I have a fully booked and well-organized program for my stay in Finland during these 5 weeks. I’m going to Lapland in Eastern Holidays. I hope to see the aurora lights. Then, I will visit Laura Rautiainen and Raita Lehtonen in Jyväskylä.

During my stay in Finland, I hope to get as much information on managing, treating, and preventing loneliness of elderly as possible to help elderly Spanish citizens.

Ten years from now, I hope to be an expert on loneliness and aging. The number of elderly is growing, and the natality rate is getting low. The plans I have now in Barcelona are to continue with my thesis and to work in the management of public health programs to prevent diseases. I would like to contribute to changing the concept of a nursing home too.

Aina Carbó