Ihmisen ikävä toisen luo

Mikko Alatalo laulaa ihmisen ikävästä toisen luo ja jatkaa, että ”kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata”. Läheisyys, kosketuksen kaipuu ja seksuaalisuus ovat tärkeä osa myös ikääntyvän ihmisen elämää.

Ikääntyvien ihmisten seksuaalisuus on yhä suurelta osin vaiettu elämänalue. Erityisesti ikääntyvien naisten seksuaalisuus jää harmaalle alueelle, ja suomenkielistä tutkimusta on vähänlaisesti. Palvelutalossa asuvien naisten seksuaalisuudesta on jonkin verran tutkimusta, mutta sen sijaan kotona asuvista naisista löytyy hyvin vähän tietoa. (Kumpulainen, Näätsaari & Saarela 2022.)

Ikääntyvä nainen jää monessa muussakin mielessä usein näkymättömäksi tai hänet nähdään erilaisten stereotypioiden kautta. Hän on täti, joka jyrää ämpärijonossa ohi tai hän on harmaapäinen mummo, joka muistelee, miten ennen oli kaikki paremmin. Toisessa ääripäässä on stereotypia puumasta, naisesta, joka saalistaa nuorempia kumppaneita.   

Ikääntyvien miesten osalta tällaisia stereotyyppisiä mielikuvia ei ainakaan julkisuudessa esitetä. Päinvastoin kerrotaan myönteisiä esimerkkejä presidentistä, näyttelijöistä ja rokkareista, jotka tulleet isäksi 70–80 ikävuoden kieppeillä.

Seksuaalisuus osana ihmisyyttä

Emme me ikäihmiset kyllä paljon itsekään seksuaalisuudesta puhu. Tai seksistä. Tai kosketuksesta. Onko yhä niin, että seksuaalisuus määritellään nuoruuden ja kauneuden kautta? Missä kohtaa tulee ikä, jolloin peli on ohi, rukkaset heitetty naulaan eli game over, seksuaalisuus on menetetty ja unohdettu osa elämää? Kaipaako ihminen sisimmässään kuitenkin jotain, vaikka kosketusta? Vai onko tilalle tullut helpotus ja vapauden tunne?

On selvää, että seksuaalisuus on osa ihmisyyttä. Seksuaalisuus on tietenkin enemmän kuin seksi ja enemmän kuin yhdyntä. Yhtä lailla lienee tunnistettu, että ihmiset kokevat seksuaalisuutensa eri tavalla. Jollekin se on ollut vahva voima kautta koko elämän ja jollakin toisella taas on seksuaalisuuteen saattanut olla vain haalea suhde. Ikääntyessä sama, joko kuumempi tai viileämpi suhde, voi edelleen jatkua.

Toisaalta seksuaalisuuden intensiteetti voi vaihdella samallakin ihmisellä elämän eri vaiheissa. Esimerkiksi leskeytyminen muuttaa elämäntilannetta ja vaikuttaa seksuaalisuuteen. Toisaalta olemme saaneet lukea myös sellaisia ikääntymistarinoita, joissa varsinkin naiset kertovat löytäneensä oman seksuaalisuutensa vasta myöhäisessä elämänvaiheessa.

Seksuaalisuus ei ole joko-tahi

Ikääntyminen muuttaa ihmistä monella tavalla. Pitkin matkaa lihomme ja laihdumme, emme muutenkaan pysy ennallamme. Tulee sairauksia, ja fyysinen toimintakyky voi muuttua hitaammaksi ja kömpelömmäksi. Nopeus ja notkeus muuttuvat hitaaksi läsnäoloksi. Elämän loppuvaiheessa saatamme olla hyvinkin hauraita. Elämän asioiden tärkeysjärjestys voi muuttua, löydämme uusia elämänilon ja nautinnon lähteitä.

Eläkkeellä päiviin tulee uutta vapautta, joka on myös vapautta asettaa tai liikutella rajoja uudella tavalla. Tämä pätee myös seksuaalisuuteen. Ihminen voi eri tavalla kuin ennen rakentaa omalta tuntuvaa elämää, ehkä ensimmäistä kertaa koko elämänsä aikana.  

Seksuaalinen aktiivisuus lisää hyvinvointia

Seksuaalisen aktiivisuuden jatkumisella on todettu olevan myönteisiä terveydellisiä vaikutuksia. Väestökyselyjen perusteella seksuaalinen mielenkiinto ja aktiivisuus jatkuvat vakituisessa parisuhteessa elävillä. Suurin osa kokee seksuaalielämänsä tyydyttäväksi. (Kontula 2009.)

Pitkäikäisyys on tulevaisuudessa entistä yleisempää ja samalla voi arvioida, että ikääntyvien seksuaalisuus on tärkeä ja tunnistettava osa-alue vanhustenhuollossa, kotihoidossa ja hoitokodeissa. Seksuaalisuus näyttäytyy myös entistä monimuotoisempana. Se ylittää perinteisen heteronormatiivisuuden ja kattaa monia sateenkaarevia identiteettejä. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöllä tulee olla osaamista, ymmärrystä ja herkkyyttä ottaa ikääntyvien moninainen seksuaalisuus työssään huomioon. Tarvitaan avointa keskustelua, ikääntyviin ihmisiin paneutuvaa seksuaalineuvontaa ja ehkä myös uudenlaisia käytäntöjä esimerkiksi hoitokoteihin ja kotihoitoon. Työn tueksi tarvitaan myös lisää tutkittua tietoa ja osaamista muun muassa puheeksi ottamisesta ja siitä, miten seksuaalisuuteen liittyvää tabua vähennetään. Ja mikä tärkeintä, ikääntyvien omia näkemyksiä ja toiveita tulee kuulla tarkalla korvalla.