Elämänkokemukset ja hiljaisen tiedon välittäminen ovat Ikäopas-toiminnan ydinsisältöä

Ikäopas-toiminta on noin kolme vuotta sitten käynnistynyttä ikääntyville suunnattua Vanhustyön keskusliiton vapaaehtoistoimintaa. Ikäopas-toiminta sijoittuu vanhenemisen ennakoinnin kokonaisuuteen ja sitä kehittää koordinaattori Tarja Siltanen. Toiminnan tavoitteena on mahdollistaa elämänkokemukseen perustuvan osaamisen ja kokemustiedon välittyminen entistä laajemmin ja tarjota Ikäoppaille itselleen mielekästä vertaisvapaaehtoistoimintaa.

Ikäopas-toimintaa on tällä hetkellä Kuopiossa ja Kiuruvedellä. Heinolassa toiminta on vireillä ja mietimme parhaillaan Ikävoimaa-ohjelman mahdollisuuksia edistää Ikäopas-toimintaa myös muilla paikkakunnilla. Esimerkiksi Ikävoimaa-ohjelman koordinaatiohankkeen ohjausryhmän toimintaan osallistuu kaksi Ikäopasta ja kahden kokouksen kokemuksella Ikäoppaat ovat parantaneet ohjausryhmätyöskentelyä nimenomaan nostamalla esiin ikääntyvien näkökulmia käsiteltäviin aiheisiin. Viime kokouksen konkreettisin huomio liittyi siihen, miltä Ikävoimaa-ohjelman kuvituskuvat näyttävät Ikäoppaiden silmissä.

Työelämänkokemusta on totuttu kutsumaan hiljaiseksi tiedoksi

Viimeisimmän Ikäopas-toimintaa koskevan keskustelun aikana huomasin pohtivani, mistä kaikesta Ikäopas-toiminnassa onkaan kyse. Elämänkokemuksen myötä kertyvää osaamista ja viisautta sanoitetaan suomen kielessä esimerkiksi hiljaisen tiedon -ilmaisulla. Hiljaisesta tiedosta puhutaan erityisesti työelämässä eläkkeelle siirtymisten myötä. Hiljaisen tiedon, osaamisen ja tekemisen rooli voi olla suuri myös erilaisissa vapaa-ajan toimintaan suuntautuvissa yhdistyksissä ja yhteisöissä.

Hiljaisen tiedon jakamisen tutkimuksellinen (lähi)käsite on generatiivisuus. Generatiivisuus viittaa itsensä ymmärtämiseen, oman panoksen jakamiseen ja henkisen perinnön antamiseen lähiyhteisölle. Erik. H. Eriksonin (1963) elämänkaariteoriassa myöhäisaikuisuutta kuvataan nimenomaan generatiivisuuden kaudeksi, elämänviisauden luomisen ja anteliaan jakamisen mahdollisuudeksi. Suomalaisten generatiivisuutta on tutkittu Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksessa. Tulosten perusteella vaikuttaa, että ainakaan vielä ikävuosien 40 ja 60 välillä generatiivisuus ei vahvistu suomalaisväestössä (Reinilä 2025).

Generatiivisuus ja perinnön jättäminen ovat hiljaisen tiedon käsitekavereita

Generatiivisuutta on tutkittu myös kulttuurisen generatiivisuuden näkökulmasta, jolloin keskeiseksi nousee paitsi suhde itseen ja toisiin ihmisiin, myös ympäröivään yhteiskuntaan ja elämäntapaan. Kulttuurisen generatiivisuuden ajatusmallissa nostetaan esiin koko elämänkaaren aikainen kehitys ja erilaiset vaikeatkin kokemukset elämän varrelta. Esimerkiksi vähemmistöstatukseen liittyvät omakohtaiset kokemukset voivat innostaa kannustaa nuorempia vastaavia vastoinkäymisiä kohtaavia nuorempia sukupolvia (kts. Bower ym. 2021).

Bowerin ja kumppanien tutkimuksessa selvitettiin sateenkaariseniorien ajatuksia generatiivisuudesta ja henkisen perinnön jättämisestä elämänhistoriaan kohdistuvien laadullisten haastattelujen avulla. Tulosten mukaan kokemukset syrjinnästä ja vaikeista henkilökohtaisista kokemuksista vaikuttivat vahvistavan pyrkimystä jättää jälkeensä toivon, selviytymisen ja myönteisten roolimallien perintöä, josta haastellut itse olisivat kaivanneet nuorempana.

Englanninkielisessä kirjallisuudessa elämänviisauden jakamisesta käytetään myös henkisen perinnön tai arvotestamentin jättämisen ilmaisuja (leaving a legacy, will of values). Eettisessä testamentissa voi ilmaista arvoja, uskomuksia, elämässä opittua, elämänkokemuksia, viisautta, rakkautta, historiaa, tulevaisuuden toivoa, siunauksia, anteeksipyynnön tai -annon monenlaisissa muodoissa (esim. tekstinä, nauhoituksena, videona), jotka on tarkoitus jakaa perheelle, ystäville tai yhteisölle. Yleisiä tavoitteita on havaittu olevan muistetuksi tuleminen, kuolevaisuuden kohtaaminen, elämän tarkoituksen kirkastaminen ja elämässä tärkeimpien asioiden välittäminen. (Neller ym. 2023.)

Pitkäikäisyyteen perustuva elämänkokemus on inhimillinen rikkaus

Ikäopas-toiminnassa mahdollistetaan nimenomaan hiljaisen tiedon välittämisen, generatiivisuuden ja oman henkisen perinnön jättämisen tekoja. Vanhustyön keskusliiton vanhuuden ennakoinnin toiminnassa välitetään kaiken kaikkiaan monipuolista tietoa vanhenemisen ennakoimisesta: konkreettisista asumisen ja taloudellisen ennakoinnin teoista sekä hoitotahdon laatimisesta. Ikäopas-toiminta on luonteva osa tätä kokonaisuutta.

Järjestöissä samantapaisilla toiminnoilla on pitkä perinteet kokemusasiantuntijuuden, iäkkäiden oman äänen esiin nostamisen, vapaaehtois- ja vertaistoiminnan sanoitusten alla. Erilaisilla sanoituksilla on se merkitys, että ne rikastavat erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja sukupolvien välisten ja sukupolvikohtaisten yhteyksien ylläpidolle. Pitkäikäisyyteen sisältyvän elämänkokemuksen rikkaus kumpuaa pitkien elämien ainutkertaisuuksista. Erilaiset lähestymistavat avartavat tilaa moninaisten elämänkokemuksien myötä kertyneille elämäntaidoille ja henkisen perinnön jakamiselle.