Ajankohtaista

Yhteiskuntavastuun aika osa 1

Käytännön vanhuspolitiikkaan tarvitaan yhteiskunnan tukea erityisesti vanhusten toimeentuloon, asumiseen, palveluihin ja osallistumiseen. Ministeriön ohjelmassa ei näytä olevan toimeentuloon paneutuvaa roolia. Meillä on kuitenkin edelleen tuhansia vanhoja naisia, joiden eläketaso on riittämätön toimeentuloon. Hyvinvointiyhteiskuntaan ei kuulu leipäjonoissa apua hakeminen. Heille maksettu tasauserä palautuisi arkielämän menoihin yhteiskunnassamme.

65 vuotta täyttäneitä oli vuoden 2020 lopussa 1 256 218. Takuueläkkeen saajia on kaikissa ikäryhmissä (ks. taulukko 1), mutta siinä missä miehiä takuueläkkeen saajista on suhteellisesti enemmän nuoremmissa ikäluokissa, naisia sen saajista on paljon myös yli 75-vuotiaissa (Kela 2018).

Ikäryhmä	Naiset	Miehet
65—69	8 093 (4,2)	4 626 (2,6)
70—74	6 519 (4,0)	2 400 (1,7)
75—79	4 942 (4,2)	1 337 (1,5)
80—84	4 388 (4,9)	887 (1,5)
85—	5 528 (5,4)	807(1,8)

Taulukko 1. Takuueläkkeen saajat 31.12.2017 sukupuolittain ja ikäryhmittäin. Suluissa heidän suhteellinen osuutensa vastaavan ikäisestä väestöstä.

Vuoden aikana 2020 perustoimeentulotukea sai yhteensä 15 477 65 vuotta täyttänyttä henkilöä. Kaikki eivät saa tukea koko vuotta, joten yhden kuukauden aikana tuen saajia on huomattavasti vähemmän.

• 65 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä yhden hengen kotitaloudet saivat perustoimeentulotukea keskimäärin 275 euroa/kk ja pariskunnat 408 euroa/kk.
• Toimeentulotuessa huomioon otettavia tuloja oli yhden hengen kotitalouksilla keskimäärin 1 122 euroa/kk ja pariskunnilla 1 532 euroa/kk.
• Toimeentulotukea maksettiin terveydenhuoltomenoihin keskimäärin yhden hengen kotitalouksille 131 euroa/kk ja pariskunnille 128 euroa/kk.

Vanhuspoliittinen selonteko osoittaa, että paljon suunnitellaan, mutta tekoja on vähemmän. Esimerkiksi kaatumistapaturmia todetaan vanhuksillakin 190 000, joista 7 000 vuosittain lonkkamurtumia. Suomessa osataan luetella paljon ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, mutta kenelläkään ei ole vastuuta viedä näitä käytännön toimiksi. Kun ajatellaan, että yhteiskunnalle maksaa yhden lonkkamurtuman hoito 20 000—30 000 euroa, kaikkien seitsemän tuhannen hoito maksaa yhteensä yhteiskunnalle 140—210 miljoonaa euroa. Paikallisena esimerkkinä voidaan mainita, että Lappeenrannassa on vuosittain 100 vanhusta lonkkaleikkauksessa, jolloin kokonaissumma on 2—3 miljoonaa euroa. Myös muut kaatumiset aiheuttavat yhteiskunnalle kustannuksia. Tämän lisäksi vanhukset itse joutuvat turvautumaan apuun ja lisäkustannuksiin.

Vuonna 2018 valmistui usean tahon yhteistyönä ympäristöministeriön hankkeena ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma. Sen mukaan kansallinen tavoitteemme on, että vuonna 2030 meillä Suomessa on miljoona esteetöntä asuntoa ja 75-vuotta täyttäneistä 92 prosenttia asuu kotonaan.

Huomion tulee kiinnittyä myös asunnon toimivuuteen esteettömyyden ja turvallisuuden kannalta. Ikääntyneiden lonkkamurtumista noin puolet sattuu asunnoissa. Niiden ehkäisemiseksi on mahdollisuuksia, mutta valitettavasti vähän toimenpiteitä. Lonkkaleikkaus on yhteiskunnalle kallis ja asianosaiselle usean viikon monia järjestelyjä vaativa tapahtuma. Ennalta ehkäisevät toimet kannattaisivat taloudellisesti vähäisinkin tuloksin. Tässä avautuisi vanhusneuvostolle yhteistyökenttää laajemmaltikin.

---

Kirjoitus on osa #Seniorivaikuttajat blogia, jossa mukana ovat Ikäinstituutti, VALLI ry ja Vanhustyön keskusliitto.