Ajankohtaista

Juorkunan kylällä Utajärven ja Puolangan puolivälissä asuu sotainvalidi Reino Peltoniemi. Hän on koko ikänsä touhunnut metsässä. Ensin sahan ja kirveen kanssa pikku poikana. Myöhemmin moottorisahan ja traktorin kanssa. Puuhommat ovat hänellä vähintäänkin verissä. Puita piti olla aina paljon. Asuinrakennuksen uunit tarvitsivat halkoja. Emäntä keitti hellalla ruuat. Pihasauna ja navetta piti myös lämmittää puilla.

Maatilan hoitamisen lisäksi lisätienestiä oli haettava metsäurakoinnilla. Vielä 90-vuotiaana hän teki kymmeniä metrejä halkoja. Peltoniemen kotitalo on tähän saakka lämminnyt puulämmitteisellä lämmityskattilalla.  Vuoden 2021 keväällä vapun alla kävivät LVI-miehet asentamassa hänelle helppohoitoisemman maalämpöjärjestelmän. Nyt ei tarvitse enää huolehtia puiden pesään laittamisesta. Tosin ihan viime vuodet oli Peltoniemi saanut apua talon lämmitykseen hänen pojaltaan, joten aivan yksin ei hän ollut lämmityssavottaa hoitanut.

Peltoniemi on saanut apua asunnon muutostöihin aiemminkin. Reilu kymmenen vuotta sitten asuntojen korjausneuvoja Tapio Karhu sai puhuttua Peltoniemen ympäri ja asuntoon tehtiin laajennus, mihin tuli sauna ja pesutila. Siihen saakka hänellä oli ollut käytössä erillinen pihasauna. Tapio Karhu muistelee, että useita kertoja piti käydä Peltoniemeä puhumassa ympäri, jotta hän suostuisi laittamaan sisäsaunan. Lopulta hän suostui ja kyllä hän on ollut tyytyväinen.

Peltoniemi saa apua kotipalvelusta Puolangalta käsin. Kuten hän itse toteaa: Kaksi kertaa viikossa käy kotipalvelun väki häntä ”huoltamassa”. Poika Matti auttelee isäänsä muulloin, mm. puuhommat on pitänyt jättää pojalle.

Peltoniemi on kuuluisa vastantekijä. Hänen käsiensä kautta on valmistunut kymmeniä tuhansia saunavastoja. Peltoniemen talo on aina ollut hyvin vieraanvarainen. Karhu kertoo, että aamulla on ollut aina puuro valmiina, kun olen tullut käymään. Eikä aikaakaan, kun on jo sitten käsketty ruokapöytään. Ja tavan mukaan Peltoniemessä on kahviteltu joka välissä nisujen kera.

– Eikä ole sellaista neuvontakertaa, etteikö lähtiessä olisi jotain tuliaisiakin laitettu mukaan. Usein ne ovat olleet vastoja. Muistan, että eräällä kerralla tuliaisena isännän itse tekemä ”pirunnyrkki”. Eikä sitä ollut tehty millään vannesahalla vaan ihan käsityönä käsisahalla! Olen sen saanut kasattua, kun erehdyin purkamaan nyrkin. Tosin piti jonkin aikaa pyöritellä ennen kuin onnistuin, toteaa Karhu.

Koko ikänsä Juorkunassa asuneena ei Peltoniemi halua minnekään kirkolle muuttaa, vaikka on kylä hieman hiljentynyt. Tilan navetta on ollut tyhjillään jo kymmeniä vuosia. Kylän raitin varrella ei ole enää yhtään maitotilaa, joten maito on nykyään haettava kaupasta. Naapurilla on sentään muutama poro. Jourkunasta on sama 42 kilometrin matka Utajärvelle kuin Puolangalle.

– Useasti pitää risteyksessä heittää kintasta kumpaan suuntaan lähtee asioimaan, Peltoniemi sanailee.

Ikää Peltoniemellä on 98 vuotta. Muisti on alkanut viime aikoina huonontua. Vielä hän kuitenkin ajelee rollaattorilla pihalle katselemaan luontoa. Tosiaan omasta kodista hän ei halua lähteä mihinkään. Ilman Vanhustyön keskusliiton korjausneuvonnan apua ja yhteiskunnan rahoittamia kodin muutostöitä ei kotona asuminen olisi ollut mahdollista. Peltoniemi on hyvin tyytyväinen elämäänsä. Harmittaa vain, kun puoliso kuoli muutama vuosi sitten.

Teksti: Tapio Karhu, asuntojen korjausneuvoja Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu, Vanhustyön keskusliitto